"Tykkäät musta kuitenkin", Kassu sanoo virne naamallaan. Mä haluisin haistattaa sille pitkät, mutta toinen puoli musta haluu vaan suudella sen täydellisiä huulia.
~~~~~~~~~~
Sitä perus rakkaushömppää, mutta pyrin tekee tästä mahollisimman mielenkiin...
"Viola, nyt on ihan oikeasti mentävä!" isä hoputtaa ovelta.
"Tullaan, tullaan!" huikkaan vastauksena ja tungen laturin kassiini. Haluaisin katsoa vielä viimeisen kerran huoneeseeni, mutta en kestä sen tyhjyyttä enempää. Niin monet muistot jäävät tänne, että lähteminen sattuu enemmän kuin luulinkaan.
"Tultiinhan sieltä. Mene vaan jo etupenkille, mä vien sun kassin taakse", isä sanoo ja ottaa mun mustan putkikassin itselleen. Avaan itse mustan auton oven ja istuudun etupenkille. Vedän oven kiinni ja lasken kangaskassini jalkoihini. En haluaisi jättää tätä kaikkea taakse, vaikka juuri nyt muutto tekee mulle sekä iskälle pelkkää hyvää.
"Valmiina?" isä kysyy istuuduttuaan viereeni. Nyökkään, vaikken oikeasti haluaisikaan vielä lähteä. Iskä käynnistää kuitenkin auton ja pian katselen, kuinka lapsuudenkotini katoaa näköpiiristä. Pari kyyneltä kohoaa silmiini, joten jatkan maisemien katselemista, sillä en halua kääntyä itkuisena isän puoleen. Tämä on hänellekin vaikeaa, enkä halua pahentaa sitä.
Tutut maisemat vaihtuvat täysin vieraisiin, enkä enää tunnista, missä olemme. Laitan kuulokkeet korviini ja painan Spotifysta listani satunnaistoistolle, vaikka omistankin premiumin. Voisin kuitenkin skipata kappaleet, joita en jaksaisi kuunnella.
Tuutko tänään sinne Topiaksen bileisiin? luen näytöltäni. Otan kuvan tiestä ja vastaan Meerille Snapchatissa: Mähän sanoin et me lähetään tänään.
Pian puhelimeni värähtää ja avaan Meerin lähettämän snäpin. Muistin et oisitte lähteny vast ensviikolla. Just. Mun ei pitäisi olla yllättynyt, mutta en silti pysty estämään loukkaantumisen tunnetta, minkä snäppi minussa aiheuttaa.
Painan Meerin bitmojia ja näytölle ilmestyvää kolmea pistettä. Punainen estä -nappi houkuttelee enemmän kuin koskaan aiemmin. Voisin päästää irti kaikista toksisista kaverisuhteista, mitä mulla on Kajaanissa ollut. Koska ei mulla oikeasti ole enää mitään kunnollista syytä, miksi minä Meeriin pitäisin yhteyttä.
Painan näyttöäni ja katson, kuinka bf-listani kakkonen katoaa kokonaan näytöltäni. Tunne on niin helpottava, että poistan Meerin saman tien Instagramin seuraajistakin.
Palaan Snapchattiin ja otan yhteiskuvan itsestäni iskän kanssa. Nyt sitä mentiin, kirjoitan snäppiin ja lähetän sen siskolleni. Nerea on tällä hetkellä Espanjassa, enkä voisi olla kateellisempi. Emme ole verisukua, mutta olemme eläneet kuin siskokset viimeiset kaksitoista vuotta. Vanhempiemme erottua äitini kuitenkin muutti kotimaahansa Nerean kanssa.
Puhelimeni värähtää ja avaan Realta tulleen snäpin. KATSOKKIN, ETTÄ LAITAT SITTEN SEN KÄMPÄN ESITTELYN, KUN PÄÄSETTE PERILLE!!! Hymyilen ja vastaan: Tietenkin. Kunhan sä tulet sitten joskus kylään.
Puhelimeni värähtää saman tien uudelleen. Todellakin mä olen tulossa! Sua ja iskää olisi ihana nähdä muutenkin kuin näytön välityksellä. Huokaisen. Tekisin mitä vain, että äiti ja Rea olisivat vielä Suomessa, mutta toisaalta ymmärrän, miksi äiti halusi muuttaa takaisin Espanjaan.
