Salaisuus ✅

Yhdeksäs osa

Juu, tervetuloa vaa lukemaan taas tätä. Oon odottamassa tällähetkellä, että pääsen terapeutille mut ei se mitään, kirjoitan tällästä nytte. Also tässä luvussa puhutaan silleen Raamatusta ja sen "kaikkitietävistä" opeista. Eli jos joko olet äärimmäisen kristillinen etkä siedä mitään huonoa Raamatusta nii en suosittele lukemaan eteenpäin.
~Villieläin

Odilian näkökulma

Heloise, minä, ja Edith olimme heränneet aikaisin, auringonnousun aikaan, että pääsisimme sen miehen luokse, joka oli tehnyt pahaa Edithille. Meidän piti mennä tapaamaan häntä, sillä tänään hänet otettaisiin jalkapuusta, ja me keskustelisimme kirkon kanssa jatkosta. Kirkon isän mukaan Raamatusta löytyisi vastaus.

Pääsimme tienvarteen, josta heinävaunut tulisivat pian.
Ne näkyivätkin ja pian, ja hyppäsimme kyytiin.

Heiluttelin jalkojani, kun aamuauringon säteet osuivat kasvoilleni lämmittävästi. Se pakotti minut siristämään silmiäni, ja hymyilemään hiukan.
Mieleni oli kuitenkin mustaakin mustempi. Vihasin jo nyt sitä miestä, Heloise oli selittänyt minulle mitä oli tapahtunut. Vilkaisin Edithiin, joka istui minun ja Heloisen välissä.

Edith näytti surkealle, hänellä oli mustat silmänaluset ja punaiset turvonneet silmät. Säälin häntä. Halusin kostaa miehelle, mutten tiennyt miten, sillä en voinnut tappaa tätä.

Kun pääsimme kaupunkiin, hyppäsimme pois
heinävaunuista ja kävelimme kirkkoa kohti, jossa kirkon isä odotteli jo Raamatun kanssa.

"5, Mooses 22:28 ja 29 Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön hyljätkö häntä koko elinaikanansa." Kirkon isä luki heti kun pääsimme kuuloetäisyydelle.
"Selvää on siis, että Edithin pitää mennä tämän miehen kanssa naimisiin, sillä hänellä ei ole vielä kihlattua ja hän on neitsyt!" Kirkon isä lausui dramaattisesti.

Kavahdan kauemmas, niin teki Edith ja Heloisekin.
"Mitä??" Edith huudahti kovaan ääneen.
"Minä en ole menossa naimisiin tuon kanssa!" Edith kivahti kovaan ääneen.
"Älä sinä tyhmä nainen sano mitään, tuon miehen pitää maksaa isällesi viisikymmentä hopeasekeliä, ja menette jo huomenna naimsiin!" Kirkon isä sanoi, samalla kun se mies tuli, ja antoi Heloiselle pussin, jossa ilmeisesti oli viisikymmentä hopeasekeliä.

Edith otti askeleen Heloisen luokse, ja otti tuon kädestä kiinni puristaen sitä.
Minä olin raivoissani, kun taas Heloise näytti jopa rauhalliselle.

"Tulemme huomenna keskipäivän aikaan" Heloise sanoi kirkon isälle.

Ohhoh, mitäs nyt seuraavaksi tapahtuu :D Kiitos kun oot jaksanut lukee tänne asti ja PLIIS pistä tähän tähti jos tykkäsit :D Erityiskiitos yhdelle ihmiselle joka on antanut tähden kaikille mun luvuille! Ja toiselle joka on antanut kahdelle
Sanoja:395
~Villieläin