Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 22

Pohjoisviima asettui mukavasti maahan makaamaan ja silmäili myyrää tassujensa välissä.
Valkotassu istahti tämän viereen hännänpää hivenen kiukkuisesti nykien. Päivä oli ollut niin kaunis, mutta oli muuttunut kamalaksi.
-- "Mikäs sinua nyt niin kiukuttaa?" valkoturkkinen kysyi haukaten palan myyrästä ja silmäili oppilasta tarkkaan. "Vaikutat todella vihaiselta ja ärtyneeltä."
-- "No ei yhtään ihme! Löysin juuri veljeni kumppanin kuolleena, ketun raatelemana, ja Tähtiklaani lähettää minulle jatkuvasti jotakin typeriä viestejä joista ei saa mitään selkoa!" Valkotassu ärisi ja haukkasi suuren palan hiirestä, mumisten sitten suu täynnä ruokaa: "Minun pitäisi selvittää Sulkakarvan murhaaja ja minulla on enään muutama päivä aikaa!"
Pohjoisviima kuunteli kärsivällisesti, kun Valkotassu kertoi saamastaan ennustuksesta, kuolleesta veljestään ja Sulkakarvasta, siitä että näki kummallisia asioita ja oudoista enteistä. Valkoturkkinen mutusteli myyrää, kunnes Valkotassu lopetti. Varapäällikkö työnsi jäänteet sivuun ja nousi istumaan. Hän huokaisi syvään.
-- "Minun ei olisi varmaan kuulunut kertoa tuota kaikkea. Nyt varmaan menet ja kerrot kaikille Varjoklaanilaisille!" Valkotassu totesi. Puhuminen oli jokseenkin auttanut, eikä hän enään ollut yhtä kiukkuinen. Oli hän silti ärtynyt ja mulkoili tassujaan.
-- "Yleensä Tähtiklaanin antamat enteet ovat epäselviä. He ehkä tietävät tulevaisuutemme, mutta me olemme ne jotka ohjaavat tätä elämää. Tiedäthän? Tähtiklaanilaiset ovat kuolleita ja voivat vain opastaa meitä matkallamme, mutta todellisen polun valitsemme me. Joskus se polku jolla kissa kulkee on paha, mutta useimmiten se on hyvä", Valkoturkkinen naukui viisaan kuuloisena. "Mitä tuohon murhaaja juttuun tulee, oliko se syy miksi kutsuit minut nelipuille?"
-- "Oli", Valkotassu tuhahti ja pyöräytti silmiään. "Ajattelin, että sinulla voisi olla jotakin hyödyllistä tietoa."
Pohjoisviima räpäytti muutaman kerran silmiään hiukan epävarman oloisena, mutta huokaisi sitten ja kietaisi häntänsä tassujen ympärille.
-- "Jos kerron kaiken mitä tiedän, autatko minua eräässä asiassa?"
-- "Riippuu missä asiassa."
-- "Minä haluan, että suostuttelet Leijonatähden päästämään minut klaaniinne. En halua palata Varjoklaaniin. Minulla ei ole siellä mitään."
Valkotassu nosti epäuskoisen katseen valkoturkkiseen naaraaseen. "Miksi ihmeessä haluaisit hylätä klaanin, jossa synnyit?"
-- "Asia ei kuulu sinulle! Suostutko sinännyt vai et?" Pohjoisviima siristi silmiään. Ehkei kannattaisi kysellä lisää siitä miksi hän halusi lähteä Varjoklaanista. Hän ei selvästi halunnut puhua siitä. Valkotassu vilkaisi päällikön pesän suuntaan. Leijonatähti istuskeli veljensä Roihusiiven vieressä, söi tämän kanssa riistaa ja hekotti toisen kertomalle vitsille.
-- "Hyvä on. Suostun", naaras huokaisi luodan terävän katseen Varjoklaanilaiseen. "Nyt, kerro kaikki mitä tiedät tai kynsin korvasi irti!"
-- "Sen kun näkisi", Valkoturkkinen tuhahti ja käänsi sitten katseensa taivaalle. "Kuita sitten Konnatähti kertoi tehneensä sovinnon Pakkastähden kanssa, että jossakin vaiheessa kaksi klaania liittyisi yhteen. Kuulemme heidän mielestään olisi järkevämpää, että metsässä on yksi klaani neljän sijaan. Suunnitelma oli, että Tuuliklaani karkoitetaan nummilta, jotta Jokiklaani voi ottaa sen alueen haltuun, ja Myrskyklaanin päälliköksi nousee joku, joka suostuisi liittymään yhteen Jokiklaanin ja Varjoklaanin kanssa.
