It just happened

Part 18

Jeij! Vihdoin! Voih anteeks kauheesti taas kestäny iha liian kauan :( on vaa ollu vähä inspis hukassa ku oon kirjottanu tätä nii pitkään ni en oikee ite piä tätä kovin hyvänä ni vähä hankala kirjottaa :/ mutta koitan saaha tän päätöksen jotenki ja sit vaikka kirjottaa jotai muuta ja toivottavasti parempaa :p mutta here we go! Ei muuta ku lukemaa ketä vielä kiinnostaa ;) 
  

LOUIS

Avasin aamulla hitaasti silmäni muutamien valonsäteiden etsiessä tiensä luomieni alle. Tai no "aamulla" mietin katseeni osuessa seinällä komeilevaan kelloon. Se oli jo yksitoista ja päivä alkoi vasta hitaasti kirkastua. Olihan jo melkein talvi. Huoneessa oli vähän viileä ja käperryin paremmin lämpimän peiton alle Harryn tiukentaessa käsivartensa otetta ympärilläni.   Olin yleensä se, joka kietoi käsivartensa toisen ympärille työntäen kasvonsa Harryn ihanalle tuoksuviin kiharoihin. Mutta nyt Harry piti tuota paikkaa, ilmeisesti yrittäen suojella minua masentavilta ajatuksilta, mikä kieltämättä toimi ja painauduin itsekkin tiukemmin vasten pojan lämmintä kehoa. "Huomenta rakas" Harryn käheä ääni kuului takanani tuon laskiessa suudelmia paljaalle olkapäälleni samalla hivellen sormillaan hiuksiani. "Huomenta" Sanoin tuolle takaisin kääntyen kasvotusten poikaa vasten. Sain vastaani kirkkaan vihreät, hieman uniset silmät ja hymyn, joka toi esiin pojan kauniin valkoiset hampaat saaden hymyn nousemaan myös omille huulilleni. Ei sillä etten olisi hymyillyt koko aamun herättyäni tuon lämpimän pojan käsivarsilta. Hetken vain katsoin tuota leikitellen  sormillani tuon villejä sekaisia kiharoita. Pojan huulilta pääsi pieni kikatus ja suljin sen painamalla huuleni vasten tuon vastaavia. "aamupusu" kuiskasin naurahtaen vasten tuon huulia ja sitten erkaantuen pojasta. Vein käteni tuon vyötärölle ja painauduin tiukasti vasten tuon kehoa laskien pääni tuon rintakehälle. "Lou?" Harry sanoi varovasti. "Hmmm" Vastasin hiljaa  silmät kiinni kuunnellen pojan tasaisia  sydämenlyöntejä. "Oot sä vieläkin varma että haluat mennä sinne illalliselle?"  Tuo kysyi juoksetellen sormiaan hiuksissani. "Harry rakas onko pakko muistuttaa siitä tähän aikaan aamulla" sanoin huokaisten. "Mutta ei puhuta siitä nyt, meillä on vielä vähän elinaikaa" Lisäsin iskien silmää leikkisästi ja käänsin katseeni Harryyn suoden tuolle hymyn, sitten painaen suukon tuon nenänpäähän. Hetken päästä nousin ylös sängystä etsien itselleni jotain päällepantavaa ainoastaan päälläni olevien boxereiden lisäksi. "Hei unikeko nyt ylös" Huusin Harrylle saatuani vaatteet ylleni. "Mitä? Louis William Tomlinson yrittää sada muita ylös? Ei kieltämättä tapahu kovin usein. Ehkä nautin tästä vielä vähän" Poika vastasi virne huulillaan vetäen peittoa kasvojensa ylle. "Heii mitä mun vielä pitäis tehä? Sä sait jo pusun" Sanon tuolle kävellen sitte pojan luo alkaen laskea suudelmia pitkin tuon kasvoja samalla kutitellen tuon kylkiä. "Louuuuu...okeiokei mä nouseeen" Poika räpiköi allani yrittäen irrottaa käsiäni tuon kehosta. "Varmasti?" Kysyin leikkisästi pojan nyökätessä ja painoin vielä viimeisen suukon tuon huulille, kunnes siirryin niin että poika pääsisi pois vuoteesta.
   Hetken kuluttua Harry oli vihdoin saanut itsensä ylös ja vaatteet ylleen, jotta pääsimme suuntaamaan kohti alakertaan."Huomenta kullat" Anne sanoi iloisesti hymyillen saapuessamme keittiöön. "Huomenta" Vastasimme Harryn kanssa melkein yhtä aikaa poikaystäväni kävellessä äitinsä luokse ja suukottaen tuon ohimoa. "Siellä on kahvia ja olin aamulla ahkera niin tällä on sämpylöitä" Nainen sanoi osoittaen pöydällä olevaa koria, josta kantautui vasta leivottujen sämpylöiden tuoksu. Kävelimme Harryn kanssa peräkkäin ottamaan kahvia ja sitten istuuduimme pöytään. Tai itse istuin ja sain Harryn syliini. "Hei rakas mä kyllä tykkään ku istut mun sylissä mutta miten mun pitäs nyt yrittää syyä?" Kysyin tuolta muka vihaisesti pojan vain katsoessa minua huvittuneena. "Onko sulla