It just happened

Part 13

Anteeks kauheesti ku on kestäny näi hirveen kauan!!! :( on ollu kauheesti kaikkea mutta nyt jatkuu!! :3 toivottavasti tykkäätte! ♥

NIALL

Kävelin Zaynin perässä pidellen mukia kädessäni. Pian se tyhjeni ja heitin tyhjän mukin roskiin. "Haluatko tanssia?" Kuulin Zaynin kysyvän takanani ja katsoin häntä kysyvästi. " Mmm.. Zayn ei sun tarvii. Oot sä nyt ihan varma?" Sanoin tuolle katsoen yhä noihin ruskeisiin silmiin. "Nialler, mä oikeesti haluan olla sun kanssa ja en jaksais ajatella muita, jokaisella ole oikeus rakastaa ketä haluaa, eikö?" Hetkinen hän sanoi rakastaa. Hymy nousi huulilleni. En vastannut mitään vaan otin pojan kädestä kiinni lähtien vetämään tuota perässäni keskelle musiikin tahdissa liikkuvaa ihmismassaa. Seisoimme hetken vastakkain vain katsellen toisiamme. Pian kuitenkin Zayn nosti käteni kaulalleen ja kiersi omansa ympärilleni vetäen minut lähemmäksi itseään. Aloimme liikkumaan hitaasti musiikin tahdissa ja painoin pääni tuon pidemmän pojan rintakehälle. Tunsin satunnaisten katseiden kohdistuvan meihin mutta en jaksanut välittää, vaikka minua huolestuttikin Zayn, ehkä hän oli päättänyt tämän liian nopeasti. Ravistin kuitenkin ajatukset mielestäni ja keskityin kuuntelemaan pojan tasaista hengitystä.

Kappale päättyi ja nostin katseeni ylös kohti nuita kauniita ruskeita, tummien ripsien kehystämiä silmiä. Samalla tunsin pienen suudelman huulillani. "Mennäänkö johonkin, missä voisimme olla kahdestaan? Vain sinä ja minä", Zayn sanoi silitellen poskeani. Puna nousi poskilleni kun mietin mitä tuo mahtoi tarkoittaa. Nyökkäsin vain pojalle ja hän laski kätensä vyötärölleni lähtien puikkelehtimaan kohti ulko-ovea. Saavuimme ulos ja kylmä syysilman tuulahdus tuli kasvoilleni ja painauduin lähemmäksi Zaynin lämmintä vartaloa. Hän soi minulle kauniin hymyn ja lähti suuntaamaan kohti autoa. Vilkaisin ympärilleni ja näin kaksi hahmoa suutelemassa lehtien peittämällä nurmella. Käänsin katseeni pois ja samalla Tajusin toisen omistajan kiharat. Pysähdyin ja käänsin katseeni takaisin suuntaan missä parivaljakko oli. Zayn pysähtyi viereeni katsoen samaan suuntaan. "Mmm onko nuo Louis ja Harry?" kysyin varovasti. "Mitä eihän Louis ole ho...mitä?" Tuo näytti yhtä hämmästyneeltä kuin minä. Vaikka tiesin että nuo olivat hyviä ystäviä en ihan tätä odottanut. Olivat ne sentään melkein kun veljeksiä. "Z anna olla" sanoin pysäyttäen pojan, joka aikoi mennä heidän luokseen. "Mutta.." "Katso nyt miten suloisia he ovat. Todellako haluaisit keskeyttää tuon?" Sanoin pojalle, joka vielä vilkaisi kahden pojan suuntaan sitten katsoen taas hymyillen minua. "En ja paljon mielummin tekisin tuon saman sinulle", poika sanoi virnuillen ja veti minut lähemmäksi itseään painaen suudelman huulilleni vetäytyen kuitenkin nopeasti pois ja arvelin ettei hän halunnut kertoa meistä vielä Louisille. "Mennään", tuo sitten sanoin lähtien kuljettamaan minua kohti autoa.

