En ikinä ajatellut, että olisin tässä tilanteessa, kun saan tietää.
Kaiken ollessa vielä yksinkertaisempaa, kun Kieran ei tiennyt minusta vielä mitään, olin pitänyt hänen oikean nimen selville saamista tietynlaisena maalina. Minulle avautuisi se puoli Kieranista, jota tämä oli itse yrittänyt pakoilla ties kuinka pitkään. Jos tietäisin Kieranin oikean nimen, jota tämä ei ollut kertonut kenellekään vapaaehtoisesti, saisin hänet kokonaan itselleni ja voittaisin.
Haaveissa ja kuvitelmissani, Kieran oli kertonut minulle nimensä itse. Hän avautui kaikesta tapahtuneesta, kun olimme hänen kotonaan ja minä osasin sanoa juuri ne oikeat sanat, jolloin Kieran itsekin ymmärsi, ettei tälle ollut tarkoitettu ketään muuta.
Todellisuus oli kuitenkin tullut unelmieni väliin. Nyt kaikki oli helvetisti monimutkaisempaa.
Riko katsoi hetken aikaa muualle.
-Jos sä haluat, ja suosittelen sitä muuten kovasti, voit lähteä meidän mukaan. Voit lopettaa kaiken tähän, eikä Kieranin tarvitse saada tietää mitään. Lähin poliisiasema ei ole kaukana täältä, hän sanoi ja taisi oikeasti tarkoittaa sitä. Riko ei halunnut kertoa minulle. En usko, että Kieran oli koskaan suostunut kertomaan edes hänelle sen enempää kuin minullekaan. Riko tiesi, että selvittäisin Kieranista oikean nimen avulla kaiken mahdollisen ja saisin selville saman kuin hänkin.
Vaihdoin jalkaa puolelta toiselle. Kuvittelin Kieranin palaavan motellille, jossa oli ryhmä poliisiautoja odottamassa. Näin kuinka hänet pakotettiin maahan, vaikka hän kuinka paljon taisteli vastaan. Kylmät raudat napsautettiin ranteiden ympärille. Ei ollut epäilystäkään siitä, kuka hänet petti. Kuvitelma kylmäsi koko kehossa. Vielä enemmän minua kauhistutti ajatella Pepin puoliksi avonaisia kuolleita silmiä ja ovenkarmin yli levittyvää verta, joka oli tahrinut sormeni.
-En mä pysty, minä sanoin ja pudistin päätäni toivoen, että hän ymmärtäisi. Riko nyökkäsi, mutta ei ymmärtänyt.
-Kieran on helvetin sekaisin, mutta sä olet aikuinen ja teet kuten parhaaksi katsot. Vaikka en mä vaan voi ymmärtää, miksi ihmeessä sä edelleen suostut sen pomputeltavaksi, hän kyseenalaisti. Kulmat menivät aavistuksen kurttuun, kun hän huomasi uudet mustelmat kasvoillani, tarkkailtuaan niitä hiukan pidempään.
-Mä tahdon tietää, sanoin painokkaasti, palauttaen aiheen takaisin aiempaan. Halusin Rikon tietävän, että olin tosissani. Tummat silmät tapittivat omiani.
-Ehkä se saa sitten jotain järkeä taottua tuohon sun päähäsi, hän huokaisi lopulta. Nielaisin hankalasti. En tiennyt olisiko minun pitänyt olla enemmän innoissani vai peloissani.
-Noel Silvola. Kieranin oikea nimi on Noel Silvola. Syntymänimi on kyllä Valste. Se vaihdettiin kuitenkin Silvolaksi, kun hän muutti tädilleen, isänsä kuoltua. Nimi oli vakiintunut jo siinä vaiheessa, kun hän päätyi äitinsä luokse. Noel Silvolana minäkin hänet opin tuntemaan ja sillä nimellä se on elänyt suurimman osan elämästään, viimeisen lauseen Riko ilmaisi pientä ylemmyyden tuntua sanoissaan. Kai hän ajatteli tietävänsä Kieranin minua paremmin koska sattui olemaan tietoinen hänen oikeasta nimestään ensimmäisenä. Ehkä se oli joskus pitänytkin paikkansa, mutta nyt uskalsin väittää, että se meni juuri toisin päin. Riko ei ollut elänyt Kieranin kanssa viime viikkoja.
Mutta oikeastihan sillä ei ollut mitään väliä, kumpi meistä tunsi Kieranin paremmin, vai tunsimmeko kumpikaan. Rikokin taisi tajuta sen. Hänen ilmeensä muuttui epävarmaksi kuin olisi katunut viimeisiä sanojaan ja kyseenalaisti itsekin, miksi koki tarvetta sellaiseen lisäykseen.
Eihän tämä ollut mikään kilpailu, vaikka juuri sellaisena olin sitä joskus pitänyt, yrittäessäni saada Rikoa pois tieltäni. Luulin, että se olisi lisännyt mahdollisuuksiani voittoon, olihan Riko joskus ollut Kieranin läheisin ja paras ystävä.
YOU ARE READING
Viattomat
Romance"Eihän rakastaminen voi olla koskaan väärin. Ei mistään näin voimakkaasta ja lämpimästä tunteesta voi koitua mitään pahaa. Tarkkailen häntä sivusta, varjoista. Rakkauteni määrällä ei ole rajaa, tekisin mitä vain sen takia. Vain hän tekee elämästäni...