Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 27

Valkotassu pujotteli Jokiklaanin soturien ohitse ja yritti nähdä kissojen joukossa Pohjoisviiman kuvailemaa kissaa. Keltaraidallinen Varjoklaanin kolli. Kuun kelmeä valo valaisi nelipuut ja sen ympärille kerääntyneiden kissojen turkit, jotka olivat värjääntyneet hopeisiksi. Leijonatähti, Konnatähti ja Pakkastähti istuivat puhujankiven huipulla ja odottivat vielä Tuuliklaania sekä Perhostähteä.

Pian on liian myöhäistä! Valkotassu ajatteli hätääntyneenä. Hän tallasi vahingossa Varjoklaanilaisen hännälle ja kuuli ärtynyttä sihinää takaansa.
"Varo mihin menet, tai olet ensimmäinen johon upotan hampaani", Kettuhammas niminen soturi murisi hampaitaan näytellen. Valkotassu jätti tämän kuitenkin huomiotta ja bongasi kellertävän turkin ihan puhujankiven juurella. Ampiaiskynsi istui Maitoturkin vieressä ja keskusteli tämän kanssa päät lähekkäin.

Juuri kun Valkotassu oli lähdössä kollia kohti, kuului puhujankiveltä Leijonatähden huuto.
"Kokous on alkanut!" Hän huusi.
Tuuliklaani on saapunut! Myöhästyin! Oppilas panikoi ja tajusi olevansa keskellä Varjoklaanilaisten joukkiota. Kaikki katsoivat häntä murhaavasti.
"Valkotassu!" Sihahti Puumasielu, joka ahtautui isokokoisten Varjoklaanilaisten ohitse ja tönäisi ystävänsä vauhtiin. "Mennään sivummalle", Hän mutisi naaraan korvaan.
Perhostähti aloitti kokoontumisen kertomalla Tuuliklaanin reviirillä nähdystä ketusta, joka oli kulkenut Varjoklaanin reviirin puolelle, ja ilmoitti, että heillä on uusi soturi, Tähkähäntä.
Valkotassu istui hermostuneena Puumasielun viereen, kun he pääsivät kauemmas yrmeänaamaisista Varjoklaanilaisista.
"Minä en selvittänyt murhaajaa. En selvittänyt. Sulkakarva on varmasti pettynyt! Koko Tähtiklaani on pettynyt!" Naaras hermoili ja työnsi kyntensä multaan.
"Rauhoitu Valkotassu! Mitään ei välttämättä edes tapahdu", Puumasielu maukui.
Silloin Puhujankiven huipulta kuului vihaista murinaa.
"Myrskyklaani on vienyt Varapäällikkömme, Pohjoisviiman. Olemme joutuneet nimittämään uuden varapäällikön, Ampiaiskynnen", Konnatähti maukui kovaan ääneen ja mulkoili Leijonatähteä. "Haluaisiko Myrskyklaani selittää, miksi pidätte yhtä sotureistamme vankina?"
Leijonatähti näytti jännittyneeltä, mutta onnistui pitämään katseensa vakaana. Kuunvalossa kykeni näkemään kiiltävän turkin alla väreilevät lihakset.
"Emme pidä häntä vankina", Myrskyklaanin päällikkö totesi. "Vaan hän on itse päättänyt jäädä klaaniimme ja voin ilomielin ilmoittaa, että hän on nyt Myrskyklaanin jäsen."
Kissat haukkuivat henkeään ihmeissään ja Varjoklaanin sekä Jokiklaanin riveistä kuului vihaista sihinää ja murinaa.
"Ennennäkemätöntä!"
"Hänhän on Varjoklaanilainen!"
"Miksi Pohjoisviima niin tekisi!"
"Ei voi olla totta!"
"Valehtelet!"
"Petturi!"
Konnatähti irvisti ja paljasti hampaansa Leijonatähdelle.
Valkotassun sydän jätti lyönnin välistä, kun Varjoklaanin päällikkö syöksähti kohti Leijoantähteä.
Kullanruskea kolli ei ehtinyt reagoida ja hän sekä Konnatähti lensivät alas suurelta kiveltä ja tömähtivät maahan tappelevana karvojen sotkuna. Puhkesi taistelu ja kissat syöksähtelivät toisiaan kohti kynnet esillä. Pilvet peittivät kuun, mutta kukaan ei tuntunut välittävän.
Veri tahrii solan.