Ootko mun nyt vai huomenna?

10 - Paniikkipuhelu

Sade ei ole lakannut sitten aamuseitsemän. Olin herännyt pisaroiden rummutukseen kattoa vasten silloin, enkä ole ollut kovin hyväntuulinen koko päivänä, sillä kerkesin nukkumaan huimat neljä tuntia. Nikke oli jaksanut vittuilla mulle vielä asiasta koko päivän, sillä hänhän oli nukkunut oikein maireasti puoli yhteentoista asti.

Nyt katselin vesipisaroiden kilpalaskua alas junan ikkunaa pitkin. Olimme saapuneet Lahteen neljän maissa ja junani oli lähtenyt kuudelta kohti Kuopiota, jonka läheisyydessä serkkujeni mökki sijaitsee. Reilun kolmen tunnin matkastani oli nyt kulunut vajaa tunti, enkä tiedä, kauanko pystyisin vielä sinnittelemään, ennen kuin nukahtaisin.

Vähitellen mun silmäni kuitenkin painuvat kiinni, enkä jaksa enää pitää niitä auki. Okei, jos mä vaan vähän lepuutan niitä, mutta en nukahda? Joo, näin mä teen.

Se oli tietenkin virhe. Mä nukahdin melkein saman tien.

•••••

Hätkähdän hereille ja sydämeni hyppää samalla heitolla kurkkuun. Voi vittu voi vittu voi vittu. Jos mä olen nukkunu ohi niin isä nirhaa mut. Okei, isä ei kyllä suuttuisi. Mutta mun täti saattaisi kyllä olla hetken ajan ihan eri juttu.

Katselen hätäisesti ympärilleni ja yritän etsiä taulua, jossa lukisi seuraava pysähdys. En kuitenkaan näe sellaista missään, joten edelleen stressin vallassa kaivan puhelimeni ja menen nopeasti mapsiin.

Luojan kiitos. Tästä on vielä vajaa kahdenkymmenen minuutin matka Kuopioon. Helpotuksen määrä on niin suuri, että mieleni tekee nauraa ilman syytä. Okei, olen ehkä myös vähän huvittunut tilanteestani. Ja näin jälkikäteen viisaampana olisin vain voinut vilkaista kelloa ja todeta olisinko nukkunut pysähdyspaikkani ohi.

Näytölleni pompahtaa ilmoitus uudesta snäpistä Kassulta ja avaan sen saman tien.

K: Oletko sä jo perillä?

V: En. Ihan just kyllä. Mutta et ikinä arvaa mitä just kävi

K: Sä meinasit nukkua sun pysäkin ohi?

V: No vittu joo. Kuin sä tiesit

K: Joku mun vaisto vaan

V: Just. Ihan kuin sulla olisi sellanen

K: Mistäs sitä tietää. Mutta oikeastaan vähän epäilin sitä kun olit tämän koko päivän sen näköinen, että sulta putoaa silmät ihan millä sekunnilla hyvänsä päästä. Meinasin et olisin soittanut sulle jos et olisi vastannut

V: Aa. No se soitto kyllä olisi tullut oikeasti tarpeeseen, jos en olisi sattunut pari minuuttia sitten säpsähtämään hereille

K: Kato ehkä mulla on vaan oikeasti joku ylimääräinen aisti, että osaan vaistota oikean ajoituksen

V: Ehkä. Samalla mulla voisi myös olla joku maaginen taito teleportata just silloin kun haluan sinne minne haluan, niin voisin välttyä tällaisilta tilanteilta

K: Voin kertoa jos satun löytämään jostain sellaisen sulle

V: Pliis joo. Tulisi todellakin tarpeeseen

K: Joo siltä vähän vaikuttaakin

V: Mä olen myös niin auttamaton myöhästelijä ettei mitään rajaa. Meinasi tulla kiire tähän junaankin

K: Eli toisin sanoen tarvitset jonkun (eli mut) pitämään huolta siitä, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan

V: Todellakin. Ja nyt mun pitäisi selvitä täältä junasta pois. Tämä on ihan just siinä laiturilla vai mikä onkaan.