Viattomat

Luku 5

Kannoimme Josen kanssa lavan edessä olleita aitoja takaisin varastoon. Illan aikana soittaneet bändit olivat ehtineet lähtemään, joten paikalla oli enää vain minä, Kieran ja Jose kavereineen. Keikan aikainen fiilis oli jäänyt minulle päälle ja kerroin Joselle, että tämä oli ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista illoista ja ylistin heidän soittotaitojaan maasta taivaaseen. Jos hän ihmetteli yhtäkkistä puheliaisuuttani, tämä ei ainakaan näyttänyt sitä.

Jose jopa vaikutti aidosti ilahtuvan kehuistani ja sanoi, että voisin tulla Kieranin kanssa uudestaankin auttamaan heitä seuraavalla kerralla. He eivät keikkailleet kovinkaan usein, mutta me olisimme kuulemma ensimmäiset, joille Jose päivämäärän ilmottaisi. En malttanut odottaa, että pääsisin taas kuuntelemaan heidän soittoaan. Ehkä tästä voisi tulla minun ja Kieranin yhteinen juttu. Ajatus sai minut hymyilemään.

-Me voidaan kyllä laittaa täällä Asserin kanssa paikat kuntoon. Te veditte tänään niin helkkarin hyvin, että se on vähintä mitä me voidaan tehdä, Kieran ehdotti, kun olimme saanet osan kamoista kannettua. Jose bändeineen otti ehdotuksen mielellään vastaan. He sanoivat kaikkien tarvittavien varastojen olevan auki ja meidän pitäisi vain muistaa sulkea ulko-ovet lähtiessämme. Katsoin Kierania, joka oli hiukan takakenossa nojatessaan lavaan käsillään ja nyökkäili kuuliaisesti. Hänen sivuprofiilinsa näytti upealta. Toivoin, että voisin ottaa hänestä kuvan ja ikuistaa sen hetken. Laittaisin tulostetun kuvan muiden joukkoon kenkälaatikkoon ja pääsisin kokemaan tämänkin hetken aina vain uudestaan milloin ikinä halusin.

Vaikka minä pidin kyllä Josesta ja tämän kavereista, olin silti toivonut, että pääsisimme Kieranin kanssa olemaan tämän illan aikana ihan vain kahdestaan. Kaikki asettui paikoilleen ihan täydellisesti.

Nelikko oli jo menossa, kun Jose kääntyi vielä kerran ympäri virnistellen ja osoitti meitä kahta.

-Muistakaa sitten käyttäytyy, hän sanoi liioitellun varoittavasti. Kieran naurahti, vilkaisi minua ja lupasi meidän muistavan. Josen virne leveni saaden poskeni hohkaamaan. Hän toivotti vielä onnea ja he lähtivät jatkamaan iltaansa keskustaan.

Me kannoimme soittimia takaisin varastoon ja Kieran kysyi rehellistä mielipidettäni illasta nyt, kun olimme kahdestaan. Hehkutin keikkaa hänelle ihan yhtä paljon kuin Joselle. Kieran näytti helpottuneelta ja sanoi stressanneen siitä, että minä vihaisin koko keikkaa tai ettei se olisi yhtään minun juttuni. Oli outoa ajatella Kieranin huolehtineen jostain minuun liittyvästä niin paljon. Yleensä se olin minä, joka ajatteli hänen mielipidettään ihan kaikessa.

Sain kuulla myös, että moni muukin asia olisi voinut mennä pieleen tänään.

-Mä sanoin Joselle, että tulisin yksin. Me oltiin täällä viimeksi Rikon kanssa ja he eivät tulleet kovin hyvin toimeen keskenään. Ottivat yhteen illan päätteeksi melko pahasti. Tiesin Josen olevan skeptinen sen suhteen, että toisin tänne taas jonkun. Mutta se on reilu jätkä eikä voisi kieltäytyä, jos me jo olisimme täällä. Menin kertomaan hänelle sinusta silloin, kun tultiin, Kieran myönsi. Me purimme rumpusettiä, jotta se olisi helpompi viedä varastoon. Kaiken muun olimme jo saaneet kuljetettua varastoihin. Menin melko hiljaiseksi Kieranin sanojen jälkeen. Hän itse näytti mietteliäältä ja se tietty loisto oli hävinnyt tämän silmistä Rikosta puhuttuaan.

Olin unohtanut keikan aikana Josen maininneen Rikon aiemmin. Huuleni ei ollut kunnolla parantunut siitä, kun se oli lyönyt minua. En ollut nähnyt Rikoa Kieranin tai kenenkään muun kanssa ennen sitä päivää, joten olin vain olettanut, etteivät he olleet kovin hyviä kavereita. Nyt Kieran kuitenkin antoi ymmärtää, että olivat olleet paljon enemmän tekemisissä kuin olin aluksi olettanut.

Mietin sitä kuinka ne kaksi olivat muutama päivä sitten puhuneet toisilleen. Tai kuinka Kieran oli autossa, Rikon lyötyä minua, yrittänyt jollain tavalla selitellä tämän tekoja. Sisuskalujani väänsi inhottavan tutulla tavalla.