Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 6

Myrskyklaanin leirin lävitse kulki kevyt tuulenvire, joka pörrötti hoikan oppilaan mustavalkoista turkkia. Olisi pian auringonlaskun aika, ja kissat olivat aukiolla vaihtamassa kieliä tai ruokailemassa. Pentutarhan edustalla Saniaisturkki potki sammalpalloa pennuilleen Sammalsydämen keskustellessa Hallalehden ja Juovaturkin kanssa. Kuningattaret näyttivät kertovan jotain soturille, joka kuunteli korvat höröllä. Sotureiden pesän edustalla Tiikerisilmä ja Aurinkosiipi istuivat, kuten aina, päät lähekkäin ja näyttivät suunnittelevan jotain.
"Valkotassu, Harmaatähti haluaa että menet hänen pesälleen," varapäällikkö Leijonankarjaisu maukui ohikulkumatkallaan Valkotassulle, joka näytti kummastuneelta. Miksi päällikkö halusi hänet tavata?
Puumatassu hänen vieressään tuhahti, kun nuorempi oppilas nousi käpälilleen ja kipitti suurkiven juurelle, missä päällikön pesä sijaitsi.
"Harmaatähti?" Valkotassu naukui varovaisesti. Hänen hermostuneisuutensa huomaisi varmaan toiselle puolelle metsää, jos tarkasti katsoi.
"Tule vain sisään," ääni kutsui ja hetken epäröinnin jälkeen Valkotassu asteli itse Harmaatähden pesään. Se oli varmaan yksi isoimmista pesistä koko leirissa, ellei isoin. Ja vain yhdelle kissalle! Ah, kumpa Valkotassu olisi päällikkö ja saisi nukkua täällä.
"Terve Valkotassu, halusinkin tavata sinut," Harmaatähti tervehti. Päällikkö ei ollut ollut vähään aikaan pihalla. Hänen turkkinsa oli sotkuisen näköinen, kuin sitä ei olisi suittu kertaakaan viimepäivien aikana.
"Istu vain, ole kuin kotonasi," ystävällinen nallekarhu, eli Harmaatähti siis, pyysi ottaen itse paremman makuuasennon sammalpedillään. Hiljaa Valkotassu laskeutui istumaan ja katseli ympärilleen. Oli hän täällä pesässä ennenkin ollut, muttei muistanut miltä se näytti. Aika tylsän näköinen loppujen lopuksi.
"Mietit varmaan miksi pyysin sinut tänne." Päällikkö oli tainnut lukea Valkotassun ajatukset, tai sitten se oli vain niin arvattavaa. Oppilas nyökkäsi hitaasti ja käänsi taivaansinisten silmiensä katseen klaanipäällikköön.
Harmaatähti huokaisi syvään. Hän näytti hivenen surulliselta pienen hetken ajan, mutta nopeasti hänen kasvoilleen tuli vakavan tyyni ilme.
"Ennen kuin liityit klaaniimme, sain ennustuksen Tähtiklaanilta," harmaaturkkinen päällikkö maukui. Valkotassu väräytti korviaan piilottaen ihmetyksensä tyynien kasvojensa alle. Niin, entä sitten? Miten se Valkotassuun liittyi mitenkään.
"Sen mukaan tulee aika kylmän pohjoisen pakkasen sekä valkoisen toiveen kun joki jo punainen virtaa punaisempana kuin koskaan ja rauha laskeutuu solaan verentahrimaan jälkeen raivokkaan puuman ja viisaan kolmikon," päällikkö maukui tarkkaillen koko ajan Valkotassua, joka näytti olevan nyt ihan ihmeissään.
"Miten se mitenkään liittyy minuun?" oppilas kysyi päätään kallistaen. Valkoisen toiveen? Kylmän pohjoisen pakkasen aika? Joki jo punainen? Raivokas puuma ja viisas kolmikko? Kuulostaa ihan… Ei, ei se olisi mahdollista. armaatähti oli pitkään hiljaa, kunnes huokaisi.
"En tiedä vielä. Vain Tähtiklaani tietää, mutta aika sen näyttää," hän lopulta totesi kääntäen mietteliäänä katseensa pesän seinämään.
Valkotassu nyökkäytti hiukan päätään. Miksi Harmaatähti kertoi tämän juuri hänelle, miksei vaikka jollekin soturille tai omalle pojalleen?
"Voit nyt mennä," Harmaatähti maukui, jälleen kerran, pitkän hiljaisuuden jälkeen ja katsoi lempeästi Valkotassua. Ajatukset ennustuksesta pyörivät Valkotassun päässä ja hän nyökkäsi hajanaisena. Oppilas kääntyi lähteäkseen.
"Ai niin muuten, voisitko pyytää Puumatassua käymään? Minulla olisi hänellekin asiaa. Tosin eriasiasta… mutta no asiaa kuitenkin."
Valkotassu nyökkäsi päätään vielä hyvästiksi ja laahusti ulos väsyneenä. Mahtoiko ennustuksen valkoinen toive oikeasti tarkoittaa häntä, ja viisas kolmikko häntä, Puumatassua ja Korppitassua?