Varmaan kolmas torkkuni soi, kun viimein saan aikaiseksi nousta. Tai ei sitä oikein nousemiseksi voi kutsua, pikemminkin tippumiseksi sängyltä. Unenpöpperöiset silmäni eivät oikein pysyneet mukana, sillä yrittäessäni nousta istumaan onnistuin kierähtämään alas sängyltä.
Sarakin oli ilmeisesti herännyt viimeistään tömähdykseen, joka tippumisestani oli kuulunut, sillä ystäväni väsyneet ja erittäin vittuuntuneet kasvot pilkistivät peiton alta.
"Paljonko kello on?" Sara kysyy haukotuksen saattelemana.
"Vartin yli yhdeksän. Puolelta pitää olla aamupalalla", vastaan ja nousen lattialta. Kaivan käteeni pienen pussin, jossa pidän hammasharjaani ja peseytymisvälineitäni.
"Loistavaa. Voi vielä nukkua hetken. Herätä mut kymmenen minuutin kuluttua", Sara sanoo ja painaa päänsä takaisin tyynyyn.
"Selvä homma, prinsessa Ruusunen", vastaan ja kävelen vessaan. Pesen nopeasti kasvoni ja hampaani. Hiukseni eivät ole edes pahasti räjähtäneet yön jäljiltä, mutta vaativat silti huolellisen harjauksen.
Käväistyäni vessassa suuntaan takaisin kassilleni. Valitsen itselleni asun ja puen vaatteet päälleni sutjakkaasti. Kaivan vielä korvakorut, jotka laitan korviini ennen kuin vilkaisin kelloa. 9.24, olisi aika herättää Sara.
"Huomenta päivänsäde", sanon kiskaistessani verhot auki.
"Joko nouset nyt itse tai sitten mä vedän tuon peiton kohta pois sun päältä. Viiden minuutin päästä ollaan menossa", jatkan samalla, kun otan esille ripsarin ja taivuttimen. Tänään mentäisiin pelkän ripsarin voimalla, sillä olisimme koko päivän ulkona. Sääennuste oli luvannut lämmintä auringonpaistetta pitkälle iltaan, joten en oikein fiilannut hikeä valuvia kasvoja meikillä varustettuna.
"Okei, okei. Noustaan", Sara mumisee ja peitto ympärillään raahautuu vessaan. Naurahdan pienesti ystävälleni kävellessäni peilin eteen.
Ehkä noin puolen minuutin kuluttua ovelta kuuluu koputus. Menen avaamaan oven taivutin kiinni vasemman silmäni ripsissä.
"No hei", sanon avattuani oven Kassulle ja Nikelle.
"Onko Sara jo hereillä?" Kassu kysyy astellessaan sisälle huoneeseemme. Palaan itse takaisin peilin eteen ja kierrän ripsarini korkin auki.
"Ihme kyllä on. Heräsi juuri ja painui saman tien vessaan. Kello on muuten 9.27!" huikkaan ystävälleni.
"Yleensä Sara myöhästyy tunnilla, ja silloinkin hän on ajoissa omasta mielestään. Tykkää nukkua mieluummin kuin tulla paikalle", Kassu kertoo.
"Mikäs siinä. Uni on kuitenkin varmasti tärkeämpää kuin teidän seuranne", kiusoittelen tarkistellessani lopputulosta. Tämä saa kelvata, sillä en näytä yhtään hassummalta.
"Siitä olen kyllä samaa mieltä", Sara sanoo tullessaan ulos vessasta peitto yhä ympärilleen kiedottuna.
"Hei, katsos vaan kuka ilmaantui paikalle. Joko sitä ollaan pyytämässä anteeksi?" Sara kysyy tekopirteästi huomatessaan Niken. Tämä pysyy kuitenkin täysin hiljaisena.
"Niin vähän arvelinkin. Sori, mutta mä potkin kyllä teidät nyt pihalle täältä. En ihan kuitenkaan ajatellut alkaa vilauttelemaan mun frendeille", Sara virnistää ja alkaa kaivelemaan kassiaan heittäen valitsemansa vaatteet sängylle.
"Mä nappaan Violan jo mukaan", Kassu huikkaa ja ottaa mua kädestä. Eipä mulla mitään sitä vastaankaan ole, joten nappaan nopeasti avainkorttini ja puhelimeni mukaan, ennen kuin Kassu kiskaisee minut hennosti matkaansa.
"Älä mene takaisin nukkumaan!" huikkaan Saralle, ennen kuin laitan oven kiinni. Ystäväni taisi vilauttaa keskariakin, mikä sai vain virneen nousemaan naamalleni.
YOU ARE READING
Ootko mun nyt vai huomenna?
Romance"Tykkäät musta kuitenkin", Kassu sanoo virne naamallaan. Mä haluisin haistattaa sille pitkät, mutta toinen puoli musta haluu vaan suudella sen täydellisiä huulia. ~~~~~~~~~~ Sitä perus rakkaushömppää, mutta pyrin tekee tästä mahollisimman mielenkiin...