muka vielä nälkä vaikka sulla on näin hyvää silmänruokaa?" Poika kysyi iskien silmää ja sitten naurahtaen omalle, itsensä mielestä hyvälle jutulle. "Nohnoh Styles älä kuule luule itestäs liikoja" sanoin tuolle takaisin virnistäen Annen katsellessa hymyillen pöydän toiselta puolen. "Ja nytkö sä luulet että mä siirryn?" Harry sanoin takaisin. "No voin mä sut siirtää itekkin" Sanoin tuolle iskien silmää ja nostin pojan käsivarsilleni kantaen tuon omalle tuolilleen. "Hävisit" kuiskasin tuon korvaan puraisten samalla pojan korvanlehteä ja lähdin takaisin omalle paikalleni saaden Harryltä vain vastaukseksi silmien pyöräytyksen, joka päätyi virneeseen pojan epäonnistuttua hymynsä pidättelyssä. Vihdoin pääsin kokoamaan sämpylän lautaselleni aloitelle kunnolla aamupalaa nyt aivan hiljaisessa keittiössä. "Onko ehdotuksia illallispaikasta?" Annen ääni rikkoi hiljaisuuden ja käänsin katseeni kohti Harryä. Itselleni nimittäin sillä ei ollut mitään väliä, kunhan ilta olisi nopeasti ohitse. Toki oli tietenkin parempi että menisimme julkiselle paikalle kuin se että söisimme kotona, sillä en uskonut isäni välttämättä räjähtävän niin paljon muiden ihmisten silmien alla. "Ei väliä, ei liian hieno" Harry vastasin keskittyneenä sämpylänsä syömiseen. "Entä aika, onko sillä väliä" Harryn äiti jatkoi samalla selaillen lehteä kahvia juodessaan "Ei kai" vastasin itse saatuani suuni tyhjäksi. "Onko seittemältä ihan hyvä?" Nainen kysyi nostaen katseensa lehdestä silmäillen kysyvästi minua ja poikaansa. Vastasimme kummatkin nyökkäyksellä syödessämme viimeisimpiä murusia aamupalastamme kunnes olimme valmiita nousemaan pöydästä. "Mä lähen nyt töihin ni tuun joskus viieltä. Gemma on varmaan tulossa kohta" Anne sanoi alkaen siivoamaan aamupalaa pois pöydästä itse viedessämme astioitamme tiskipöydälle. "Gemma onks se tulossa tänään kotii?" Harry kysyi innostuneena. "Joo se tulee nyt viikonlopuks ja sit on ens viikon työharjoittelussa täällä" Pojan äiti vastasi hymyillen ja huomasin tuonkin olevan innoissaan tyttärensä kotiin tulosta. "Jeijjj" Harry hihkaisi aidosti innostuneena napsien pöydällä olevasta kulhosta pähkinöitä suuhunsa. Näky oli kieltämättä suloinen kun seitsemäntoista vuotias  poika oli niin innoissaan siskonsa paluusta. Voisin olla kateellinen noiden sisarussuhteesta sillä itse en edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt oman siskoni mutta mielummin vain päädyin olemaan iloinen poikaystäväni puolesta. Jatkoimme matkaa keittiöstä olohuoneeseen ja istuuduin sohvalle Harryn tullessa perässäni ja vetäen kehoni tiukasti vasten tuon rintakehää.  "Hei se menee hyvin" poika kuiskasi laskien suudelman päälailleni samalla antaen sormiensa juosta sekaisten hiuksieni seassa. "Niin kai" Sanoin päästäen syvän huokaisun lipumaan ulos huulteni välistä yrittäen vain keskittyä pojan pojan pitkiin sormiin hiusteni seassa.
   Pian seinän kello, joka aamulla oli yksitoista näytti jo viittä iltapäivällä.  Istuin Harryn sängyllä tuijotelle paljaita varpaitani vasten pojan huoneen tummaa lattiaa. "Heiii rakas älä jännitä. Me mennään vaa syömää ja kaikki ihmiset siellä on meille tuttuja. Ja Mark, se on sun isä Louis ja jos se ei voi hyväksyä sitä suurta osaa kuka sä oot ja ketä sä rakastat ni se on sen oma menetys. Okei? Ja mä oon siellä enkä anna sen tehä sulle mitää." Harry sanoi samalla kävellen kohti minua peilinsä luota. Mitä teinkään että ansaitsin tuon kiharahiuksisen pojan, jonka kauniin vihreät silmät täyttyivät välittämisestä. "Voi Harreeh" sanoin vetäen tuon tiukasti halaukseen vasten kehoani ja kietoen käsivarteni tuon ympärille. "Tiiätkö miten tärkee ootkaa?" Kuiskasin vasten tuon rintakehää tuntien tuon sormen hivelevän leukaani ja nostaen kasvojani kohti pojan vastaavia. Hetken katselin pojan vihreitä silmiä kunnes tunsin tuon pehmeät huulet omillani. "Kyllä mä tiiän Lou ja sä vähintään yhtä tärkee" Tuo kuiskasi vasten huuliani painautuen sitten uudelleen hellään suudelmaan.