Salaisuus ✅

Kuudes osa

Julkaisin nyt hahmojen esittelyn ja ensimmäisen luvun, kirjoitan tätä nyt yömyöhään ku en jaksa muutakaa tehdä
~Villieläin

Edithin näkökulma

En ollut saanut yöllä hyvin nukuttua, kiitos niiden kahden, jotka olivat pitäneet mukavaa meteliä yömyöhään asti.
Hekään eivät välittäneet Raamatun opeista, ja siitä kuinka homoseksuaalisuus oli syntiä.
Olin noussut aikaisin aamulla syömään pari päivää sitten paistettua leipää.
Istuin puisella tuolilla. Auringon ensisäteet olivat jo patistaneet arviolta muutama tunti sitten ja minun pitäisi mennä herättämään ne kaksi kyyhkyläistä.
Nousen huokaisten tuolilta ja lähden kapuamaan portaita ylös.
Jyskytän puuovea.
"Herätys!" Huudan ja oven takana kuuluu lakanoiden suhinaa ja vaatteiden etsimistä.
Meidän oli määrä mennä Heloisen kanssa myymään omenia torille.

Avaan oven ja Heloise laittaa vielä mekkoaan päälle.
"Ette voineet yhtään olla hiljempaa, koko kylä varmasti kuuli kolmen kilometrin päähän" Sanon ehkä hiukan ärtyneesti, sillä olin nukkunut huonosti.
"Toivottavasti ei sentään" Odilia sanoi huolestuneena minulle.
"Älä pelkää Odi, Edith vain liioittelee" Heloise sanoi ja loi minuun hiukan ärtyneen katseen.
"Meidän piti mennä myymään niitä omenoita torille" Muistutin Heloista.
"Muistan muistan" Heloise sanoi ja katsahti Odiliaan, joka oli edelleen hyvin huolestuneen näköinen.
Heloise nosti kätensä hänen olkapäälle ja kuiskasi jotain, mikä sai Odilian hihittämään. Huokaan syvään.

Lähden noiden huoneesta takaisin alakertaan ja alan pakkaamaan omenoita koreihin, jotka myöhemmin menisimme myymään torille, joka oli vilkkaimmillaan keskipäivällä.
Kun kaikki omenat on pakattu koreihin, menen tarkistamaan ulkona olevasta aurinkokellosta, milloin heinävaunut menisivät.
"Heloise raahaa läskipersees tänne alas kun heinävaunut menee ihan kohta!" Huudan kovaa arvaten, että Heloise ja Odilia varmaankin suutelivat toisiaan.

Pian kuului oven avaus, ja Heloisen Tömistelen alas. Hän tuli ja läpsäisi minua suoraan poskelleni.
"Ai!" Huudahdan, vaikka olinkin ansainnut sen.
"Nyt mennään Edith" Heloise sanoi ja vilkutti portaissa olevalle Odilialle.
Otimme molemmat omenakorilliset ja lähdimme ulos mökistä.
Kävelin uusilla nahkakengilläni pellon ja metsän reunaa. Asuimme metsän ja pellon välissä, josta lähti pieni polku niiden välistä isommalle tielle, mistä heinävaunut menivät joka päivä.
Kiihdyttimen hiukan tahtiamme, kun sitten olimmekin jo isolla tiellä.

Heinävaunut tulivat pian, ja vanha mies nimeltään William kysyi meiltä haluaisimmeko kyydin kaupunkiin.
"Tottakai" Heloise vastasi ja istahdimme molemmat heinävaunujen taakse.
Istuimme siinä aikamme, kunnes viimein saavuimme torille.
Heloise nousi ja kiitti Williamia kyydistä ja lähdimme sitten torin kulmaan.

Poistimme kaiken valmiiksi, ja Heloise meni ostamaan meille leipiä, kun minä jäin yksin huutelemaan ihmisille, että tulisivat ostamaan tuoreita omenoitamme.

Yhtäkkiä, joku nappasi kädestäni ja minut kiskaistiin syrjäiselle kadulle. Suuni peitettiin kädellä ja kurkulleni laitettiin terävä tikari etten tekisi mitään äkkinäisiä liikkeitä.
Mekkoni nostettiin ylös.

Noniin lapsukaiset <3
Sanoja: 406
~Villieläin