It just happened

Part 10

HARRY

Saavuin kentälle ja huomasin kellon olevan vähän yli kuusi. Tietenkin olin myöhässä, niinkuin aina. Katselin ympärilleni kunnes silmäni pysähtyivät kentän laidalla silmät kiinni istuvaan poikaa. Seisahduin paikalleni sillä todella pidin näystä. Sisälläni tuntuu oudolta, en meinannut saada happea ja tunsin veren kiertävän kehossani ja sydämeni tykyttävän hieman yleistä lujempaa. Tunne oli kuitenkin hyvä. Miten joku poika voi saada minussa aikaan tällaisia tunteita. Ja vielä poika jota en voisi tai saisi koskaan saada. Pyyhin kuitenkin masentavat ajatukset mielestäni ja lähdin suuntaamaan kentän toista laitaa kohti. Savuin pojan viereen, jonka silmät olivat edelleen kiinni ja hän näytti todella nauttivan tuosta hetkestä. Hymy nousi huulilleni kun katselin edessäni istuvaa poikaa. Vittu hän näytti upealta. " Ömm Louis", sanoin varovasti ja poika käänsi päätään ääneni suustaan ja avasi silmänsä samalla hymyn noustessa hänen kasvoilleen. "Hazzaaaa! missä vaiheessa sä tulit?" tuo sinisilmä hihkui innoissaan ja en voinut olla naurahtamatta tuon innokkuudelle. Hän todella oli vielä kuin pieni lapsi, mikä teki hänestä vielä suloisemman. "Ihan äskön mä" , vastasin vetäen otsalleni tipahtaneet kiharat takaisin ylös. "Mennäänkö pelaamaa", poika kysyy pyöritellen palloa yhdellä sormellaan. Hänellä todella oli pallo hallussa. Nyökkäsin vastaukseksi ja lähdimme kentälle.

"Oot sä pelannu jalkapalloa enemmänkin, mä tunnen itteni nyt nimittäi aika surkeaks" sanoin naurahtaen kun olimme pelanneet jo jonkin aikaa. " Onhan sitä vähä tullu potkittua! Ja et sä oo surkea. Anna mä autan" poika sanoi ja lähti kävelemään minua kohti kun yritin epätoivoisesti asettaa jalkaani jotenkin, että saisin syötön mennään suoraan Louisille. Hän käveli taakseni ja laski kätensä lantioilleni siirtäen asentoni enemmän pallon vierelle. Jäykistyin hetkeksi kun tunsin kädet vartalollani. Yritin estellä punastumistani ja keskittyä siihen maassa olevaan palloon, vaikka se oli todella hankalaa. Louis laski kättään jalkaani pitkin alemmas ja siirsi sitä pallon taakse. Hellä kosketus oli niin kiihottava että jouduin taistelemaan kovasti ettei voihkaisu lipeäisi huuliltani. "No nyt! Näin muista aina potkasta jalan syrjällä" poika neuvoi ottaen sitten kätensä pois reideltäni jääden vireeni odottaen seisomaan että potkaisisin palloa. Potkaisinkin mutta tunsin itseni todella kankeaksi. Varainkin kun katsoin Louisin sulavia liikkeitä pallon kanssa. Tuo vartalo oli aivan täydellinen. Huomasin taas tuijottavani poikaa ja käänsin katseeni alas katseittemme kohdatessa. " Eiköhän tää riitä. Mennäänkö meille?" Poika kysyi ja ei tuolle voinut sanoa ei, joten myönnyin ja lähdin seuraamaan häntä.

LOUIS

Saavuimme kotiini heittäen kengät pois eteisessä ja lähdimme kohti keittiötä. "Onks sulla nälkä?" Kysyin pojalta, joka varovasti seurasi minua. " Joo, kai mulla vähä", "Meillä ei kyllä varmaa oo mitää syömistä" vastasin samalla availlen kaappeja, joista toivoi löytäväni jotain syömisen arvoista. "Heii me voijaan tehä jotai!" Harry innostui. "Ömm en oo oikei varma, mä oon maailman surkein kokki" sanoin naurahtaen mutta huomasin Harryn ilmeestä pettymyksen. Ilme muuttui kuitenkin anovaan koiranpentu ilmeeseen enkä voinut olla myöntymättä tuolle suloisuudelle. "okei okei! Mutta mä varotan sua, tässä voi tulla ruumiita" sanoin ja tuo vihreäsilmäinen repesi nauruun. Tuo nauru oli kyllä jotain täydellisintä, mitä olin ikinä kuullut. "Mut hei! Mitä tehään?" Kysyin nauravalta pojalta, joka ei meinannut saada naurulleen loppua. Tuo kuitenkin nousi tuolilta ja alkoi availla kaappeja nostellen vähän väliä tuotteita pöydälle. "tonnikala pastaa", hän ilmoitti hymyille ja vastasin tuelle nyökkäyksellä alkaen etsiä tarvittavia astioita kaapista.

