Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 16

Kuu loi kelmeää valoaan nelipuiden notkoon, taivaalla tuikkivat hopeahännän tähdet. 

Valkotassun turkki pisteli hermostuksesta hänen seuratessaan Leijonatähteä nelipuille. Tuuliklaani ja Varjoklaani olivat jo paikalla ja niiden kissat loivat tuimia katseita toisiinsa. 

Leijonatähden noustessa puhujankivelle, muut päälliköt nyökkäsivät ja tervehtivät uuden päällikön tervetulleeksi. 

Valkotassu viittoi ystävänsä Puumatassun ja Korppisulan kauemmas muista ja tarkkaili kissojen joukkoa valkoisen turkin varalta. 

"Meidän pitää nyt etsiä Pohjoisviima," Valkotassu maukui vakavana. Kollit nyökkäsivät hekin vakavana.

Kolmikko sujahti kuun valaisemien hopeaturkkisten kissojen joukkoon katsellen hännän viuhtoen ympärilleen. 

Valkotassu siristi taivaansinisiä silmiään valkoisen turkin osuessa hänen silmiinsä. Siellä Pohjoisviima oli! Varapäällikkö istui yksikseen puhujankiven lähettyvillä ja silmäili kissoja mietteliään näköisenä. 

Muille mitään sanomatta Valkotassu suhahti ohitse ystäviensä ja nelisti Varjoklaanilaisen luokse. 

"Oletko sinä Pohjoisviima?" oppilas kysyi pysähtyen valkoturkkisen eteen. Varapäällikkö käänsi keltaisten silmiensä katseen Myrskyklaanin kummajaiseen. 

"On," tuo maukaisi lyhyesti katsoen Valkotassua arvioivasti. Sinä aikana Korppisulka ja Puumatassu olivat hölkänneet heidän luokseen ja pysähtyneet Valkotassun viereen. Tilanne näytti saavan Pohjoisviiman hämmentyneeksi. 

Kevyt tökkäisy Valkotassun lavassa kertoi Puumatassun olevan hänen vieressään, hänen tukenaan ja turvanaan. 

"Haluaisin tavata, kahdestaan, huomenna auringonlaskun aikaan, täällä nelipuilla," Valkotassu naukui hiukan sekavasti. Häntä hermostutti puhua toisen klaanin jäsenelle, vieläpä varapäällikölle. 

Pohjoisviima tuhahti. 

"Miksi minä haluaisin tavata jonkin Myrskyklaanin oppilaan kahdestaan? Minulla on muutakin tekemistä." 

Valkotassu kuitenkin oli itsepäinen. 

"Se liittyy Sulkakarvaan," hän kertoi. Jo nimen mainitseminen sai Pohjoisviiman niskakarvat pystyyn. 

Tuo pudisti päätään hajanaisen oloisesti ja nousi käpälilleen lähteäkseen. 

"Harkitsethan edes? Minä odotan sinua huomenna, täällä," Valkotassu huikkasi lähtevän Pohjoisviiman perään ja katseli kuinka tuo katosi kissojen joukkoon. Juuri silloin puhujankiveltä kuului päälliköiden ilmoitus, ja kissat vaikenivat kuunnellakseen päälliköitä. Valkotassu istuutui siihen paikkaan ja nosti katseensa taivasta kohti tuntien Korppisulan ja Puumatassun turkit vieressään.