Salaisuus ✅

Kahdeskymmenes toinen luku

Mjoo, tää tosiaan luultavasti on viimeinen luku mitä tulee tästä kirjasta, että voitte vaikka antaa sen kunniaksi tälle luvulle tähden jos jaksatte :D
Ylempi kuva antaa viitettä, minkälainen mökki heillä on. Ja sori ku tä tulee parituntii aikasemmin mut ei kukaan huomaa :)
~Villieläin

Kertojan näkökulma

Oli kulunut jo puoli vuotta, siitä kun Heloise, Odilia ja Edith olivat saaneet hirsimökkinsä valmiiksi syvälle metsän uumeniin.
He olivat selvittäneet, että miehet olivat kadonneet mystisesti.
Ehkä metsä aisti miehien olevan paha? Ehkä ei? Kuka tietää.
Heloisen serkku, oli antanut heidän pitää hevoset ja kertoi hyväksyvänsä heidät vaikka mikä olisi.
He olivat myös tehneet itselleen kasvimaan, johon paistoi puiden lomista aurinkoa.
Kaikki oli siis kääntynyt parhain päin?

Heloise istui puisella tuolilla, pienen pyöreän pöydän ääressä juomassa omenateetä.
Oli talvi, ja lunta tuprutti erityisen paljon sinä vuonna.
Hevoset oli otettu sisälle mökkiin, koska ne eivät pärjäisi ulkona. Heloise oli ollut vastahakoinen aluksi, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Ne olivat saaneet oman huoneen, joka oli täynnä kuivattua heinää.

Odilia tuli paksut vaatteet päältään ulkoa, tämä oli ollut hakemassa puita puuvarastosta heidän takkaansa.
Hän hymyili Heloiselle, ottaen ulkovaatteensa pois ja sitten tullen suukottamaan rakastaan. Hän hymyili aurinkoisemmin kuin itse aurinko, joka ei varmasti tulisi kovin monta kertaa näkyville tämän talven aikana.
Onneksi talvi oli lyhyt.

Edith istui kirjoituspöytänsä äärellä ylemmässä kerroksessa parvella, jossa oli tämän sänky, kirjahylly ja matto.
Heillä ei alussa ollut varaa ostaa mitään, mutta Heloisen serkku oli auttanut heitä todella paljon.
Edith tunsi, kuinka lämpö alkoi nousemaan ylöspäin myös parvelle.
Hän hymyili, ja jatkoi romaaninsa kirjoittamista. Se kertoi kahdesta naisesta ja heidän lapsestaan, joiden piti paeta maailmalta, sillä heitä ei hyväksytty.

Ulkona lumen ja kylmyyden keskellä pauhasi kylmä pohjoistuuli.
Pian tulisi pimeää, mutta yhdessä hirsimökissä säilyisi lämpö vielä monta vuosikymmentä.
Loppu

Sanoja:289
~Villieläin