Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 24

Valkotassu räpäytti muutaman kerran silmiään ja katsoi ympärilleen. Oppilas oli keskellä vehreää nummea ja taivas oli täynnä kirkkaana loistavia tähtiä. Kevyt tuuli pörrötti oppilaan turkkia tämän tutkiessa ympäristöä katseellaan.
Paikka oli kaunis.
Ei muistuttanut yhtään sitä paikkaa, missä Tuulitähti oli. Tuulitähti! Olikohan hän täällä jossakin?

-- "Hei Valkotassu", ääni sai oppilaan melkein hyppäämään ulos turkistaan.
Valkotassu käännähti ympäri nähdäkseen tutun, hopearaidallisen turkin jota tähdet täplittivät.
-- "Sulkakarva!" Valkotassu kuulosti ihan innostuneelta pennulta, kun tunnisti kuolleen mestarinsa. Kaksikko kosketti neniä. Valkotassu värähti hieman, kun ei tuntunut edes tuntevan mitään.
~~ "Sulkakarva on haamu…", Oppilas ajatteli silmäillen mestarinsa siistiä, kaunista ja hieman kihartuvaa turkkia.
-- "Sinulla on tainnut mennä ihan hyvin?" Entinen varapäällikkö maukui silmäillen oppilastaan mietteliään näköisenä. Valkotassu hänkin katseli mestariaan ja pani merkille, että hän näytti nuoremmalta ja terveeltä. Haavaakaan ei näkynyt missään.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Sulkakarva huokaisi syvään ja katsoi Valkotassua kuin suoraan sieluun.
-- "K-kuule Sulkakarva. O-olen p-pa-pahoillani siitä miten käyttäydyin s-sinua kohtaan ennen tiedät-kyllä-mitä", Mustavalkoturkkinen oppilas naukui liikutellen tassujaan häpeissään.
-- "Voi kuule, ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi", vanhempi naaras maukui lohduttavaan äänensävyyn ja väläytti pienen hymynkin.
-- "Minusta vain tuntuu, että olin kovin ilkeä. Ei minun olisi pitänyt lähteä sillä tavoin!" Oppilas jatkoi naukumista ja luimisti korviaan. "Olin ihan hiirenaivoinen."
-- "Et sinä hiirenaivoinen ollut", Sulkakarva naukui katsellen ympärilleen nummelle, joka oli hiljainen.
Valkotassu huokaisi syvään ja hetken tassujaan katseltuaan, hän nosti katseensa entiseen mestariinsa. Vanhemman naaraan katse muuttui vakavemmaksi.
Valkotassu kallisti hieman päätään miettien mitä kuollut varapäällikkö ajatteli ja sai pian mietteisiinsä vastauksen.
-- "Me Tähtiklaanin kissat tiedämme kaiken", sulavalinjainen tähtiturkkinen kissa maukui lähtien kiertelemään Valkotassua. Tämä sai oppilaan hermostuneeksi, mutta nuorempi naaras kokosi itsensä ja katsoi mestariaan vakaasti tämän tutkiessa entistä oppilastaan kirkkailla silmillään.
-- "Olet kasvanut vahvaksi nuoreksi kissaksi. Pian oletkin jo soturi", entinen varapäällikkö pysähtyi hetken kuluttua Valkotassun eteen.
-- "Niin olenkin", Valkotassu röyhisti rintaansa. Oli varmaan mahtavaa olla soturi!

Sulkakarvan ilme muuttui vakavammaksi, kuin jokin olisi vialla. Ja jokin todentotta oli vialla. Ja se sai Valkotassun karvat kihisemään hermostuneesti.
-- "Täysikuu on kolmen päivän päästä", sinisilmäinen kaunotar maukui siirtäen katseensa Valkotassusta taivaaseen.
Valkotassun silmät laajenivat. Niin onkin! Eikä hän ollut vieläkään selvittänyt sitä kuka murhasi Sulkakarvan!
-- "En minä millään ehdi tappajaa selvittämään kolmessa päivässä! Eihän minulla ole mitään mistä edes aloittaa. Pitäisi joku Varjoklaanin soturi tavata, mutta minä en mitenkään voi houkutella häntä pois muiden luota!"
-- "Sinulla on kolme päivää aikaa, ennen kuin tähdetön johtaja kaatuu ja neljä yhdistyy yhdeksi", Sulkakarva keskeytti oppilaansa hermoilun hännänheilautuksella ja kääntyi ympäri.
-- "Odota! Etkö voisi vain kertoa kuka se on niin mikään 'tähdetön johtaja' ei kaadu, kuole, mitä lie!" Valkotassu katsoi mestarinsa astelevan poispäin vastaamatta hänelle.

-- "Valkotassu, Valkotassu, Valkotassu!"
Jokin töni oppilasta isolla tassullaan, ja naaras räpäytti silmänsä auki karvat pystyssä.
-- "Pitää palata leiriin, heti!" Valkotassu vinkaisi loikaten käpälilleen, muttei ehtinyt edes pinkaista juoksuun pois kun Leijonatähti astui hänen eteensä niin, että oppilas törmäsi tämän rintaan.
-- "Pois tieltä!"
-- "Me emme palaa kotiin keskellä yötä. Meidän on yövyttävä emonsuulla ja lähdemme takaisin aamulla", kullanruskea päällikkö kertoi vakaalla äänellä.
-- "Ei ole aikaa! Minulla on vain täyteenkuuhun asti aikaa löytää kissa, joka murhasi Sulkakarvan!" Oppilas väitti kiivaasti vastaan. Aikaa totta tosiaan ei ollut paljoakaan, eikä Valkotassulla ollut mitään hajua kuka se voisi olla. Eniten hän epäili Tiikerisilmää, mutta murhaaja olisi voinut olla kuka tahansa.
-- "Tiedän", Leijonatähti mumisi. "Mutta emme silti voi vaeltaa Myrskyklaanin reviirille pimeällä." Päällikön silmissä oli kummallisen tyhjä katse, kun tämä kääntyi ja lähti johtamaan Valkotassua ulos kuukiven luolasta. Oppilas olisi vielä halunnut väittää vastaan, mutta siitä ei olisi ollut mitään apua.
Kaksikko päätyi nukkumaan vierekkäin lähelle korkokiviä. Suojaa ei ollut paljoakaan, mutta pienen puun alta he löysivät paikan jossa torkkua ainakin hetken ajana. Seuraavana aamuna he sitten lähetisivät takaisin leiriin.