Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 14

Yö oli ollut myrskyisä. Kova tuuli oli ravistellut metsää ja katkenneita puun oksia oli ympäri ämpäri. Monet olivat jo heränneet aikaisin siivotakseen myrskyn jälkiä leiristä. Yksi isokokoinen oksa oli melkein murskannut alleen klaaninvanhimpien pesän.
Puumatassu oli pitkästä aikaa saanut nukkua pitkään. Tämän päivän harjoitukset olivat peruttu siivousurakan takia. Ja hänen mestarinsa Leijonanharja, tai siis Leijonatähti, oli palannut vasta myöhään kuukiveltä ja aloittanut heti järjestämään partioita Aurinkosiiven kanssa ja 'kunnostamaan' metsän klaania.
Kova rääkäisy herätti auringonhuipun ylitse nukkuneen Puumatassun joka unenpöpperössä laahusti ulos oppilaiden pesästä.
"E - ei ollut tarkoitus," pahoitteleva ininä vei Puumatassun huomion. Hän näki kissojen kerääntyneen jonkun ympärille ja työntyi itse kissojen lävitse välittämättä kiukkuisista sihahduksista.
Perhospentu makasi maassa tärisevänä karvamyttynä veljensä vieressään kyyristellen. Sammalsydän ja Pulunlaulu yhdessä työntyivät muiden lävitse ja kumartuivat pienen pennun yläpuolelle.
"Mitä te siinä toljotatte, menkää jatkamaan töitänne," varapäällikön ärähdys sai kissat hätkähtämään ja hivuttautumaan paikalta pois. Vain Puumatassu jäi toljottamaan pentuja ja kahta naarasta hölmistyneenä.
"Älkää leikkikö noin rajusti Perhospennun kanssa!" Sammalsydän kivahti kahdelle kollipennulle jotka nyökyttelivät pahoittelevasti ja luimistelivat korviaan emonsa kiukulle.
"Jalka vain lähtenyt paikoiltaan, ei muuta," Pulunlaulu huokaisi helpottuneena. Puumatassu näki Sammalsydämen järkyttyneen katseen ja kuuli Perhospennun suusta hiljaista vaikerrusta.
"Viedään hänet pesääni. Jalka pitää vetää takaisin paikoilleen," Pulunlaulu maukui nostaen katseensa Puumatassuun.
"Aa joo," suurikokoinen oppilas mumisi edelleen hölmistyneenä ja vilkaisi Sammalsydäntä joka patisti kahta muuta pentua takaisin pentutarhaan. Rastaspentu ja Lintupentu vilkaisivat silmät pyöreinä siskoaan ennen kuin katosivat pentutarhan suojiin.
"Nosta hänet varovaisesti ja kanna pesääni," Pulunlaulu neuvoi.
"Ö - öh okei."
Varovaisesti Puumatassu tarttui Perhospentua niskanahasta ja nosti ylös. Pentu päästi suustaan kurjan vinkaisun ja samassa Sammalsydämen hermostunut hahmo riensi heidän luokseen pentutarhasta.
"Älä satuta pikkuistani!"
"Sammalsydän, sinun pitää nyt mennä muiden pentujen luokse pentutarhaan. Puumatassu ja minä autamme Perhospentua," Pulunlaulu rauhotteli kuningatarta laskien häntänsä hetkeksi hänen lavalleen ja lähti sitten Puumatassu ihan kintereillään parantajan pesälle.
Puumatassu nyrpisti nenäänsä pistävien yrttien hajulle ja näki ystävänsä, ei, vihollisensa Korppisulan Käkisuun kanssa jonka tassuun oli jäänyt piikki. Puumatassu luimisti korviaan soturin sihahtaessa kun parantajaoppilas nyppäsi piikin irti. Hän kuuli mustaturkkisen naukuvan jotain, mutta Perhospennun ininä esti häntä kuulemasta mitä.
"Laske hänet tähän," Pulunlaulu ohjeisti heilauttaen häntäänsä yhte sammalpetiä kohti.
Varovaisesti Puumatassu laski pennun pehmeille sammalille.
Korppisulka asteli heidän luokseen kun Käkisuu asteli pois.
"Mitä tapahtui?" Mustaturkkinen kysyi kumartuen katsomaan Perhospennun sijoiltaan mennyttä jalkaa. Aika rajut leikit ollut pennuilla pakko sanoa.