Kuulemma he olivat tavanneet juuri sopivan kissan Myrskyklaanista. En tiedä kuka tuo kissa oli enkä koskaan tavannut häntä."
Valkotassu kuunteli vaitonaisena. Typerä Konnatähti ja typerä Pakkastähti. Luulivatko oikeasti, että Myrskyklaani noin vain suostuisi olemaan niiden kahden ärsyttävän klaanin kanssa yhdessä?
-- "Suunnitelma oli, että tämä Myrskyklaanin kissa tappaa Sulkakarvan ja hänet valittaisiin varapäälliköksi. Sitten hän voisi tappaa Harmaatähden ja nousta päälliköksi. Kuitenkin, Sulkakarvan kuoleman jälkeen valittiinkin varapäälliköksi Leijonatähti. Tarvittiin siis uusi suunnitelma. En tiedä tarkalleen, mikä Konnatähden, Pakkastähden ja sen Myrskyklaanin kissan suunnitelma on, mutta jotakin pitäisi tapahtua täydenkuun kokouksessa. En tiedä mitä, mutta jotakin pahaa."
-- "Miten tuo auttaa minua selvittämään mestarini murhaajan?" Valkotassu murahti. Eihän tuon naaraan höpinöistä ollut yhtikäs mitään apua.
-- "Vaikken minä koskaan tavannut tuota kissaa, ystäväni Ampiaiskynsi tapasi. Voisit kysyä häneltä täydenkuun kokouksessa, kuka se kissa on", Pohjoisviima totesi nousten käpälilleen ja vekytteli selkäänsä.
-- "Silloin on jo liian myöhäistä!" Valkotassu ulvahti ja pomppasi pystyyn. "Minä menen tapaamaan häntä nyt heti!"
Ennen kuin oppilas ehti lähteä kiitämään leirin suuaukolle, Pohjoisviima tarttui häntä hännästä.
-- "Et sinä noin vain voi rynniä Varjoklaanin leiriin hiirenaivo!" naaras ärähti suu täynnä karvaa ja kiskaisi Valkotassun takaisin viereensä. "Sinulta kynsittäisiin turkki päältäsi."
-- "Muttakun ei minulla ole aikaa odottaa sellaista!" Valkotassu voihkaisi. "Ja olisi täysin minun syytäni, jos jotakin pahaa ehtii tapahtua silloin täydenkuun aikaan!"
Pohjoisviima huokaisi korvat värähtäen ärtyneenä. Hän avasi jo suunsa sanoakseen jotakin, mutta Leijonatähden kutsu keskeytti tämän.
-- "Valkotassu, tulisitko käymään nopeasti!" Päällikkö huikkasi pesältään. Pulunlaulu seisoskeli tuon vieressä kasa yrttejä edessään. Mitä nyt?
-- "Kiitti vaan, autto todella paljon", Valkotassu jupisi jättäen Pohjoisviiman yksin istumaan.

-- "Mitä?" Valkotassu kysyi Leijonatähdeltä ja pysähtyi tuon eteen.
-- "Minä lähden käymään kuukivellä, ja haluan sinut mukaani", kullanruskea kolli kertoi vilkaisten Pulunlaulua, joka oli tuonut heille matkayrtit.
-- "Nytkö? Mutta aurinko alkaa pian laskea ja kuukivelle on kauhean pitkä matka", Valkotassu maukui hämillään vilkuillen taivasta.
-- "Siksi meidän pitääkin pitää kiirettä. Syö nuo matkayrtit niin lähdetään. Olen jo kertonut Aurinkosiivelle, ja hän huolehtii klaanista sillä välin kun olen poissa."
Valkotassu mumisi jotakin ja kyyristyi syömään matkayrtit. Leijonatähti asteli jo leirin suuaukolle häntä odottamaan.
--" Hyi yäk! Kamalan makuisia!" Valkotassu nyrpisti nenäänsä pakottaen itsensä nielaisemaan kamalan makuiset yrtit. "Kuin variksenruokaa söisi."
-- "Oletko sinä koskaan edes syönyt variksenruokaa?" Pulunlaulu naurahti kepeästi. "Ole varovainen", naaras maukui lähtien takaisin parantajan pesälle, jonka suuaukolla Korppisulka katseli Valkotassua. Kun kaksikon katseet kohtasivat, molemmat käänsivät katseensa pois.
-- "Tuletko Valkotassu?" Leijonatähti huusi leirin suuaukolta hännänpää nykien hermostuneena. "Meidän pitää olla kuukivellä ennen kuuhuippua."
-- "Tullaan tullaan!"