Seitsämästoista luku

214 16 0
                                    

Taas kerran, olemme palanneet tämän hiukan tylsän tarinan pariin. Siis muutama näitä jaksaa lukee. Kivat sulle siis
Jos et vielä oo mun lapsi, nii seuraa mua nii pääset mun lapseks ja adoptoin sut. Ihan sama ootko mua vanhempi tai nuorempi
~Villieläin

Heloisen näkökulma

Pidin Odilian kädestä, kun heräsimme.
Olimme yhä liikkeellä heinävaunuissa, joita veti kaksi sonnia (Check this)
Haukottelin hiukan, ja nousin istumaan vielä nukkuvan Odilian viereen.
Maistoin heinää suussani, joten sylkäisin sen pois. Päästin Odilian kädestä kiinni samalla kun nousin varovasti seisomaan, nähdäkseni näkyykö kylää missä serkkuni asuu vielä.

Metsä ympärillämme alkoi haihtumaan ja tunsin taakan valuvan hartioiltani. Olimme turvassa, tai ainakin luulin niin.
Iso kylä häämötti edessämme, se oli kasvanut viime näkemästä paljon. Vain vuoden sisällä, ajatella.
"Odilia herää, Edith herää"Herätin nuo varovasti.
"Olemme perillä pian" Sanoin hymy kasvoillani, huppu oli valunut pois päältäni, muttei se haitannut, koska ajattelin olevamme täysin turvassa.
Tunsin suurta iloa.
Odilia hymyili minulle hiukan ja istahdin takaisin tuon viereen. Hän alkoi nojaamaan minuun, ja pian taisi nukahtaa uudelleen.
"Höpsö" Hymyilin tuolle.

Kun saavuimme kylään, serkkuni, jonka nimi oli Maryn odotti meitä jo vastassa. Lehmänsä kanssa..?
Pistin hupun päähäni, ja samoin laittoivat Edith ja Odilia. Nappasimme lauloimme ja lähdimme Marynia kohti.
Hänellä oli valkoinen mekko, valkoinen hiuspanta ja ruskeat tossut.
"Heloise!" Hän huudahti, mutta suhahdin tuolle, tukkivansa suunsa, ihan varmuuden vuoksi vain.
"Mennään" Sanon, ja lähdemme seuraamaan serkkuani ja hänen lehmäänsä.
Edith meni heti kävelemään lehmän vierellä ja silittämään sitä.

Saavumme Maryn kotiin, se on keskellä kylää, joten ei kovin hyvä piiloutumispaikka, mutta olemme täällä vain huomiseen saakka, joten sen ei pitäisi olla ongelma.
Maryn oli rikas nainen hänen miehensä kanssa. Heillä oli myös viisi lasta. He olivat kylän yksi rikkaimmista perheistä ja heillä oli paljon erilaisia eläimiä. Kanoja, kukko, possuja, hevosia, muutama lehmä, koira ja kolme kissaa.

Illalla, kun olimme teellä koko perheen kanssa, kuulimme raskaan koputukseen ovella.

Noniin noniin. Kuka siellä voi olla?
Viimein jännitystä.
Pistä vaikka sen kunniaksi tähti, en pane pahakseni
Sanoja:325
~Villieläin

Salaisuus ✅Donde viven las historias. Descúbrelo ahora