Ootko mun nyt vai huomenna?

9 - Enköhän mä odota

Tuijotan saunamökin kattoa, sillä en yksinkertaisesti saa unen päästä kiinni. Päivän tapahtumat virtaavaat päässäni liian kirkkaina, eivätkä halua käydä unten maille kanssani. Mieleni on hereillä niin vahvasti, ettei nukahtamisesta tulisi mitään, vaikka kroppani onkin todella väsynyt.

Olimme lähteneet päivällä kahden aikaan veneilemään ja käyneet yhdellä aivan uskomattomalla rannalla. Vesi oli ollut kirkasta ja pohja hienoa hiekkaa. Olimme vain lilluneet järvessä jutellen ja nauraen toista tuntia. Kävimme myös jollain pienellä jätskikioskilla, enkä muista, koska olisin viimeksi syönyt yhtä hyvää jäätelöä.

Olen nauranut tänään niin paljon, että vatsalihakseni ovat edelleen kipeät. Tämä porukka on saanut mun huulille jo sellaisen kestohymyn, että sen varmasti näkee Ruotsiin asti. Ja parasta tässä on, että vielä on melkein koko kesä edessä.

Eniten mun mielessä pyörii kuitenkin Kassu. Hittolainen. En mä vaan pysty olemaan ajattelematta sitä, kuinka se tänään katsoi mua tai kuinka se piirsi aurinkorasvalla sydämen mun selkään tai kuinka se vaan hymyili aina niin ihanasti. Tämä on ihan perseestä, koska mitä enemmän aikaa sen kanssa vietän, sitä enemmän tajuan kuin vahvasti mä alan ihastumaan. Ja samaan aikaan tajuan myös sen, että kohta meitä molempia sattuu aika pahasti, koska mä en pysty avaamaan mun typerää suuta ja kertomaan mikä on tilanne.

Avaan mun puhelimen, koska haluun saada mun ajatukset hetkeksi jonnekin muualle. Olin joutunut aiemmin tekemään aika hienon viritelmän, jotta saisin mun laturin riittämään yläsänkyyn. Jatkojohdon ja parin jakkaran avulla mä olin kuitenkin jotenkin onnistunut ja olin jopa tyytyväinen mun suoritukseen.

Menen snäppiin ja avaan mun ja Rean keskustelun.
Hereillä? kirjoitan. Kello on täällä 3 yöllä, eikä Espanjassa aika ole kuin tunnin jäljessä, joten siskoni saattaisi jo hyvinkin olla nukkumassa.

Ei kulu kuin pari minuuttia, kun siskoni jo vastaa. Tietenkin. Kello on hei vasta kaksi, mitä sä oikein luulet musta?

Virnistän ja vastaan Realle
Ei sitä ikinä tiedä. Jos olisit vaikka taas hiippaillut ulos ja äiti olisi ottanut sulta rangaistuksena puhelimen yöksi pois

R: Hei vähän luottoa muhun. Kyllähän mä nyt tietenkin olen ulos hiippaillut, mutta osaan silti hommani. Ei äiti mua tule kiinni saamaan

V: Niin just. Katsotaan vaan, niin sä olet kohta jo arestissa. Mutta minne sä olet sitten hiippaillut?

R: Mun serkku tiesi yhdet bileet ja lähdin sen kanssa niihin. Ja ennen kuin aloitat huolehtivan isosiskon roolin, niin ei, en ole juonut tai polttanut tai tehnyt mitään muutakaan. Menin vain pitämään hauskaa

V: No hyvä. Ja mä kyllä luotan siihen, että Mel pitää susta huolta

R: Sinuna kyllä en luottaisi. Sun olisi pitänyt nähdä se siellä bileissä. Tosin mulla on kyllä siitä aika hyvää videomateriaalia, mutta se tappaa mut jos se saisi tietää, että mulla on ne

V: Okei sun on pakko lähettää ne mulle

R: En mä uskalla, Mel oikeasti tappaa mut jos se saa tietää niistä

V: Reilupeli. Kerrot et sulla on hyvää videomateriaalia, mutta sitten et voi edes parhaalle kaverillesi laittaa

R: Don't u dare to use that best friend card. No okei, mä lähetän sulle jotain huomenna, en voi nyt katsoa niitä, kun Mel on tässä samassa huoneessa, niin se kyllä huomaa jos alan kuuntelemaan mikä niistä on se paras

V: Katsokkin, että lähetät. Mutta kuin Mel on siellä tähän aikaa

R: Meille tuli vieraita, niin mut siirrettiin Melin huoneeseen nukkumaan. Joudun kyllä laittamaan ihan just puhelimen pois kun Mel valittaa tässä mun vieressä tästä näytön valosta.