"Lou miten sä onnistuit keittämään sen veden pohjaan!? Et oo tosissas" harry huusi minulle yrittäen esittää vihaista mutta ei voinut estää naurua, joka väkisin tuli hänen huuliltaan. " Mähä sanoin että oon iha huono" sanoin mahdollisimman viattomasti. Harry vain pudisti päätään laittaen uuden veden kiehumaan jääden vahtimaan sitä itse. "Aattelin että sä voisit tehä salaattia mutta en tiiä uskallanko antaa sulle veistä käteen" poika sanoi minulle sarkastisesti naurahtaen " Hei älä alota! Ja sähä voit vaikka opettaa mua?" Vastasin tuolle iskien silmää ja hain leikkuulaudan ja veitsen. Aloin leikkaamaan tomaattia, mikä ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin sillä puukko tuntui todella tylsältä. Näin Harryn tulevan viereeni katsoen minua epätoivoisesti purskahtaen nauruun. "Jos laitettas se veitsi vaikka oikein päin" poika sanoi nauraen tullen taakseni ja kurkotti ottamaan kädestäni, missä veitsi oli, kiinni. Samalla hänen vartalonsa painautui kiinni selkääni. Tunsin hänen täydelliset vatsalihakset aivan kiinni kehossani ja hetken vain tuijotin leikkuulautaa kykenemättömänä tekemään yhtään mitään. Nielaisin kuuluvasti ja käännyin ympäri ja näin Harryn kasvot aivan lähellä omiani. Katsoin vain tuota silmiin kuullen molempien hengityksen kiivastuvan. Katseeni laskeutui hänen täydellisille vaaleanpunaisille huulille. Halusin aivan valtavasti tuntea nuo omillani. En ehtinyt miettiä asiaa enempää kun tunsin pehmeät huulet omillani. Olin hetken aivan shokissa, enkä osannut vastata suudelmaan, kunnes aloin liikuttamaan huuliani hellästi tuon kiharahiuksisen pojan vastavilla. Olin suudellut vaikka ketä, mutta en ollut koskaan tuntenut mitään tällaista. Tunne oli sanoin kuvaamaton. Tunsin vain suurta halua jäädä tähän ikuisuudeksi. Halusin vain tuntea tuon kosketuksen ihollani. Suudelma alkoi muuttua kiihkeämmäksi ja kuljetin sormeni tuon pojan ruskeisiin kiharoihin. Samalla tunsin pojan kämmenen alaselälläni vetäen kehoani tiukemmin vasten hänen omaansa. Tunsin tuon kuuman hengityksen ihollani ja kuulin pienen voihkaisun pääsevän pojan huulilta. Vetäydyin hennosti pois pojan huulilta että saisin happea ja känsin katseeni kohti lattiaa. En tiedä mitä tästä seuraisi, sillä selvästi meistä kummallakin oli tunteita toisiamme kohtaan. Mutta vanhempamme seurustelivat. En haluaisi edes ajatella sitä ettei tuo äskeinen voisi tapahtua enää koskaan. En yksinkertaisesti pystyisi tuon jälkeen olemaan erossa tuosta pojasta.

NIALL

Kello oli varttia vaille seitsemän ja olin todella hermostunut. Eilen Zayn oli vain ilmoittanut minulle että näkisimme tänään seitsemältä. Olin saanut myöhemmin viestin, jossa hän kysyi osoitettani. Hän oli siis tulossa tänne vartin päästä. Minulla oli päälläni vaaleat chinot ja punainen neule enkä ollut laisinkaan varma valinnastani ja kävelin vähän väliä uudestaan kaapilleni valmiina vaihtamaan vaatteet. Lopulta aina kuitenkin painoin kaapin oven takaisin kiinni ja kävelin peilin eteen yrittäen hengittää ja tasoittaa hermostustani. Ojensin vielä hiuksiani ja silmäilin peilikuvaani. Kuitenkin olematta tyytyväinen lopputulokseen. Siinä seisoessani huomasin äitini saapuvan oven rakoon. "Voi niall näytät todella suloiselta, se poika varmasti pitää sinusta." äitini sanoi ovelta katsoen minua rakastavalla hymyllään. "Ääh äitii älä oo noin imelä" sanoin kävellen hänen luokseen valmiina lähtemään kohti alakertaa. Samalla kuuli kun ovikellon soivan ja sydämeni tykytti todella lujaa kävellessäni kohti ovea. Avasin oven ja näin pojan pukeutuneena mustiin farkkuihin ja muutenkin tummiin vaatteisiin. Pyysin pojan sisälle odottamaan että saisin ulkovaatteet päälleni. Kuulin äitini tulevan taakseni, mikä teki tilanteesta hieman nolon. "Hei olen Niallin äiti Maura" hän esitteli itsensä. "Ömmm Zayn..Malik" Zayn vastasi jopa hieman ujosti, mikä sai minut hymyilemään. Hän ojensi kättään äidilleni, joka kuitenkin veti pojan halaukseen. Huokaisin ja katsoin kohti kattoa halusin äkkiä pois tästä tilanteesta. "Jos mentäis vai? Sanoin pojalle, joka näytti jo hieman kärsivältä. "Joo menkää vaan", Zayn sanoi ja lähdimme ovesta, jonka painuttua kiinni tunsin pojan käden kädessäni solmien sormemme ristiin. Tunsin punan nousevan kasvoilleni. Zayn oli todella ihana vaikka en häntä vielä kovin tuntenutkaan. Hän vain vaikutti todella huolehtivalta ja hellältä, vaikka voisi ulkonäön perusteella antaa aivan jonkun muun kuvan. Kävelimme kohti pojan autoa ja astuimme sisään hiljaisuuden vallitessa. "Mihin olemme menossa?", kysyin ehkä hieman ujosti, mikä ärsytti minua. Enkä vain voisi olla vapautunut? "Sen näät sitten sinisilmä" tuo vastasi hymyillen vilkaissen minua silmiin ja sitten kääntäen katseensa takaisin tiehen.

