Vainottu

Kruunajaiset

Jokapuolella kuhisi väkeä ja kaikilla oli kokoajan kova kiire. Ade puolestaan oli viettänyt lähes kaksi päivää yksikseen alfaprinssien huoneistossa laumatalolla. Hector oli tuonut ruuatkin valmiiksi huoneiston pieneen keittonurkkaukseen. Kumppaneistaan Ade ei ollut nähnyt jälkeäkään. Tänään olisi suuri päivä, kruunajaispäivä. Tänään Adesta tulisi lunakuningatar ja Oliverin kirjastossa oleva toinen ennustus viimein toteutuisi. Huoneistonaaa yksityishissi kilahti ja Ade nousi olohuoneen sohvalta, mennäkseen vastaan tulijaa. Hän sai kuitenkin yllättyä, sillä käytävässä ei ollut ketään. Ade siristi silmiään epäilevästi ja sitten sulki ne kokonaan ja keskittyi ympäristöönsä. Hän tiesi ettei ollut yksin. Hän nosti nenänsä hieman ylöspäin ja nuuhkaisi. Tuoksussa oli jotain tuttua, mutta silti outoa. Ade tunsi jonkun hiipivän hiljaa häntä kohti ja juuri ennen kuin se joku tarttui häneen. Ade pyörähti tarttuen kiinni tunkeilijan käteen ja pyöräytti tämän ympäri niin, että tämä makasi nyt selällään lattialla.

"Oliver?" Ade kysyi ihmeissään.

"Kivat refleksit kamu.." Oliver vastasi ja nousi ähisten istumaan.

"Miksi sä.. miksi sä haiset.. hunajamelonille?" Ade kysyi ja tarjosi kättään, auttaakseen miehen ylös maasta. Oliver tarttui käteen ja hymähti hymyillen.

"Mä.. mä tapasin erään.. hänen nimensä on Elina. Hän asuu.. tai siis hänen kotinsa on parin kylän päässä vampyyrilinnasta. Olin siellä solmimassa sopimusta, kun.. auto kaahasi hurjaa vauhtia kylätietä ja Elina meinasi jäädä alle. Minä.. jokin käski pelastaa hänet ja me päädyimme sitten juttelemaan. Ja voitko uskoa, hän ei pelännyt minua ollenkaan. Hän itseasiassa tuli käymään linnassa eilen ja.. Minä otin hänet mukaani tänne. Että te voitte tavata myöhemmin." Oliver kertoi uudenlainen polte silmissään. "Minä.. tulin kiittämään sinua. Sinä sait minut näkemään maailman edessäni avarammin. Oikeastaan.. laadin uuden sopimuksen. Onko täällä jotain pöytää tai.."

"Joo.. Täällä on työhuone. Tule." Ade vastasi ja ohjasi Oliverin huoneiston työhuoneeseen. Ade astui yhden työpöydän taakse ja istui tuoliin. Oliver kaivoi tummansinisen puvuntakkinsa poistamista kirjekuoren ja veti sieltä esiin nipun paperia.

"Tässä on sopimus. Toivoisin sinun allekirjoittavan sen." Oliver sanoi ojentaen Adelle paperit. Ade luki sopimuksen rauhassa, ennen kuin nosti yllättyneen katseensa Oliveriin.

"Minä luulin, että ihmissudet ja vampyyrit ovat aina olleet vihollisia keskenään." Ade totesi mietteliäänä.

"Niin ovatkin. Siksi.. Minä, nykyinen vampyyrikuningas.." Oliver aloitti sanomaan, mutta hän keskeytti, kun näki Aden yllättyvän ilmeen. "Minä täytin eilen 290 vuotta ja minä koin olevani viimein valmis. Niin.. nykyisenä vampyyrikuninkaana päätin, että on aika haudata sotakirves ja solmia liitto. Yhdessä me olisimme paljon vahvempia ja mekin voisimme kulkea vapaammin päivisin, samoin kun sudet öisin." Oliver selitti.

"Sehän se.." Ade totesi ymmärrettyään jotain.

"Mitä?" Oliver kysyi ihmeissään.

"Tietysti minä allekirjoitan sen. Uskon, että niin on tarkoitettu." Ade sanoi ja alkoi kaivaa kynää työpöydän laatikosta. Löydettyään kynän, hän katsoi Oliveria, jonka kasvoilla oli ihmettynyt ilme. "Se oli ennustuksessa.

Pian koittaa ikuinen yö, jossa pimeys voittaa valon ja varjot ottavat paikkansa.

Sen täytyy tarkoittaa, että vampyyrit saavat liikkua rauhassa. Tottakai minä haluan sitä." Ade selitti ja alkoi kirjoittaa nimeään paperiin. "Näin. Enään me tarvitsemme kuninkaiden nimet, sitä varmaankin joutuu odottamaan iltaan. Minä en ole nähnyt heitä tänne tuloni jälkeen. Hoidan tämän ensimmäisenä asianani lunakuningattarena."