Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 9

Korppisulka pesi tassujaan hiirensapesta. Hän oli juuri nyppinyt punkit klaaninvanhimmilta, jotka olivat kertoneet tarinaa entisistä ajoista Sammalsydämen pennuille.

Juovaturkki asteli parantajan pesään juuri silloin kun Korppisulka loikki leiriin. Miksiköhän soturi pesään meni? Pulunlaulu oli lähtenyt hetki sitten matkaamaan kuukivelle. Tänään olisi parantajien kokous, mutta Korppisulkaa oltiin pyydetty jäämään. Roihulintu oli nyrjäyttänyt jalkansa tiputtuaan puusta, nyrjähdys oli aika paha, joten Korppisulan oli pitänyt jäädä tarkkailemaan ja hoitamaan soturia jos tuolle tulisi lisää kipuja.
"Juovaturkki, mitäs sinä täällä?" parantaja maikui kun asteli sisään pesään. Juovaturkki kääntyi ympäri ensiksi pelästyneenä, mutta rauhtoittui kun tunnisti kissan Korppisulaksi.
"Minun pitää kertoa yksi asia Pulunlaululle… Tai sinulle," soturi maukui.
"Kerro pois, olen pelkkänä korvana," Korppisulka maukui hymyillen lämpimästi naaraalle. Soturi nyökkäsi.
"Minä odotan pentuja," soturitar naukui hymyillen.
Korppisulka hymyili hänkin, tämähän oli ihana asia! "Ihanaa, sehän on ihan mahtava asia! Kuka mahtaa olla ihanien pentujesi isä?" parantaja kysyi iloisesti ja silmäili kuningatarta. Tuon vatsa todella oli kasvanut, vaikkei vielä kauhean paljoa.
"Tiikerisilmä," kaunotar kertoi silmät loistaen. "Hän on niin iloinen! Toivon, että meistä tulee hyvät vanhemmat ja pentumme ovat ihania ja kasvavat jonain päivänä hyviksi sotureiksi!"
Korppisulka nyökytteli. "Aivan varmasti! Uskon, että teistä tulee ihan loistavia vanhempia."
"Hei Korppisulka, tarvitsisin vähän apua," Roihulinnun murahdus keskeytti kaksikon keskustelun.
"Minun pitää nyt varmaankin mennä," Juovaturkki maukui pikaisesti ja tassutti ulospäin pesästä.
Korppisulka nyökkäsi ja huikkasi vielä lapansa ylitse:
"Minä ilmoitan Pulunlaululle. Tule vain käymään täällä, jos tarvitset jotain!"