Salaisuus ✅

Kahdeksas osa

Tällä on itseasiassa yllättävän paljon lukijoita vaikka oon julkaissut vasta jotain neljä lukuu. I mean, tai nyt kun luet tätä nii oon julkaissut jo vähintään yhdeksän osaa... Toi on btw mun ottama kuva :D
~Villieläin

Edithin näkökulma
(Raskaiden ajatusten varoitus alkaa)
Kaikki olivat mennyt jo nukkumaan, mutta minä en pystynyt siihen.
Päivän tapahtuvat pyörivät mielessäni enkä oikein pystynyt hengittämään kunnolla.
Se nilkki istui nyt jalkapuussa, mutta minun olisi pitänyt olla varovaisempi.
On minun syyni, että näin tapahtui.

Oloni oli likainen, kehoni oli häväisty vasten tahtoani. Vaikka olin harrastanut seksiä aikaisemmin, se oli suostumuksella ja tahdollani.
Kyyneleet alkoivat vieriä vaaleanpunaiselle tyynylleni kunnes purskahdin loputtomaan nyyhkytykseen. Olin ällöttävä.

Kuulin tuttuja askelia puisen oven takaa, Heloise. Pyyhin nopeasti kyyneleeni peittoon, ja yritin esittää nukkuvaa kun ovi avautui.
"Edith?" Heloisen ääni kuiskasi.
En vastannut, vaan pidin pientä tuhinaa, jotta kuullostaisin nukkuvalle.
"Kuulin itkusi" Heloise sanoi ja tuli istumaan sängyn laidalle.
Pistin pääni tuon syliin ja käperryin siihen itkemään.
"A-anteeksi" Sain soperrettua itkuni lomitse.
"Älä pyydä anteeksi" Heloise sanoi vahvasti ja alkoi silittämällä hiuksiani.
Hän purki lettini ja niistä varmaankin tuli sottaiset kiharat. En nähnyt oikein mitään sumeiden silmieni takaa.
(Raskaiden ajatusten varoitus loppuu)
Heloise suukotti päätäni ja alkoi laulamaan jotain latinankielistä laulua.
"Pange, lingua, gloriosi Corporis mysterium, Sanguinisque pretiosi. Quem in mundi pretium fructus" Heloise lauloi hiljaa minulle.
Itkuni hiljentyi, kun laulu jatkui.

Nukahdin pian pääni Heloisen sylissä ja tuon käsi hiuksissani.
Nukuin hiljaa ja rauhallisesti aamuun asti.

Kyllä, noi oli oikeita sanoja latinankielisestä laulusta.
Siis ihmiset te luette tätä muttette kommentoi tai pistä tähtiä?? Miksi? :(
Sanoja:256
~Villieläin