Punaisia pisaroita putoaa kaakelilattialle. Tip... tip... tip..
Käteni tärisevät. Kuivunut veri kiristelee iholla, mutta tuoreet kohdat näyttävät luonnottoman punaisilta kiiltäessään kirkkaan välkkyvän valon alla.
Minä en tunne mitään. En yhtään mitään.
Käteni ovat veren peitossa, mutta en tiedä kenen se on. Kaikki on hämärää ja sekavaa.
Kenen verta se on? Kenen verta? Kenen? Kenen? Kenen?!
Sydän hakkaa rinnassani eikä henki kulje kunnolla. Nostan katseeni, kohtaan omat pelokkaat silmäni peilin kautta ja tajuan etteivät ainoastaan käteni ole veressä. Kasvoni ja vaatteeni... kaikki punaiseksi värjäytyneenä kuin huonoissa kauhuelokuvissa. Mutta tämä veri ei ole laihaa siirapin ja väriaineen sekoitusta. Tämä on pistävän metallin hajuista, kaiken tahraavaa, paksua, nopeasti kuivuvaa verta. Oikeaa verta.
Kyyneleet vuotavat poskilleni. Ne muodostavat kasvoilleni vaaleita raitoja verisen sotkun sekaan, kuin puroja.
Mitä olen tehnyt?
Kieran.
Ilmatiet tukkiva kauhu valtaa minut saaden koko kroppani lukkoon. Missä Kieran on? En muista. Minä en muista! Hän oli vieressäni äsken, vannon sen! Kieran... Minun kaunis Kieran...
Mitä minä olen tehnyt?
YOU ARE READING
Viattomat
Romance"Eihän rakastaminen voi olla koskaan väärin. Ei mistään näin voimakkaasta ja lämpimästä tunteesta voi koitua mitään pahaa. Tarkkailen häntä sivusta, varjoista. Rakkauteni määrällä ei ole rajaa, tekisin mitä vain sen takia. Vain hän tekee elämästäni...
