Ootko mun nyt vai huomenna?

16 - Barbie ja 12 tanssivaa prinsessaa on vitun hyvä leffa ihan tälleen btw

Vettä sataa kaatamalla. Auringon piti paistaa tänään koko päivän ja taivaan olla pilvetön, mutta sääennusteet olivat jälleen kerran olleet väärässä. Yllättävää.

Meidän oli ollut tarkoitus mennä satamaan kahvilaan tai jäätelöille Saran kanssa, mutta sään vuoksi olimme suosiolla jääneet meille. Nyt olimme tilanneet pitsaa ja käpertyneet vilttien alle sohvalle katsomaan Saran valitsemaa elokuvaa.

Lopputekstit alkavat pyörimään ja bloobersit ilmestyvät näytölle. Rakastan Barbie -leffoja entistä enemmän juuri tästä syystä. Muutenkin ne ovat lapsuuteni lempi elokuvia.

Sara oli valinnut Barbie ja Pegasoksen taika -elokuvan, joka kuului ehdottomasti suosikkeihini. 12 tanssivaa prinsessaa se ei kuitenkaan voita, sillä se on ikuinen suosikkini. Sovimme aiemmin, että katsoisimme sen joskus ja pitäisimme samalla Barbie -leffamaratonin.

"Aina yhtä hyvä", tokaisen ja nappaan tyhjän lasini lattialta. Kaadan sen täyteen kokista ja katson kysyvästi Saraa. Hän pudistaa päätään, joten lasken pullon takaisin lattialle täyttämättä hänen lasiaan.

"Aina yhtä hyvä", Sara toistaa. "Barbie -leffat ovat ikuisia comfort elokuvia mulle. Tuovat aina hyvän mielen ja niitä on hauska katsoa."

"Samaa mieltä. Halutaanko me katsoa toinen leffa vai tehdä jotain muuta? Ulkona näyttäisi edelleen satavan", totean noustessani ylös. Kävin vilkaisemassa ikkunan sälekaihtimien taakse todetakseni, että keli on mennyt entistä masentavammaksi.

"Emme me kerkeäisi enää katsomaan toista leffaa. Mun pitää lähteä tunnin päästä vahtimaan Riinaa", Sara toteaa.

"Ai niin. Anteeksi, mä unohdin ihan kokonaan", pahoittelen ja istahdan takaisin sohvalle.

"Ei se mitään. En mäkään olisi muistanut ilman äsken tullutta muistutusviestiä, jos ihan rehellisiä ollaan", Sara virnistää ja hymähdän.

"Olisin kyllä mielellään tehnyt sun kanssa jotain pidempään. Olen kolmeen asti yksin", totean ja vilkaisen kelloa, joka näyttää yhtä.

"Voidaan nähdä vielä illalla. Isä tulee kotiin kuudelta, niin pääsen sen jälkeen", Sara ehdottaa.

"Äh, se ei enää käy mulle", harmittelen. "Lähden hakemaan Kassua leiriltä. Risto ja Elina hakevat mut täältä kolmelta. Kassu ehdotti eilen kun puhuttiin, että tulisin. Ja se kävi mulle, kun ei sotkenut meidän suunnitelmia", kerron.

Kassu on maajoukkueleirillä. Tämä on jo kolmas tänä kesänä. Loppukesästä hänellä ei enää muuta olisikaan, kuin leirejä. Nyt on heinäkuun puoliväli. Koulun alkuun olisi siis neljä viikkoa. Ja näiden neljän viikon aikana Kassulla on vielä kaksi viiden päivän leiriä ja mahdolliset kisat, jotka kestävät hieman yli viikon.

Tapasin Kassun vanhemmatkin hetki sitten. Tulimme Helsingistä noin viikko sitten ja heti seuraavana päivänä menin syömään illallista Kassun perheen kanssa. Voitte varmaan arvata, kuinka paniikissa olin. Kaikki meni kuitenkin erinomaisesti ja stressasin asiaa täysin turhaan. Kassulla on ihanat vanhemmat sekä pikkusisko. Tulin Kiiran kanssa erinomaisesti juttuun, sillä hän on vain pari vuotta minua nuorempi.

"Uu, aika cool. Pääsetkö näkemään niiden treenejä?" Sara kysyy.

"En, tai ainakaan en usko. Niillä loppuu leiri viiden ja kuuden välissä, ja mun muistaakseni se loppui johonkin niiden palaveriin", totean.

"Aa, no sitten. Mutta olette te kyllä aikamoisia. Mua huvittaa edelleen sun kommentti 'Ei se ole yhtään mun tyyppiä.' Joo eipä, muuten vain sä olet menossa hakemaan sitä jostain kahden tunnin päästä leiriltä, jotta pääset sen jälkeen istumaan autoon kahdeksi tunniksi katsomaan, kun se leirin jälkeen väsyneenä nukkuu koko automatkan", Sara virnistää.