Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 15

Valkotassu johdatti Korppisulan ja Puumatassun metsään, kauas kissojen valvovien katseiden ja kuulevien korvien luota.
Ajatukset pyörivät mustavalkoisen oppilaan mielessä. Kaikki nämä ennustukset olivat vieneet häneltä yöunet.
"Olen jo kertonut Puumatassulle, mutta haluan kertoa sinullekin," Valkotassu aloitti kääntämällä katseensa Korppisulkaan.
Parantaja vilkaisi aika hämmentyneen näköisenä Puumatassua jonka katse oli tyyni.
"Ennen kuolemaansa Harmaatähti kertoi minulle ennustuksesta-"
"Tulee aika kylmän pohjoisen pakkasen sekä valkoisen toiveen kun joki jo punainen virtaa punaisempana kuin koskaan ja rauha laskeutuu solaan verentahrimaan jälkeen raivokkaan puuman ja viisaan kolmikon." Puumatassu kertoi ennustuksen keskeyttäen Valkotassun.
^Olisi edes antanut minun kertoa loput.^
Korppisulan niskakarvat pörhistyivät ja Valkotassu jatkoi.
"Lisäksi olen itse nähnyt jotakin merkkejä tai sellaisia. Ja olen aika varma niiden tarkoittavan sitä että minun pitää löytää ja paljastaa Sulkakarvan murhaaja. Ja minun pitää aloittaa puhumalla yhdelle kissalle."
"Kenelle?" Korppisulka kysyi silmät huolesta ja uteliaisuudesta pyöreinä.
"En tiedä. Tiedän vain sen, että sillä kissalla on valkoinen turkki, keltaiset silmät joissa on terävä katse. Hän on aika solakka. Aika varmasti toisesta klaanista, koska ainoa valkoinen kissa Myrskyklaanissa on Hallalehti ja hänellä on siniset silmät," Valkotassu vastasi.
"Kuulostaa ihan Varjoklaanin päälliköltä," Korppisulka maukui tyynesti.
"Pohjoisviimalta?" Puumatassu kysyi tuhahtsen epäuskoisena mutta sitten hänellä välähti.
"Pohjoisen pakkanen! Se pohjoinen saattaa tarkoittaa Pohjoisviimaa," Puumatassu hihkaisi. Valkotassu hyssytteli ystäväänsä. Vaikka he olivatkin keskellä metsää, joku saattoi silti kuulla.
"Voi se tarkoittaa myös Jokiklaanin päällikköä Pakkastähteä. Jokiklaani ja Varjoklaanihan ovat nyt liittoutuneet. Ehkö Pohjoisviima ja Pakkastähti ovat suunnitelleet jotain," Korppisulka maukui pohtien.
Erilaiset vaihtoehdot pyörivät Valkotassun päässä myrskyn lailla.
"Tänään on kokoontuminen. Puhutaan Pohjoisviimalle," Valkotassu ehdotti kääntäen sinisten silmiensä katseen kahteen kolliin.
"Pyydetään häntä tapaamaan meidät Nelipuilla huomenna auringonlaskun aikaan," Puumatassu ehdotti. Valkotassusta se oli hyvä idea.
"Miksi Varjoklaanin varapäällikkö haluaisi puhua kahdelle Myrskyklaanin oppilaalle ja yhdelle parantajalle?" Korppisulka naukui pudistellen päätään. "Meidän pitää jotenkin houkutella hänet sinne."
"Entä jos sanomme, että Leijonatähti haluaa tavata vain ja ainoastaan hänet huomenna nelipuilla auringonlaskun aikaan?" Puumatassu ehdotti häntä huiskien.
"Eikö se olisi vähän epäilyttävää?" Korppisulka tuhahti.
"No onko parempaa ideaa?" Puumatassu kivahti kiukkuisena.
"Noniin rauhoittukaa," Valkotassu ärähti. Hän oli niin kyllästynyt noihin kahteen välillä. Molemmat kolleista hiljenivät, mutta vilkuilivat toisiaan pahantuulisina.
"Minusta meidän pitäisi sanoa hänelle vain että haluamme puhua. Vain minä ja hän, nelipuilla huomenna auringonlaskun aikaan."
Korppisulka nyökkäsi ja pian nyökkäsi Puumatassukin.
"Hyvä on. Se on sitten sovittu. Nyt vain toivotaan, että pääsemme kokoontumiseen."