Salaisuus ✅

Yhdestoista luku

Ja taas jatkuu. En tajuu miten jopa muutama ihminen jaksaa lukee tätä :DDD Niinku oikeesti. Mut joo, tästä vaa suoraan sit lukemaan yeet.

Heloisen näkökulma

"Siis täh?" Odilia kysyi.
"Me lähdemme tänään viimeisillä heinävaunuilla. Niillä pääsemme toiseen kylään, jossa olemme aamulla perillä, sitten taas pääsemme toisilla heinävaunuilla kauemmas tästä kylästä" Selitän suunnitelmani.
"Entäs kankaat?" Odilia kysyi ihmeissään.
"Teet niistä kaavut" Vastaan lyhyesti hänelle.

Otan Edithin syvään halaukseeni.
"Anteeksi, että sanoin niin, esitin vain, ettemme herättäisi epäilystä" Totean ja päästän sitten, kuivaten tytön poskilta kyyneleet.
"Mennään" Sanon rauhallisesti, ja lähden kävelemään polkua, joka menee pellon ja metsän välistä.

Tunnen yhtäkkiä käden olkapäälläni, joka kääntää minut ympäri, tunnen mutaiset huulet omillani, jotka jäävät hetkeksi tanssimaan, mutta vetäytyvät pian pois.
"Kiitos" Odilia sanoi hymyillen lähtien kävelemään edelläni.

Toivuin nopeasti ja vilkaisin Edithiin, joka kantoi kankaita takanani, ohittaen nyt minut pienellä hymyllä, silmät kuitenkin yhä aivan umpeutuneina itkusta.
Olin pahoillani, koska olin saanut hänet itkemään.

Lähdin kävelemään noiden perässä. Kun kirkon isä oli sanonut, että Edithin ja sen miehen pitäisi mennä naimisiin, olin kehitellyt pienessä päässäni jo suunnitelman. Odilia oli hyvä ompelemaan, ja hän saisi ommella meille kaikille mustasta kankaasta kaavut, joissa olisi huput. Hänellä olisi vähän aikaa, mutta uskon vahvasti siihen, että hän onnistuu siinä.

Päästyämme kotiin, kerroin Odilialle ja Edithille suunnitelmani.
Edith ojensi kankaat Odilialle, joka alkoi sitten ompelemaan, hänen ei tarvinnut ottaa meistä mittoja, koska ne olivat otettu jo aikaisemmin muita vaatteita varten.
Lähdimme Edithin kanssa yläkertaan hakemaan kangaslaukkuja, joissa me sitten kantaisimme omaisuutemme.

Aloimme pakkaamaan, otimme kankaita, kirjoja, rahaa, vaatteita...
Edith pakkasi omia tavaroitaan omaan laukkuunsa, meillä kaikilla oli omamme. Minun piti pakata Odiliankin tavarat, muttei se haitannut minua yhtään.

Noniin. Nyt kuulkaa, kiitos kun oot jaksanut vielä lukee tänne asti, sen kunniaksi pistä vaikka yksi tähti :D
Sanoja:291
~Villieläin