Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 3

"Tuo hiiri oli maukas!" Puumatassu huokaisi ja kellahti kyljelleen vatsa pömpöttäen. Valkotassu nuolaisi huuliaan syötyään itse myyrän ja katsoi ystäväänsä, joka alkoi sukia turkkiaan.
Valkotassu katsoi virnuillen ystäväänsä.
"Saatko pentuja vai miksi vatsasi on pullea kuin laiskalla Jokiklaanilaisella?" Mustavalkoinen oppilas kysyi. Puumatassun suusta kuului ärtynyt murahdus.
"Itse olet pullea, Neiti laiskimus," kolli tuhahti, kuitenkin vitsaillen. Valkotassu esitti olevansa loukkaantunut ja voihkaisi dramaattisesti,
"Minä mukamas pullea? Kauhea loukkaus," naaras naukui kääntäen selkänsä ystävälleen. Tuo kuuli ystävänsä turhautuneen muminan ja sitten raskaiden tassujen tömähdyksen. Yllättäen Puumatassu iskeytyi kaikella painollaan Valkotassun selkään ja oppilaat kierivät muutaman ketunmitan päähän sotkuisena ja löllyvänä kasana.
"Senkin ketunläjä," Valkotassu kirosi Puumatassun lytätessä hänet alleen. Hän tunsi ilman lähtevän keuhkoistaan ja takoi tassuillaan isomman kissan rintaa. Puumatassu vain nauroi kuin mikäkin räkättirastas, niin että kyyneleet nousi silmiin.
"On painostani ainakin jotain hyötyä," Puumatassu totesi vihdoin nousten Valkotassun päältä.
"Joo," Valkotassu mumisi vetäen keuhkonsa täyteen happea ja nousi istumaan. Oppilaiden turkit olivat nyt ihan sekaisin ja tomuisia. ^Jes, hiekkaa minä turkistani halusinkin sukia,^ Valkotassu ajatteli kuullen askeleet takanaan.
"Valkotassu, Leijonanharja määräsi sinut mukaani partioon Kiurusiiven ja Tuhkatassun kanssa," Myrkkymuratille kuuluva ääni maukui oppilaan takana.
^No jes! Vielä pitää lähteä jonnekin partioon, pah,^ Mustavalkoisen oppilaan teki mieli vain sanoa 'painu kuuseen', mutta nyökkäsi vain hiljaa ja lähti seuraamaan tuota tummanruskeaa soturia leirin uloskäynnille, jolla Kiurusiipi jo odotti Tuhkatassun kanssa.