Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 7

Valkotassu makasi pedillään oppilaiden pesässä. Pesään sisään virtasi kuun sinertävää valoa. Puumatassu tuhisi naaraan kyljessä kiinni. Hiilitassu kuorsasi äänekkäästi ja Yötassu vinkaisi välillä unissaan. Ärsyttäviä pesätovereita.
Valkotassu nosti päätään, kun näki jonkin punertavan vilahtavan pesän ohitse. Siitä kulki juuri kissa. Uteliaisuus sai Valkotassun nousemaan pystyyn ja hiipparoimaan pesän suuaukolle. Leirin suuaukolla hän näki suurehkon hoikan kissan. Tuon hän tunnistaisi vaikka unissaan. Tuulitähti!
Tuo sulavalinjainen tähtiklaanilainen sujahti ulos leiristä. Uteliaisuus ja halu seurata kutkuttivat Valkotassun tassuja ja lopulta hän lähti kipittämään tuon perään. Vartiossa ei ollut tänä yönä ketään. Täydellistä!
Kuivuneet lehdet rapisivat oppilaan tassujen alla hänen loikkiessa Tuulitähden perässä. Metsä oli lumoavan näköinen kuun kelmeässä valossa. Kuunvalo täplitti kasteista maata. Metsän oli sisäänsä nielaissut usvapilvi.
Valkotassu nopeutti tahtiaan kun Tuulitähti alkoi häviämään hänen näkökentästään.
"Odota!" oppilas huusi, muttei Tuulitähti hidastanut. Oikeastaan naaras nopeutti tahtinsa juoksuksi ja Valkotassun oli kiihdytettävä hänenkin juoksuun.
Päällikkö katosi erään vatukkapensaikon taakse. Valkotassu asteli tuon perään, mutta Tuulitähti oli kadonnut. Tuosta ei ollut jälkeäkään.
Veden kohina tiedotti Valkotassulle, että hän oli joen lähellä. Kaukana huhuili pöllö.
Valkotassu tajusi vasta nyt olevansa ihan ypöyksin pimeässä metsässä ja tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn.
Äkillinen jano yllätti tuon nuoren oppilaan ja hän kipitti joen rantaan aikeinaan juoda.
Veden pinnassa uiskenteli hopeinen kala. Sen suomut kimmelsivät kauniisti kuunvalon valaistessa veden pintaa.
Valkotassu huokaisi syvään ja istahti. Hetken peilikuvaansa katsottua oppilas siristi silmiään. Hän näki vedessä jotain…
Valkotassu kumartui lähemmäs nähdäkseen mitä vedessä oli ja erotti heikosti kissan… S-se oli Sulkakarva!
Pian Sulkakarvan kuvajainen vaihtui kauniiseen valkoiseen naaraaseen. Tuon keltaiset silmät kiiluivat.
Tuulenväre pörrötti Valkotassun turkkia. Kuvajainen katosi. Tuulessa tuntui kuuluvan jotain… Kuin kuiskauksia.
"murhaaja," oli yksi sanoista, joista Valkotassu sai selvää. Toinen sana oli "etsi."
Pelästyneenä Valkotassu nousi seisomaan ja lähti juoksemaan metsään. Oliko Tuulitähti johdattanut hänet tänne tarkoituksella? Oliko tämä jälleen jokin Tähtiklaanin juttu?