Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 25

Oli vielä aikainen aamu, kun Valkotassun askeleet johdattivat häntä Myrskyklaanin leiriin. Leijonatähden raskaiden käpälien tömähdykset kuuluivat ihan oppilaan vierestä.
Oli tulossa kaunis päivä, sillä jo näin aikaisin oli lämmin ja aurinko lämmitti Valkotassun puoliksi valkoista, puoliksi mustaa turkkia. Tuuhea musta häntä valkoisella hännänpäällä heilahteli puolelta toiselle kävelyn tahtiin.
Jo kaksikon lähdettyä matkaan he olivat olleet ihan hiljaa. Naaras oli kyllä miettinyt jos sanoisi jotakin, muttei sitten loppujen lopuksi ollut sanonut. Nyt hän vain mulkoili kaunista metsää ympärillään ja yritti saada sisällään kasvavan pelon kuriin.
Sillä hetkellä hänen mielessään pyöri. Ensinnäkin, miksi paikka jossa hän tapasi Tuulitähteä oli niin erilainen? Samaa Tähtiklaania ne olivat. Toiseksi, miksi Tähtiklaani ei. voinut vain kertoa suoraan murhaajaa. Miksei Sulkakarva voinut kertoa sitä? Säästyttäisiin kaikelta vaivalta.
Tuhannet kysymykset pyörivät nuoren kissan päässä, kun Leijonatähden matala ääni veti hänet takaisin maan pinnalle.
-- "Oletko nauttinut elämästäsi Myrskyklaanissa?" Yllättävä kysymys kuului päällikön suusta. Hassua, miten Valkotassu oli ollut klaanissa pian kuusi kuuta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan kysyi tuota.
Olankohautuksen jälkeen Leijonatähti päästi pitkän huokauksen ja laski katseensa maahan. Sillä hetkellä päällikkö ei Valkotassun silmissä näyttänyt niin suurelta kuin sanottiin, vaan väsyneeltä ja vanhalta. Ja sitä tämä olikin.
-- "Pohjoisviima halusi jäädä", Valkotassu yritti aloittaa keskustelua. Hän muisti, että hänhän oli luvannut Pohjoisviimalle suostuttelevansa Leijonatähden päästämään hänet klaaniin. Päällikkö kohotti kulmiaan ja nosti katseensa oppilaaseen, joka oli häntä paljon pienempi.
-- "Niin teki."
-- "Kukaan Varjoklaanista ei ole vielä tullut noutamaan häntä", Oppilas jatkoi viikset väpättäen ja silmät mietteliäänä.
"Miksei?"
-- "En tiedä. Konnatähdellä ja Pakkastähdellä taitaa olla muutakin ajateltavaa", Leijonatähti vastasi lyhyesti oppilaan kysymykseen ja huokaisi mietteliäänä. "Minusta kummankaan heistä ei kuuluisi olla päälliköitä. Konnatähti on vanha ja on aina ajatellut olevansa paras. Pakkastähti taas olettaa, että voi määrätä ketä haluaa ja miten haluaa. Heitä hiirenaivoisempia kissoja saa etsiä."
-- "Pohjoisviima kertoi, että on nauttinut olostaan Myrskyklaanissa näiden muutamien päivien ajan", Valkotassu heilautti korviaan Leijonatähden kommentille muista päälliköistä ja käänsi sitten toiveikkaan katseensa Leijonatähteen. "Kenties hän voisi jäädä vähän pidemmäksi aikaa? Ehkä jopa pysyvästi?"
Leijonatähden ilmeen perusteella hän mietti.
-- "Hänhän on syntyjään Varjoklaanilainen? Mistä tietäisin, ettei hän petä Myrskyklaania heti kun saa siihen mahdollisuuden", Tuo lopulta totesi. "Enpä tiedä. Minusta olisi parasta, jos hän vain palaisi Varjoklaaniin", kullanruskea kolli jatkoi ennenkuin oppilas ehti sanoa mitään väliin.
-- "Entä jos hän osoittaisi jotenkin olevansa uskollinen Myrskyklaanille?" Valkotassun toivo himmeni, muttei kadonnut. Hän voisi vielä käännyttää päällikön pään. Ei ollut vielä myöhäistä.
Kuitenkin, Leijonatähti ei edes vastannut. Mumisi vain jotakin itsekseen ja jatkoi kävelyä Myrskyklaanin leiriä kohti. He olivat enään pienen matkan päässä.
Silloin Valkotassu kuuli jotakin yllättävää päällikkönsä suusta.
-- "Tähtiklaani on näyttänyt minulle polkuni. Se on pian tulossa päätökseensä. Pian uusi, vielä voimakkaampi kissa nousee valtaan ja ottaa paikkansa klaanin OIKEANA johtajana."
Oppilas ei tiennyt pitäisikö olla pelästynyt, kauhuissaan, hämmentynyt, iloinen, vihainen tai jotakin muuta. Päällikkö painotti paljon sanaa oikea.
-- "Tarkoitatko, että kuolet pian?" Oppilas onnistui kakistamaan ulos suustaan, kun muut sanat juuttuivat kurkkuun.
-- "Kun olin vastaanottamassa yhdeksää henkeäni, Tähtiklaanin kissat kertoivat, etten saisi niitä. En kuulemma ollut se oikea, ja että oikea päällikkö nousee valtaan ennen kuin ensimmäiset lehdet tippuvat puista", Leijonatähden katse käväisi heitä ympäröivissä puissa, jotka olivat täynnä vihertäviä lehtiä. "Puiden vihertäessä tähdetön johtaja kaatuu, lehtien sataessa maahan uusi johtaja on noussut valtaan ja ensilumen tullessa kohtalo klaanien nuoren kissan tassuissa lepää."