It just happened

Part 16

Ja näin saatte lohdutukseks edellisestä niiin pitkästä tauosta jo nyt uuen luvun! :D

HARRY

Aaamuauringon ensimmäiset säteet pyrkivät sisään ikkunasta saaden luomeni raottumaan. Lopulta avasin silmäni kokonaan ja harhailin katseellani ympäri valon täyttämää huonetta kunnes ne pysähtyivät vieressäni nukkuvaan söpöläiseen, jonka ruskeat hiukset laskeutuivat hennosti pojan kasvoille. Annoin katseeni vaellella tuon pehmeän näköisellä ihossa, joka näkyi hiemanpeiton alta. Lousin pää makasi vasten rintakeehäni tuon ollessa käpertyneenä vasten kehoani. Kuljetin sormeni tuon otsalle ja pyhkäisin siihen valuneet hiusssuortuvat pois pojan omimolta laskien hennon suudelman tuon poskelle. "Harry, Louis aamupal..." Äitini astui sisään huoneeseen ja loin hänelle pitkän varoittavan katseen. "Voii anteeks mutta aamupala ois pöydässä". tuo jatkoi kuiskaten ja vastasin hänelle nyökkäyksellä laskien katseeni Louisiin, joka näytti vieläkin nukkuvan sikeästi äidistäni huolimatta. Puhalsin hennosti tuon kasvoille laskien sitten suudelman pojan nenäänpäähän. "Lou, rakas herää..", kuiskasin Louisille pirrellen sormellani hennosti tuon olkapäähän. "Yymmh huaah hmmm..", poika mutisi käpertyen tiekemmin vasten kehoani enkä voinut estää pienen naurun lipuamasta huuliltani. "Niin miten oli?" kysyin nyt jo vähän kovemmin edellen nauraen. "Harreeeh....mä nukun", poika mumisi ottaen tyynyn ja viskaisten sen vasten kasvojani. Heitin tyynyn lattialle ja etsin poikaystäväni kasvot käsiini. "Huomenta vain sullekkin rakas" sanoin virnullen ja painoin suudelman tuon huulille ja näin vihdoin sinisten silmien alkavan pilkistyä raskaan näköisten luomien alta. Pojan silmät kohtasivat omani ja tuon huulet kaartuivat pieneen vielä uneliaaseen hymyyn. "Äiti pyysi aamupalalle", sanoin vetäen pojan tiukkan halaukseen painaen kasvoni tuon niskaan. "Mennään "käskin Louisia jo noustuani sängyltä vetäen ensimmäiset vastaan tulevat housut jalkaani. "Jos mä jään vielä vähäks aikaa", sängyssäni makoileva poika sanoin painaen kasvonsa peiton sekaan. "Jos nyt vaan mentäs", sanoin takaisin ja vedin Louisin ylös sängystä työntäen pojan housut hänen käsiinsä. "Valmis?" kysyin lähtein jo kohti ovea. Louisin pieni uninen mutina kuului takaani mutta tiesin pojan lähteneen seuraamaan minua kohti alakertaa.

LOUIS

"Kahvia?" Annen iloinen ja virkeä ääni kuului keittiöstä. Harry loi kysyvän katseen minuun ja nyökkäsin sillä en jaksanut vastata sen paremmin. Miten kaiki jaksoivat olla näin pirteitä? Kellohan on vasta...noh kaksitoista hämmästyin itsekkin nostaessani katseeni kohti keittien seinällä komeileivaa kelloa. Istuimme vierekkäin pöytään johon Anne oli kattanut lautasellisen pannukakkua sekä kahvit, jotka hörysivät vielä kupissaan. Tallaisina aamuina todella ikävoin omaa äitiäni. Hän olisi ymmärtänyt toisin kuin isäni. Mietin ja ajatukseni alkoivat taas paisuttaa asioita. "Lou? Rakas? kaikki hyvin?" Harry kysyi luoden minuun huolestuneen katseen tuon käden laskeutuessa olkapäälleni. "Joo mä vaan mietin", vastasin pojalle luoden hänelle pienen hymyn, johon hän vastasi ilmeellä, josta tiesin että hän tiesi juuri mitä mietin. "Pancakes!" poika hihkaise hymyillen alkaen lastaamaan pannukakkuja lautaselleen enkä voinut estää isomman hymyn nousemasta huulilleni. Tuo poika oli minulle todella kuolemaksi. Hän teki minut niin onnelliseksi vaikka elämässäni moni muu asia olisi juuri päinvastaisesti.

