Salaisuus ✅

Ensimmäinen osa

Ensimmäinen osa voi aina olla tylsä, anteeksi siitä.
Tä myös on luultavasti lyhyt...
Tosiaan kaikki siis tapahtuu keskiajalla.
~Villieläin

Odilia keräsi kukkia kukkakedolla. Hänellä oli aikomusta viedä niitä Heloiselle. Kaikki ajattelivat heitä parhaiksi ystäviksi, sillä hehän tekivät kaiken yhdessä.

Odilia ja Heloise usein juoksivat kylään yhdessä, hakemaan vastapaistettua leipää ja itsetehtyä marjamehua.
He myös elivät yhdessä samassa talossa, ja kasvattivat ruokansa itse.
Sitähän kaikki parhaat ystävykset tekivät, eikö niin?

Odilia sai kukkakimppunsa valmiiksi, ja lähti juoksemaan takaisin heidän mökilleen.
Hän käveli paljain varpain heidän puutarhansa läpi, ja villiintyneet kukat hymyilivät taivaalle, ja Auringolle.
Odilia ei nähnyt Heloisea missään.
"Heloise, toin sinulle kukkia" Odilia huhuili mökin ovelta.

Heloise asteli pian punaisineen poskineen keittiöstä, tämä oli ilmeisesti ollut leipomassa jotain.
"Hei Odi" Heloise tervehti Odiliaa kauniilla heleällä äänellään.
Heloisella oli taikinaa nenänpäässään, ja Odilia tuli ottamaan sen nauraen pois.
Hän painoi huulensa tuon pehmeille marjoille maistuville huulilleen, ja katsahti sitten Heloisea hymyillen ja ojensi hänelle kukkakimppunsa.

He kuulivat pian askelia, ja he irtaantuivat hiukan etäämmälle toisistaan. Se oli onneksi vain Edith.

Edith oli elänyt Heloisen kanssa jo seitsemän vuotta, eli puolet elämästään.
Kun Heloise oli ollut 11-vuotias ja asunut vielä vanhempiensa kanssa, hän oli löytänyt Edithin hylättynä itkemässä kadulla.
He ottivat tuon seitsemän vuotta vanhan tytön kotiinsa, ja kun Heloise oli muuttanut Odilian kanssa asumaan, Edith oli tullut mukana.

Odilia halasi Edithiä tiukasti ja käski hänet hakemaan kukille vettä.
Edith teki työtä käskettyä, ja haki isosta puusangosta niille vettä.
He laittoivat kukat veteen ja Heloise meni takaisin leipomaan ilmeisesti omenapiirakkaa.

Yeet.
Sanoja: 253
~Villieläin