Loppu matka meni samanlaisessa hiljaisuudessa. Kunnes saavuimme jonkun rakennuksen eteen. "Valmis?" Zayn kysyi ja nyökkäsin vastaukseksi nousten ylös autosta. Kiersin auton toiselle puolelle pojan viereen, joka laski kätensä hartioilleni ja lähti kuljettamaan minua kohti ovea. Astuimme sisään ravintolaan, joka oli sisustukseltaan todella erikoinen mutta hieno. Kaikki liittyi jotenkin jalkapalloon ja olin aivan innoissani paikasta. Kävelimme tiskille, jossa nainen kyseli millä nimellä varauksemme oli. " Zayn Malik", tuo ruskea silmäinen vastasi ja nainen lähti edeltä näyttäen suuntaa pöytäämme. Pöytämme oli ihanasti nurkassa, mikä oli hyvä sillä en pitänyt syömisestä kaikkien keskellä. Istuuduimme pöytään ja tarjoilija ojensi meille listat. "Annan teille vähän aikaa miettiä", tuo sanoin ja poistui luotamme. Pian olimme päättäneet ja tarjoilija saapui luoksemme ottamaan tilaukset. Zayn otti kanapastaa ja itse otin härkäpihviä sillä olin todella nälkäinen. "Ja juomia?" " Vettä vain kiitos", Zayn vastasi naiselle katsoen minua kysyvästi ja nyökkäsin hyväksyvästi. Tarjoilin lähdettyä tunnelma oli taas vähän vaikea sillä en tiennyt yhtään mistä puhua. Enhän edes tiennyt paljoa mitään tuosta pojasta. " Kerro jotain itsestäsi" Tuo sanoi hymyillen." Mmmm no tykkään soittaa kitaraa, pidän jalkapallosta ja rakastan ruokaa." Vastasin hymyillen antaen hänelle ilmeen että kertoisi myös itse itsestään." No pidän piirtämisestä ja.... mustasta" tuo lisäsi vilkaissen mustien vaatteiden peittämää vartaloaan naurahtaen. Keskustelun keskeytti tarjoilija, joka saapui ruokien kanssa ja lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin vielä toivottaen hyvää ruokahalua.

"Olen kerrankin täynnä" sanoin vastapäätä istuvalle pojalle naurahtaen ja hieroen mahaani. Illan kuluessa kaikki jännitys oli hävinnyt väliltämme ja tunsin vain tunteitteni kasvavan tuota poikaa kohtaan. Huikkasimme laskun ja kävimme kireän keskustelun kuka maksaa ruuat. Pidin pääni ja päädyimme maksamaan kummatkin omamme. Tiedän ettei se ole kovin romanttista mutta tunnen aina huonoa omaatuntoa jos joku kuluttaa minuun rahaa. Maksoimme laskut ja lähdimme ulos ravintolasta viileään syysilmaan. Saavuimme autolle kun tunsin Zaynin kädet hartioillani pysäyttäen minut ja kääntäen kohti itseään. Näin vain pojan kasvojen ääriviivat vasten tummaa taustaa sekä ruskeiden silmien hieman kiiltävän kauempana takanani olevan lampun hennoista valon säteitä. Katselin vain noita kiiltäviä silmiä ja tunsin itseni rennoksi ja lämpimäksi kun tunsin tuon kosketuksen kehollani. Tämä tuntui juuri oikealta. " Ni! Tiedäthän että pidän sinusta todella paljon?" Poika sanoi katsoen yhä minua suoraan silmiin. En osannut vastata mitää vaan katselin häntä hetken kunnes laskin huuleni tuon vastaaville ensin aivan pienesti ja katsoin häntä taas silmiin kunnes suutelin häntä uudestaan. Tunsin hänen kätensä poskellani ja tunsin kihelmöintiä ihollani. " Tiedän Z" vastasin hiljaa suudelmien välistä.