HARRY

"Olivatko nuo Zayn ja Niall?" Sanoin Loulle irtaannuttua suudelmasta katsoen kahta poikaa, jotka kulkivat kohti autoja. "Eivät kai ne nähneet mitään?" Poika kysyy heti huolestuneena. Laskin käteni tuon olkapäälle sillä todennäköisyys siitä että he eivät olisi nähneet oli hyvin pieni. Olimme kummatkin hetken hiljaa ja Louis siirtyi istumaan vierelleni kostealla nurmella. Hän katsoi käsiinsä ja tiesin mitä hän ajatteli. "Lou?" Kysyin huolestuneesti ja poika heräsi ajatuksistaan kääntäen katseensa kohti minua ja yritti hymyillä mutta hymyn seasta näkyi kuitenkin pieni haikeus. "Mä oon vaan aina peitellyt sen...miks....miks häpeän itseäni jos tää kaikki tuntuu niin oikealta? En oo vaan koskaan tuntenut näin, olet kyllä jotain ainutlaatuista rakas", poika sanoi katsoen minua silmiin ja vetäen lähemmäksi itseään enkä voi estää hymyn nousemasta kasvoilleni yrittäen vain pidätellä kyyneleitä, jotka pyrkivät ulos silmäkulmistani kuunnellessani tuon kauniita sanoja. "Ei sun tarvitse hävetä Louis. Olet täydellinen, joka kohdasta", sanoin tuolle rauhoittaen ja nostin jalkani tuon syliin painautuen vielä lähemmäksi tuon kehoa. Näin jo aidon iloisemman hymyn nousevan tuon kasvoille ja annoin käteni hivellä hellästi tuon niskaa. "Okei olen valmis kertomaan kaikille ainoastaan sinun takiasi babehh", kuulin sanat pojan hymyileviltä huulilta, jotka sitten painautuivat vasten omiani. Vastasin suudelmaan, joka on hellä ja täynnä rakkautta. "Pitäisikö mennä sisälle, täällä on aika kylmä", Louis sanoi naurahtaen ja vetäisi minut kädestä ylös nurmelta lähtien johdattamaan minua kohti ovea. Kävelimme sisälle taloon, joka täyttyi äänistä, valoista ja ihmisistä, joista osa tanssi kietoutuneina toisiinsa ja osa makoili sammuneena pitkin huonetta. Emme nähneet syytä jäädä joten haimme takkimme ja päätimme lähteä.

ZAYN

Käännyin risteyksestä asunnollemme johtavalle tielle, jota reunustavien puiden varjot hämärsi tietä. "Asutko yksin? Tai en oo koskaa nähny sun vanhempia etkä sä oo puhunu niistä", Niall aloittaa keskustelun varovasti ja pidän vain katseeni tiessä. Vanhempani olivat eronneet kauan sitten ja he olivat nii sanotusti hylänneet minut. Isäni oli lähtenyt jo heti silloin kun vanhempani olivat eronneet ja pitänyt yhteyttä enintään kerran vuodessa. Äitini taas joutui ongelmiin alkoholin kanssa eikä enää välittänyt minusta. Siispä päätin lähteä, mietin mutta pidin suuni kuitenkin kiinni ja päädyin kertomaan vaan että asuisin yksin. Vieressäni istuva söpöläinen nyökkäsi ja katsoi minua vähän aikaa sitten kääntäen katseensa tiehen. "Perillä", sanoin ja pysäköin autoni kerrostalon eteen missä asuntoni sijaitsi. Irroitin turvavyön ja nousin autosta Niallerin seuratessa perässä. Lähdin kohti talon alaovea ja kaivoin avaimen taskustani että saisin lukitun oven auki. Oven avattuani kävelin hissin, jota ympäröi peilit. Katselin vain vieressäni seisovaa poikaa, joka näpräsi paitansa helmaa blondiksi värjättyjen hiuksien laskeutuessa tuon kasvoille. Pian hissi pysähtyi ja ristin sormeni Niallin kanssa vetäen tuon perässäni ulos hissistä kohti asuntoni ovea. Eteisessä potkaisin kenkäni seinän viereen jatkaen matkaa keittiöön. "Onko nälkä?" Huusin pojalle, joka oli jäänyt vielä eteiseen. "Ehkä vähän", tuo vastasi samalla ilmestyen nurkan takaa keittiöön. Availin kaappeja kunnes päädyin siihen etten omistaisi mitään syötävää. "Öömm kulta kuoletko nälkään ku mulla ei oikei oo mitää syömisen arvosta?" sanoin poikaystävälleni kävellen kohti tuota vetäen hänet lähemmäksi itseäni. "Enköhän mä pärjää ku mulla on näi hyvää silmänruokaa", poika vastasi ujosti hymyilen. Otin pojan vyötäröltä kiinni ja lähdin kohti olohuonetta. "Wow ootko ite maalannu noi?" Niall kysyi katsellen olohuoneeni seiniä jotka olivat täynnä graffiteja. "No joo on välillä vähän tylsää", vastasin pojalle, joka antoi vieläkin katseensa lipua pitkin seiniä kunnes se pysähtyi. Niall käveli kohti seinää ja katsoi jotain tarkemmin. "Pidätkö siitä?" "Se on täydellinen", tuo vastasi katsellen edelleen seinään maalattua kuviota, joka kertoi kuinka paljon poikaystäväni merkitsi minulle. Menin hänen viereensä ja vedin tuon kehon vasten omaani katsellen tuon taivaansinisiä silmiä sitten laskien huuleni tuon vastaaville, suudellen hellästi ja rakastavasti. "Niall James Horan", "Niin?" Tuo vastasi katsoen tiukasti silmiini. "Rakastan sinua" vastasin ja suutelin tuota uudelleen.