Samat sanat, vastaan ja ajattelen itseni lentokentälle vastaanottamaan Reaa. Kesälomalla näkeminen saattaisi vielä onnistua, sillä koulujen alettua äiti ei päästäisi Nereaa lähtemään läheskään yhtä helposti.
Lisään äänenvoimakkuutta ja suljen puhelimeni. Kuuset vilisevät silmissäni, eikä niille näy loppua. Matkaa on kuitenkin vielä jäljellä vajaa viisi tuntia Lahteen, joten olen varma siitä, että maisemat tulevat vaihtumaan.
••••••••••
"Viola, ollaan kohta perillä", iskä sanoo ja ravistelee minua kevyesti. Havahdun hieman säpsähtäen unestani ja katseeni hakeutuu automaattisesti ikkunaan. Olemme selkeästi jo kaupunkialueella, eikä matkaa näytä olevan kuin vajaa kymmenen minuuttia.
Pian isä parkkeeraa auton saman kerrostalon pihaan, josta olenkin jo nähnyt muutaman kuvan. Nousen autosta ja tungen mäkkärin ruuista tulleet roskat kangaskassiini. Autan isää kantamaan suurimman osan autoon ahdatuista tavaroista uuden kotimme alakertaan ja siitä hissillä ylös neljänteen kerrokseen, missä asuntomme sijaitsee.
"Tervetuloa uuteen kotiin", isä sanoo tultuani hissistä viimeisen tavarakassin kanssa. Asuntomme ovi on auki ja näen eteisen, joka tosin on vielä aika tyhjä.
"Samoin", sanon ja vastaan isän hymyyn. Potkaisen valkoiset kengät jaloistani ja vien kassin tyhjään olohuoneeseen, missä muutkin tavarat lojuvat.
"Ajattelin, että saisit itse valita huoneesi. Meinasin sinulle sitä isointa, mutta ajattelin, että haluaisit ehkä itsekin katsoa", isä sanoo ja hymyni yltää varmasti korvasta korvaan.
"Kiitos", sanon ja halaan isää.
"Ole hyvä", isä sanoo hymyillen ja päästää minut katsomaan huoneita. Ne ovat oikeastaan identtiset, paitsi olohuoneen viereinen on hieman kahta muuta isompi.
"Oikeastaan sä voit ottaa tuon isoimman. Ei niissä ole juurikaan kokoeroa, niin mä otan mieluiten tuon kylppärin viereisen", sanon ja vien oman kassini uuteen huoneeseeni. Isä nyökkää hieman yllättyneenä, mutta ei kommentoi asiaa muuten.
"Haluatko sä muuten tilata jostain ruokaa?" isä huikkaa hetken kuluttua. Lopetan vaatteiden järjestelyn huoneessa valmiiksi olevaan kaappiin ja menen ovelleni.
"Kiinalaista?" ehdotan.
"Otat varmaan chilikanaa ja riisiä?" isä kysyy ja nyökkään.
"Voidaanko ottaa yhteisesti kanssa nuudeleita ja kevätkääryleitä?" kysyn.
"Tietenkin. Mä alan katselemaan, mistä meidän kannattaa tilata. Voidaan kanssa käydä kaupassa vielä myöhemmin illalla, tarvitsee varmaan muutenkin ostaa muutamia perusjuttuja", isä toteaa ja mä nyökkään hymyillen vastaukseksi.
Ehkä tästä ihan hyvä tulee.
~~~~~~~~~~
Hellurei!! Tämä on tosiaan mun eka tarina tänne Wattpadiin, toivottavasti tulette tykkäämään! Ihan vielä ei tapahtumat lähteneet kunnolla käyntiin, mutta ensi luvussa päästäänkin jo tapaamaan useampaa sivuhahmoa!
Tuossa alapuolella on pohjapiirrustus, jonka ajattelin vastaavan suunnilleen nyt tuota kämppää, jonne Viola ja sen isä muutti. Ei tällä tiedolla kyllä mitään tee, mutta jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