Puumatassun suusta kuului vain epämääräistä muminaa. Perhospentu oli liian shokissa vastatakseen. Pulunlaulu kuitenkin vastasi,
"Perhospennun jalka meni sijoiltaan hänen leikkiessä Rastaspennun ja Lintupennun kanssa, ei mitään vakavampaa."
Puumatassu tuhahti hiljaa kun näki huolen Korppisulan silmissä.
"Haen unikonsiemeniä ja jonkin kepin," Mustaturkkinen parantaja maikui. Puumatassu vilkaisi kollia joka katosi yrttivarastoon. Yllätyksekseen tuo kolli oli aika vastuuntuntoinen ja selvästi välitti klaaninsa kissoista. Ehkei hän niin paha kissa ollutkaan. Kunhan vain pysyisi kaukana Valkotassusta…
"Ei hätää Perhospentu, me hoidamme sinut kuntoon," Pulunlaulu rauhoitteli inisevää pentua. Naaraalla oli lempeän lämmin ääni. Toi mieleen emon. Tai isän.
Puumatassu tunsi vihlaisun sydämessään. Siitä ei ollut vielä montaakaan päivää kun Harmaatähti oli kuollut viheryskään.
Isänsä kuolemaa muistellessaan Puumatassu tajusi vasta nyt ilmassa leijuvan sairauden hajun ja kuuli tarkkaan kuunnellessaan pihisevää hengitystä pesän seinämältä. Varjoissa hän näki heikosti kohoilevat kyljet ja kiillottoman tummanruskean, hiukan harmaantuneen, turkin joka varmaankin kuului Tynkähännälle.
Korppisulka ilmestyi hänen viereensä unikonsiemenien ja pienen mutta voimakkaan näköisen kepin kanssa.
"Hyvä. Anna Perhospennulle unikonsiemeniä, sen luulisi lievittävän kipua," Pulunlaulu neuvoi. Korppisulka nyökytteli keskittyneenä ja työnsi kaksi unikonsiementä Perhospennun eteen. Puumatassun mielestä siemenet näyttivät ihan pieniltä hiirenpapanoilta.
"Syö nuo," Pulunlaulu neuvoi lempeästi Perhospentua joka epävarmasti nuolaisi siemenet kielelleen ja nielaisi.
"Jos kipu yltyy, anna hänelle tuo pieni keppi," Pulunlaulu neuvoi Korppisulkaa ja tutkaili katseellaan sijoiltaan mennyttä jalkaa.
Puumatassu vain seisoi paikoillaan vaivaantuneena. Ei häntä täällä tarvittu muttei hän uskaltanut liikahtaakkaan. Hän katseli vain korvat hiukan luimistuneena pikkuista Perhospentua.
Hän katsoi silmät pyöreinä kun Pulunlaulu hellästi mutta varmoin tassuin veti Perhospennun jalan paikoilleen. Pentu inahti, mutta unikonsiemenet lievensivät kipua niin ettei pentu tuntenut paljoaakaan kipua.
"Hän saa nyt levätä täällä aamuun asti. Unikonsiementen ansiosta hänen luulisi nukkuvan sikeästi aamuun asti," Pulunlaulu maukui hiljaa ja nyökkäsi Puumatassulle kiitokseksi. Pulunlaulu meni Tynkähännän luokse ja Korppisulka käänsi katseensa Puumatassuun. Vaikka parantajaoppilas olikin Puumatassua vanhempi, hän oli silti ruskea turkkista kollia pienempi.
"Ö - öh tuota," Puumatassu takelteli. Korppisulan katse kannusti häntä sanomaan asiansa. Puumatassua esti sanomasta anteeksi hänen ylpeytensä
"Noh, minä tästä lähden," Hän lopulta päätyi sanomaan ja selvitti kurkkuaan. Oppilas kääntyi ja oli jo lähdössä kun Valkotassu puhahti sisään pesään.
"Korppisulka!" naaras naukui ja käänsi yllättyneenä katseensa Puumatassuun.
"Mitä sinä täällä teet?"
"En mitään enää," Puumatassu tokaisi vilkaisten Korppisulkaa.
"Jaa. No, tulkaa molemmat. Minulla on kerrottavaa."