Murhaajan oppilas [II] VALMIS

Luku 26

Myrskyklaanin leiriä valaisi auringonhuipun aurinko, kun päällikkö Valkotassu mukanaan palasivat leiriin. Heitä tervehtimään tulivat heti Puumasielu sekä Aurinkosiipi, joka kertoi kaiken olevan hyvin.
-- "Oliko kuukivi hieno?" Puumasielu ohjasi Valkotassun hieman sivummalle Leijonatähdestä ja Aurinkosiivestä jotka piankoin suuntasivat päällikön pesän varjojen suojaan.
-- "Ihan", mustavalkoinen naaras vastasi ja väräytti korviaan. "Etkö sinä ole koskaan ollut siellä?" Vastaukseksi Puumasielu pudisti päätään.
-- "Juovaturkki sai pentunsa", Puumasielu töksäytti. Että mitä että? Valkotassu oli ollut yhden yön poissa ja uusia pentuja oli syntynyt.
-- "Oikeasti?" Oppilas hämmästeli ja käänsi sinisten silmiensä katseen pentutarhan suuntaan. Maidon tuoksu leijui ilmassa. Se toi mieleen pentuaikojen muistoja…
Valkotassu pudisti päätään karkoittaakseen ajatuksensa omasta emostaan.
-- "Nimesikö hän ne jo?"
-- "Jos oikein muistan niiden nimet on Sulkapentu, Häkäpentu ja Kotkapentu."
-- "Sulkapentu?"
-- "Juovaturkki halusi kai kunnioittaa siskoaan", Puumatassu huokaisi haikeana ja jatkoi sitten: "Haluaisitko lähteä saalistamaan? Emme ole tehneet paljoa asioita yhdessä sen jälkeen kun minusta tuli soturi."
-- Valkotassu painoi päänsä ja pudisti sitä. "Minun pitää puhua Pohjoisviimalle", naaras ei kyennyt katsomaan takaisin ystäväänsä sillä tiesin tuon lannistuvan. "Pitää mennä. Ehkä toiste." sen sanottuaan Valkotassu kurkotti koskettamaan Puumasielun poskea nenällään ja kipitti aukion ylitse jättäen kollin seisomaan yksikseen.

Pohjoisviima istui samassa paikassa missä hän aina oli. Kaunottaren turkki oli suittu hyvin ja se säihkyi auringonvalossa kuin silkki. "Oliko mukava pikku retki?" Varjoklaanilainen kysyi Valkotassun saapuessa kuuloetäisyydelle. Oppilas ainoastaan murahti vastaukseksi ja katsoi Pohjoisviimaa vakavana.
-- "Miten voin tavata Ampiaiskynnen mahdollisimman nopeasti? Niinkuin heti, nyt?"
-- "Sinun pitää odottaa kokoontumiseen", Valkoturkkinen kaunotar vastasi.
-- "Heti!" Valkotassu katsoi syvälle varapäällikön silmiin toivoen tuon antavan edes jotakin neuvoja, mutta tuo vain pudisti päätään.
-- "Puhuitko Leijonatähden kanssa?" Tämä sen sijaan kysyi vaihtaen puheenaihetta.
-- "Miteeeeeen!!" Valkotassu tunsi epätoivon kasvavan sisällään, mutta myös hieman raivoa.
-- "Kävele suoraan leiriin ja mene hänen juttusilleen", Pohjoisviima kivahti. "Eiköhän Konnatähti mielellään anna sinun jutella kaikille ja antaa varmaan riistakin."

Turhautuneena, raivostuneena ja vihaisena Valkotassu käänsi selkänsä Pohjoisviimalle. Teki kuten Puumasielulle. "Etkö aio käydä katsomassa pentuja?" huikkasi Pohjoisviima, mutta Valkotassu ei vastannut. Hän marssi hiekkaisen aukion yli ja sukelsi varjoisaan oppilaiden pesään. Siellä ei ollut ketään keskellä päivää. Asiahan sopi oppilaalle mainiosti, sillä hän kaipasi omaa rauhaansa.
Hetken maattuaan pedillään Valkotassu sulki silmänsä uupuneena ja hämillään. Naaras kuunteli ulkoa kuuluvia ääniä. Lintujen laulelua, kissojen pirteää jutustelua ja lehdillä kuiskailevaa tuulta. Tuntui kuitenkin kuluvan ikuisuus kunnes hän lopulta vajosi uneen.