Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 10

Aurinko täplitti maata keltaisella, hiirenkorvan lämpimällä valollaan. Se sai joen pinnan kimmeltämään kun vesi hiljalleen virtasi kohti nelipuita. Linnun laulu kuulosti kauniilta lämpimänä hiirenkorvan iltana jolloin aurinko jo oli alkanut laskea horisontin taakse ja aikoi käydä yöpuulle klaanien kissojen tapaan.
Valkotassu tallusti leiriin mestarinsa perässä. Hänen suussaan roikkui veltto orava tuuheineen häntineen. Oksien välistä tulvi vielä auringon kellertävää valoa ja se sai Valkotassun taivaansiniset silmät välkkymään. Leirin suuaukko rapisi kahden kissan astellessa sisään. Saniaisturkki ja Sammalsydän, he olivat käyneet pentujensa kanssa leirin ulkopuolella.
"Vau! Se iso puu oli ihan mahtava!" Lintupennulle kuuluva ääni kantautui Valkotassun korviin, kun hän oli laskenut oravan tuoresaaliskasaan ja lähtenyt tassuttamaan Tuhkatassun ja Hiilitassun luokse.
"Voidaanko mennä huomennakin? Jooko isi, kiltti kiltti kiltiii?" Rastaspentu miukui kun Saniasturkki laski hänet ja Perhopennun maahan. Valkotassu ei kuullut soturin vastausta eikä jäänyt kuuntelemaan perheen keskustelua. Viikset väristen Valkotassu istuutui Hiilitassun viereen. Tummanharmaa kolli vilkaisi keltaisilla silmillään Valkotassua ja röyhisti rintaansa yrittäen näyttää komeammalta. Vanhin oppilas noista vain tuhahti hiljaa ja räpäytti taivaansinisiä silmiään.
Oppilas silmäili leiriä. Juovaturkki ja Tiikerisilmä keskustelivat keskenään kauempana, Leijonanharja jutteli veljelleen Roihulinnulle joka makoili parantajan pesän edessä ja pennut leikkivät sammalpalloa pentutarhan edustalla. Ohdaketurkki jutteli uuden kumppaninsa Käkisuun kanssa, Saniaisturkki suki kumppaninsa Sammalsydämen turkkia iloisena ja Aurinkosiipi söi hiirtä yksin hieman sivummalla muista. Myrkkymuratti ja Mansikkanenä juttelivat toisilleen ja jopa toiselta puolelta aukiota Valkotassu kykeni näkemään punastuksen joka lähes paistoi Mansikkanenän turkin alta.
Puumatassu oli pyydetty Harmaatähden pesään ja Korppisulka hoisi Onnipentua, joka oli saanut haavan nenäänsä leikkiessään muiden pentujen kanssa, parantajan pesässä joten Valkotassu oli aika yksinäinen.

"Valkotassu, menemme vielä harjoittelemaan," Aurinkosiipi oli syönyt ruokansa ja tuli nyt oppilaansa luokse. No jes, lisää harjoittelua. Valkotassu murahti ja lähti astelemaan mestarinsa perässä ulos leiristä ja metsään.

Kaksikko suuntasi korkeamännyille. Valkotassu höristi korviaan sekä haisteli ilmaa. Jostakin kuului rastaan laulelua ja ilmassa oli oravan tuoksu.
"Mitä me aiomme harjoitella?" oppilas kysyi uteliaana mestariltaan, joka oli ollut koko matkan hiljaa. Aurinkosiiven liekin värinen turkki kellersi kauniisti auringon täplittäessä sitä ja näytti siltä kuin se liekehtisi.
"Ajattelin kerrata häntämerkit kanssasi ja sitten voisimme saalistaa," soturi kertoi ja pysähtyi erään korkean männyn juureen. Valkotassu pysähtyi hänkin ja istuutui puun juureen.
"Noniin. Mitä tarkoittaa tämä," Aurinkosiipi aloitti ja nosti häntänsä pystyyn. Tämä oli helppo.
"Pysähdy," Valkotassu vastasi katsoen tarkasti mestariaan joka nyökkäsi.
"Entä tämä?" Oranssihtava turkkinen kolli maukui ja laski häntänsä vasten maata. Pah, tämäkin oli ihan helppo.
"Mene matalaksi," Valkotassu arvasi helposti viiksiään väräyttäen ja nuolaisi tassuaan huolettomana. Seuraavaksi Aurinkosiipi koukisti häntänsä, mikä tarkoitti vaaraa.
"Vaara," Valkotassu tuhahti. Nämähän ovat ihan helppoja.
"Entäs sitten tämä," Seuraavaksi Aurinkosiipi alkoi heilautella häntäänsä selkänsä yläpuolella. Tätä Valkotassu ei muistanut ja joutui pohtimaan pitkään.
"Seuraa minua?" Naaras arvasi. Aurinkosiipi pudisti päätään ja sai oppilaan murahtamaan turhautuneena.
"Se tarkoittaa että saa lähteä mutta pitää olla varovainen," kolli kertoi.
Kaksikko kertasi vielä hetken häntämerkkejä, kunnes Aurinkosiipi lopulta istahti katsomaan oppilastaan.
"Olen huomannut, että olet ollut aika ärtynyt ja kiukkuinen lähiaikoina," oppilaan mestari maukui siristäen vihreitä silmiään. "Ja Myrkkymuratti kertoi mitä siinä partiossa tapahtui. Tuhkatassu pelästyi aika pahasti."
Valkotassu tuhahti ärsyyntyen. Tietenkin tuon ketun piti ottaa tämä asia puheenaiheeksi.
"Niin, entä sitten?"
"Olen huolissani sinusta, ja sinun pitää oppia käyttäytymään paremmin klaanitovereitasi kohtaan. Harmaatähti on sairas eikä kaipaa stressiä oppilaista jotka eivät osaa käyttäytyä,"
Aurinkosiipi maukui. Valkotassu tunsi olonsa ahdituneeksi. Hän ei halunnut puhua tästä. Eikä hän voisi kertoa ennustuksesta tai Tuulitähdestä, tai mistään muustakaan!
"Harmaatähti on sairas?" Valkotassu yhtäkkiä maukui eikä muuten sanonut mitään muuhunkaan. Aurinkosiiven katse synkkeni.
"Niin. Hän ei halunnut muiden tietävän, koska hänellä on enään vain kolme henkeä," liekehtivä turkkinen soturi maukui, nousi käpälilleen ja käänsi katseensa mietteliäänä kaksijalkalan suuntaan.
Valkotassun selkäpiitä pitkin kulki kylmät väreet. Siksi päällikkö ei siis ollut poistunut pesästään viimeaikoina!
"Kuitenkin, pyydän että rupeat käyttäytymään. Niin ja," Aurinkosiipi käänsi katseensa mustavalkoiseen naaraaseen. "Harmaatähti pyysi, että lähtisit hänen kanssaan kuukivelle kun hän paranee."
Valkotassu räpäytti silmiään ihmeissään. Miksi Harmaatähti halusi lähteä kuukivelle ja miksi juuri hänen kanssaan?
"Korppisulka ja Puumatassukin tulevat," Aurinkosiipi lisäsi. No niimpä tietysti. "No, mutta aurinko alkaa laskea. Lähdetään takaisin leiriin ja metsästetään matkalla."