Ootko mun nyt vai huomenna?

5 - Mä oon kato ninja

"Haluatko sä kertoa, mitä tapahtui? Ei tietenkään ole pakko, mutta mä haluisin mielelläni auttaa sua, jos vaan pystyn", Sara sanoo istuttuamme bussiin. Olin sanonut, että mun on päästävä mahdollisimman nopeasti kotiin ilman sen kummempaa selitystä ja Sara oli tarjoutunut empimättä lähtemään mukaan.

"Pystytkö sä tulema meille? Puhun mieluummin näistä jutuista kotona, kuin täällä bussissa", vastaan.

"Tietenkin pystyn. Mun on kyllä pakko lähteä sitten reilun tunnin päästä, koska lupasin iskälle tulla kotiin viimeistään 13.00 vahtii Riinaa", Sara sanoo.

"Juu, se riittää hyvin. Voidaanko tilata ruokaa?" kysyn.

"Siis ei tietenkään voida, mitä sä luulit?" Sara sanoo niin sarkastisella äänellä, että saa mut naurahtamaan.

••••••••••

"Sä varmaan muistat, kun mä eilen sanoin, ettei Kassu ole yhtään mun tyyppiä?" kysyn Saralta ja otan yhden siivun pitsaa laatikosta.

"Juu. En mä sitä nyt päivässä unohda", Sara sanoo huvittuneesti.

"No saattaa ehkä olla, että mä valehtelin", totean hieman kierrellen ja jatkan nähtyäni Saran ilmeen: "Mutta hei en mä ole haluamassa meidän välille mitään, oikeasti. Sitä tämä juttu nyt vähän niin kuin koskee."

"No hyvä. Vaikka Kassu kohtelisikin sua varmaan sata kertaa paremmin kuin Nikke, niin on teidän silti parempi pysyä vaan frendeinä. Toisaalta olitte te kyllä aika söpöjä siellä rannalla", Sara virnistää.

Mun huulille meinaa nousta taas se sama typerä hymy, kun vaan ajattelenkin tätä päivää ja Kassun aiemmin sanomia sanoja. Sitten mä kuitenkin muistan taas sen syyn, miksi mä en saisi antaa itseni ajatella näin.

"Siitä mun pitääkin puhua. Mä en edes kunnolla tajunnut, miten mä tänään käyttäydyin, ennen kuin palattiin sen vesisodan jälkeen rannalle. Mä annoin Kassulle ihan satavarmasti väärän kuvan. Mun ei pitäisi alkuunkaan edes kiinnostua kenestäkään, koska just nyt mä en ole oikeasti valmis suhteeseen kenenkään kanssa. Kajaanissa tapahtui niin paljon kaikkea ennen kuin me muutettiin iskän kanssa, että mun on pakko käydä joitain asioita itseni kanssa läpi, ennen kuin mä voin edes harkita juttelua kenenkään kanssa siinä mielessä. Ja nyt mä olen saamassa ihan mahtavia kavereita, niin eka asia, mitä mä päätän tehdä, on alkaa kiinnostumaan jostain jätkästä!" parahdan.

"No mutta toisaalta eihän siihen ikinä voi vaikuttaa", Sara toteaa. "Enkä mäkään voi sanoa, ettetkö sä saisi aloittaa Kassun tai kenenkään muun kanssa mitään juttua. Mutta jos sä olet itse sitä mieltä, että et ole just tällä hetkellä valmis mihinkään, niin sitten sun pitää myös oikeasti tehdä se selväksi Kassulle."

"Jep. Mutta en mä kyllä voi tietääkään, että ottiko se mun käyttäytymisen miten. Tai et onko se ylipäätään musta kiinnostunut", sanon. Okei, ehkä pieni valhe saattoi taas lipsahtaa. Kassu tuskin olisi sanonut mun silmiä tai pisamia kauniiksi, jos se ei olisi yhtään kiinnostunut musta.

"Mä kyllä vähän epäilen, että se on. Kassu ei nimittäin ihan jokaisen tytön seurassa käyttäydy noin", Sara virnistää.

"Eli mun todennäköisesti pitää käydä sellainen kiusallinen keskustelu", voihkaisen.

"Aika todennäköisesti joo. Kassu harvoin jättää kertomatta, jos se tykkää jostain."

"Mahtavaa", huokaisen. "Nyt mä sitten vaan toivon, et se tajuaa, kuinka kamala mä oikeasti olen."

"Hei hei hei, stop right there. Sen on vähän vaikeaa tajuta mitään tuollaista, kun ei se alkuunsakaan pidä paikkaansa! Sähän olet just niin mahtava tyyppi, kuin joku voi vaan olla", Sara vastaa.