"Hei mitä jos pyyettäs Zayn ja Niall käymään? Me olaan taas vähän unohettu ne", Harryn ääni kysyi pojan noustessä pöydästä ja vieden astiansa tiskipöydälle. "Kuules Hazz" sanoin vetäessäni pojan syliini. "Toi oli itseasiassa toooooosi hyvä idea", hymyilin ja painoin kasvoni pojan niskaaan laskien pienen suudelman tuon olkapäälle. "Jeij" Harry hihkaisi kaivaen puhelinta taskustaan ilmeisesti laittaen Niallille viestin suunnitelmistamme. "Pitäskö mun kysyä Zayniltä", kysyin alkaen ottaen pöydällä lepäävän puhelimeni käteeni. "Eeei ne tulee", harry vastasi edellen uppoutuneen viestin kirjoittamiseen. "Mistä Neill tietää että Zaynille käy", mietin. " Neill aaaw", Poikaystäväni söpöili puristaen hellästi poskeani. Jäin kuitenkin ilman vastausta kysymykseeni mutta annoin asian olla. Miksi minua edes liikuttaisi se että Niall ja Zayn viettävät yhdessä aikaa vapaa-ajallaan? "Missä muuten Gemma ja Anne?" kysyin Harryltä sillä kaikki muut henkilöt olivat kadonneet ja talosssa vallitsi meidän höpötystämme lukuunottamatta täydellinen hiljaisuus. " Äiti meni töihin ja Gem varmaa joittenki kavereittensa luo", poika vastasi raivaten pöydästä loput tavarat pois.

"Lou....pitäskö meijän kertoa pojille? Ne on kuitenkin peijän parhaita kavereita, eikö niiten ois ihan reilu tietää? Mut siis vaan ja anoiastaan jos se käy sulle rakas" Harry sanoi istuessamme sohvalla katsoen minua silmiin samalla hivellen sormillaan muutaman tatuoinnin peittämää käsivarttani. "Harry Edward Styles yritätkö sä viekitellä mut tähän hommaa?" kysyin tuolta iskien silmää ja painaen suukon tuon nenänpäähän pojan laskiesa katseensa alas pudistaen nauraen päätään. "Mut rakas ei kannata käyttää tota charmia turhaan nimittäin mäkin oon ittekki miettiny että kai meijän pitäs", sanoin katsoen poikaystäväni vihreitä silmiä, jotka näyttivat enemmän kuin tyytyväisiltä vastaukseen. "Varma?" tuo kuitenkin kysyi vielä enne kuin alkoi hihkua ilosta että saisia esitellä minut poikaystävänään. Vastasin pojalle nyökkäyksellä, jonka jälkeen tunsin tuon pehmeät huulet omillani. "Duudees!" huuto ovelta kuitenkin keskeytti suudelmamme ja Niall ryntäsi huoneeseen suu täynnä sipsiä, jotka hän oli jo ilmeisesti napannut matkalla keittiöstä. Taempana tuli myös Zayn, joka pyöritteli hymyillen päätään edessän seisovalle pojalle. " Zayyyn", sanoin noustessani ylös sohvalta ja vetäen pojan veljelliseen halaukseen.

"Voi Niall rakas ei näitä toki kaikki tiiä" Harry nauroi ystävälleen kerätessämme Triwial Pursuitia kokoon pelin loputtua. " Mitä väliä sillä onko toi juttu tyhjä vai taynnä niitä nappuloita?", "Eihän siilä toki tän pelin idean on saaha noi kaikki nappulat mutta iha miten vaa" sanoin nauraen laittaen viimeiset kortit laaatikkoon ja sulkien kannen. " Mut mä oon silti paras", Niall sanoin hymyillen ja tyytyväisenä itseensä.

Näin Harryn silmäilevän minua vieressäni, yritin ensin vältellä katsetta sillä en välttämättä halunnut kohdata tätä juuri nyt mutta vastasin kuitenkin katseeseen pienellä nyökkäyksellä ja poikaystäväni loi minulle pinen rohkaisevan hymyn. Aloin pikkkuhiljaa tuntea jännitystä kehossani ja hengitykseni alkoi käydä raskaaksi odottaessani että harry aloittaisi puhumisen. "Hei Niall ja Zayn tota..." Harry aloitti hiljaa katsoen käsiään. Hetken kaikki oli hiljaa kunnes huoneen täytti Niallin huudahdus. "Vihdoin! Mä oon niin onnellinen teijän puolesta!" Tuo hihkaisi hyökäten minun ja harryn kummankin kaulaan vetäen meidät halukseen. Käänsin hitaasti katseeni Zayniin, joka istui hymyillen lattialla kunnes tuli luoksemme ja yhtyi halukseen. Halusin todella tietää mitä tuo ajatteli siitä että hänen kokoikäinen paraskaverinsa onkin homo. "Hetkinen mistä te tiesitte?" Kysyin katsoen kysyvästi vuorotellen kumpaakin poikaa. "No kyllä teistä nyt huomaa ja no... me taittii nähä teijät", Niall vastasi iskien silmää todella näyttävästi ja mieleeni tuli ilta jolloin istuille nurmella Liamin talon ulkopuolella. "Aih" sain pienen vastauksen lipumaan huuliltani ja käänsin katseeni kohti Zayniä. "Hei mää oon ihan okei mate luuletko sä että hylkäisin sut vai?" tuo sanoi minulle naurahtaen ilmeisesti nähdessään mietteliään katseeni. Naurahdin mukana ja käänsin katseeni viressäni hymyilevään poikaystävääni. Olimme hetken hiljaa kunnes repesimme kaikki nauramaan. Vedin Harryn lähemmäksi kehoani ja painoin suudelman tuon huulille pyöritellen tuon villejä kiharoita somissani. Suudelman kuitenki keskeytti ääni, joka kuului vierestämme. "Zayn!?", "Niall!?".