It just happened

part 2

NIALL

"Hei se on tuolla!" Sanoin Harrylle huudahtaen ja vinkkasin viereisen rakennukseen päin, jonka seinää vasten nojasi sama poika, jonka olin nähnyt eilen. "Häh kuka?" Harry vastasi erittäen etsiä kohdetta katseellaan. " Älä tuijota!" Sanoin ehkä vähän liiankin kovaa ja löin häntä käsivarteen. "Älä nyt käy väkivaltaseks" poika vaan sanoin naurahtaen. Mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota vaan silmäni sulivat kiinni tuon tumman pojan upeaan treenattuun vartaloon, jota pukivat mustat vähän löysät farkut ja t-paita jonka päällä oli jonkinlainen liivi. Pojan käsivarsia peitti muutamat tatuoinnit ja hiukset oli laitettu seksikkäästi taakse keskeltä. Hän oli kuin jostain miesten lehdestä ja seisoi vielä siinä elävänä minusta ehkä vain viiden metrin päässä. " Huhuu herätys!" Kuulin yhtäkkiä jonkun sanovan ja tökkivän kylkeäni. "Häh? Mitä? Sanoit sä jotai?" "No mä oon tässä yrittäny sulle koko ajan sanoa että mee puhumaa sille." Ystäväni sanoi virve kasvoillaan "Ääh en mä viiti..." Vastasin vain potkien maata kenkäni kärjellä. " Miks et? Hei c'mon kato sitä" "Ihan ku en kattois koko ajan" vastasin naurahtaen mutta silti vähän ujona. En ollut kauheesti tottunut näihin tilanteisiin. Olin seurustellut kerran aiemmin ja se oli ollut Harry mutta päätimme lopulta olla ainoastaan ystäviä, eikä suhde edennyt kovinkaan pitkälle. Joten olin lievästi paniikissa. Niin kuin monesti, kun ajattelin asioita liikaa. "En mä voi. Se on kuitenki hetero ja mitä sen musta haluais?" "Älä nyt vaivu itsesääliin Nialler, kai sä tiiät että oot ihan täydellinen?" "En oo ei kukaa voi olla. Ja sä oot mun paras kaveri joten älä sano noi." Vastasin katsoen edelleen maahan ja välillä tuohon tuntemattomaan poikaan vilkuillen. Tuo kiinnosti minua ihmeen paljon, vaikka en edes tuntenut häntä. "Jos vaa mentäs" sanoin jatkaen kävelyäni kotiin mutta samalla jo kaduin päätöstäni. "Okei iha mite vaa" poika vastasi ja lähti lopulta seuraamaan minua.

HARRY

Kun vihdoin saavuin kotiin Niallin luota näin vieraat kengät eteisessä ja lähdin hieman varoen kohti olohuonetta josta kuulin äitini äänen kantautuvan. "Ai harry sä tulit jo." Tuo sanoi ja tuli luokseni hymyillen. Myös olohuoneessa ollut toimen henkilö nousi seisomaan ja käveli lähemmäksi. "Öö mä en tiiä onkohan tää vähän aikasta mutta tässä on Mark." Äitini sanoi ja tuijotin vain tuota vierasta miestä. Joka lopulta lähti tulemaan minua kohti ja esitteli itsensä paremmin äitini uutena miesystävänä " Aa joo Harry, Harry Styles" sanoin vastaten kättelyyn. Äidin hymyillen säteilevää hymyä vieressäni mutta näin hänen silmissään myös odotusta. "Mentäskö kaikki yhdessä syömään niin saisitte tutustua paremmin." Äiti sanoi rikkoen ahdistavan hiljaisuuden."Joo mikäs siinä" vastasin lopulta vaikka vieläkin vähän epäröiden. "Poikasikin voisi tulla mukaan." Äitini ehdoitti innoissaan katsoen Markia suoraan silmiin. "Kyllähän se käy" Mark vastasi hymyillen kaivaen kännykkänsä taskustaan ja alkaen kirjoittaa, ilmeisesti viestiä tuuolle pojalleen. " Tänä iltana?" hän sanoi kysyvästi vilkaissen meitä kumpaakin kääntäen katseensa kysyvästi minuun. " Joo tottakai." Vastasin yrittäen esittää innostunutta suuren jännitykseni yli toivoen onnistuvani siinä. Mutta poika? Oliko tuolla poika? Mietin ihmeissäni sillä olin saanut liikaa informaatiota yhdellä kerralla.

. "Äiti minkä ikäinen se poika on?" Kysyin Markin lähdettyä. " On sillä nimikin. Ja Louis on kahdeksantoista." Kahdeksantoista toistin mielessäni paineiden kasvavan sisälläni. Vihasin sosiaalisia tilanteita uusien ihmisten kanssa. "Aa kiva" sain kuitenkin sanottua ja lähdin yläkertaan ja aloin miettiä miten pukeutuisin tänä iltana. Samalla lähetin paniikissa Niallille viestin mihin olin joutumassa. Tsemppaava vastaus tuli nopeasti, mikä helpotti vähän mieltäni.

Kommentoikaa mitä tykkäätte :)