Salaisuus ✅

Kymmenes luku

Oo nyt taas vaihteeksi kirjoittelen ja anteeks et tä tuli tunnin myöhässä. Siis tähän menessä mun viimeisimmällä luvulla, minkä oon julkaissu, on kuusi lukukertaa, ja mietin että varmaan kukaan ei tuu enää lukee tätä :DD
~Villieläin

Odilian näkökulma

Katsoin tyrmistyneenä naista jota rakastin. Hän oli juuri myöntynyt Edithin häiden järjestämiseen?
Heloise vilkaisi minua kylmän rauhallisesti, ja kun olin sanomassa jotain, hän katkaisi sen jäätävällä katseellaan.

Heloise otti Edithin ja minut käsikynkkäänsä ja lähti retuuttamaan meitä molempia.
"Mitä Helvettiä Heloise?" Sähähdin tuolle vihaisesti, kun menimme kauppaan, jossa myytiin kankaita, pitsiä ja ompelutarvikkeita.
Heloise vain katsoi minua jäätävästi, ja osti kymmenellä hopeasekelillä valkoista ja mustaa puuvillakangasta.
"Mennään" Hän sanoi rauhallisesti.

Heloise lähti retuuttamaan meitä ja kankaita paikkaa kohden, josta heinäkärryt kulkivat päivittäin. Jäimme odottamaan niitä tienvarteen.
"Heloise!" Sähähdin uudelleen.
"Shh" Heloise hyssytteli minua.
Edith katsoi maahan, johon tippui kyyneliä tuon silmistä. Ihme juttu, miksiköhän?

Heinäkärryt tulivat.

Hyppäsimme kyytiin ja matkasimme hiljaisuudessa.
Vain Edithin suunnalta kuului pientä nyyhkettä.

Olimme kohdalla, missä jäimme aina. Heloise oli jo päästänyt irti meistä, ja kun hyppäsin heinäkärryistä pois, kaaduin mutaiseen maahan, joka likasti kasvoni ja mekkoni.
Älähdin kovaa, kun jalkani osui kiveen.
Kirosin ääneen kun Heloise nosti minut ylös mutaisesta maasta. En olisi halunnut hänen koskevan minuun juuri nyt. Olin vain niin vihainen hänelle ja hänen käytökselleen.

"Olen pahoillani aikaisemmasta" Heloise sanoi hiljaisella äänellä.
"Edith ei mene sen miehen kanssa naimisiin!" Huudahdin kovaa.
"Ei menekkään, me lähdemme pois täältä, kauas pois" Heloise sanoi minulle ja Edithille.

Yeet tässä nyt taas tällästä vaihteeks. Kiitos kun luit ja PLIIS pistä tähän tähti jos tykkäsit kun se oikeesti varmasti motivois mua :D
Sanoja:265
~Villieläin