Okei oon ihan kamalan pahoillani että on kestäny näin järkyttävän kauan eikä mulla oikein oo mitää selityksiä vaankun laiskuus. Mutta nyt jatkuu. Tääki luku on vähä dirteeh ;) mutta oon vähä tälläne xD ei muutakun lukemisen iloa vielä halukkaille lukioille :3
LOUIS
"Zayn!?","Niall!?" Sanoin yllättyneenä katsoen lattialla vieressäni istuvia poikia. " Öömm sori Louis olis varmaa pitäny kertoa tästä sulle aiemmin" Zayn takerteli vetäen vaaleahiuksista irlantilaista lähemmäksi kehoaan sivellen sormillaan tuon käsivartta. Toki olin yllättynyt. Tiesinkin Niallista että hän oli enemmän miehiin päin, mutta Zayn. Olin tuntenut hänet melkein koko ikäni, joten en pystynyt kieltämään että tuntui oudolta nähdä tuo yleensä keskustelun aiheena tyttöjä pitävä poika kieltämättä aivan rakastuneena hänen vieressään istuvaan poikaan. Ja vielä Niall kaikista. Zaynin ulkonäön perusteella ei ehkä ensimmäisenä uskoisi hänen tuntevan vetoa tuollaseen hentoon ja ujoon "pikkupoikaan". "Hei ei se mitää Zayn eihän mekää kerrottu teille aikasemmin" Sanoin musta hiuksiselle pojalle vetäen tuon halaukseen. "Mut onnea" jatkoin irrottuani halauksesta kääntäen katseeni Nialliin, joka mumisi hiljaisen kiitoksen istuen hiljaa tuijotellen ujona käsiinsä ja välillä vilkuilen Zayniä hymyillen. "Harry miten sä et näytä ollenkaa yllättyneeltä?" Kysyin kiharahiuksiselta pojalta, joka oli noussut istumaan sohvalle nyt näyttäen hieman vaikealta. "No mä oikeastaan tiesin iha alusta asti" Tuo soperteli välttäen katsekontaktia. "Siis oonko mä ollu ainoo, joka ei tienny tästä?" Kysyin ehkä vähän vihaisesti sillä Harry näytti hieman hätääntyneeltä. "Hei Louis rakas sä tiiät että Niall on mun paras kaveri ja se kertoo mulle kaiken tai en mä koskaa tienny että ne ois virallisesti yhessä mutta sillon alussa tiesin osan ja...noh osasin laskea yks plus kaks" Poika selitti katsoen käsiinsä ja sitten siirtäen katseensa takaisin minuun anoen anteeksiantoa katseellaan. "Äääh Harreeh mä yritän tässä olla sulle vihanen, mutta sä oot just...just tollanen liian täydellinen ja ihana ja..." Sanoin poikaystävälleni lähestyen häntä hitaasti. Aluksi pojan ilme näytti katuvalta mutta pian kasvoille nousi suuri hymy, mikä paljasti hänen valkoiset kauniit hampaat. "Joten...siitä saat rangaistuksen" Jatkoin alkaen kutittaa pojan kylkiä. "Louiiiiis...okei lupaan olla epätäydellinen ja ärsyttävä!" Poika takerteli naurunsa seasta. "Hmmm...noup ehkä kestän sua vielä tollasena täydellisyytenä vähän aikaa" Sanoin laskien suukon tuon nenänpäähän. Katsoin hetken pojan vihreitä silmiä kunnes tunsin tuon pehmeät vaaleanpunaiset huulet omillani. "Hei anteeks keskeytys mutta me ollaan kuitenkin vielä täällä" Zaynin kiusallinen ääni keskeytti suudelmamme ja käänsin katseeni hitaasti Zayniin pyöräyttäen hänelle silmiäni. "Mutta nyt ihan kiinnostukseks että Who is the top?" Zayn kysyi iskien silmää ilkeä virne kasvoillaan. "Hayy sinä! Mitä meijän seksielämä sulle kuuluu?" Sanoin pojalle leikilläni ilkeästi katsoen Harryä, joka istui vieressäni aivan punaisena. "Okei mate ei tarvii vastata kyllä mä tiiän. Sä oot bottom" poika sanoi ylpeänä kiusallisesti "Mitä helvettiä Zayn miks ihmeessä SÄ aattelet että MÄ oon bottom?","Hei ei se oo mikää häpeä Louis ja vastaus kysymykseen. Aattelin niin koska...no nyt sain tietää miten tää teiän homma toimii" Tuo mustahiuksinen poika jatkoi ivallisesti. "Hmmm kieltämättä Zayn oot tosi viisas. Itseasiassa oon aika yllättyny että sun aivoissa tapahtuu ees jotain pientä toimintaa" sanoin tuolle takaisin hymyillen ilkeästi. "Hahaa oot aina niin hauska tommoseni, mut musta tuntuu että meijän pitää vaihtaa puheenaihetta koska nää pikkuset täällä näyttää aika vaivaantuneilta." Mustahiuksinen poika sanoi silittäen Niallin tulipunaisia poskia. Käänsin itse katseeni Harryyn, joka istui vieressäni pudistaen päätään hymyillen. "Hei mut meijän pitää varmaa mennä" Zayn sanoi nousten ylös lattialta vetäen kädestä Niallin ylös perässään. "Mmm okei nähään sit varmaa koulussa" sanoin ja kummatkin pojat lähtivät kohti eteistä huutaen vielä heipat sitten sulkien oven perässään.
Zaynin ja Niallin lähdettyä vedin vieressäni sohvalla istuvan pojan lähemmäksi kehoani ja tuo laski päänsä rintakehälleni. "Louis kohta on joulu" poika sanoin hiljaa pitäen silmiänsä kiinni. "Harry jouluun on vielä kuukausi", "Enää kuukausi, Louis enää kuukausi" poika sanoi hymyillen pyöritellessäni tuon kiharoita sormieni välissä. "Ihme optimisti" sanoin suukottaen tuon poskea. "Heiii kuules Tomlinson." Harry sanoi nousten kahareisin päälleni puraisten pienesti nenääni. "Auts","Parempi" poika sanoi laskien suudelman nenälleni ja tapittaen minua kauniin vihreillä silmillään. "Noo ei vielä kovin hyvä jos vaik..." Tulin keskeytetyksi pojan huulista, jotka koskettivat nälkäisinä omiani. "Hmm jo vähän parempi" mutisin suudelmien välistä vetäen poikaa lähemmäksi itseäni. Tunsin Harryn käden niskassani sammalla toisen hivellen poskeani. Pian kädet siirtyivät alemmaksi nostaen jalkani tuon sivuille pojan siirtyessä itse haarojeni väliin painautuen lähemmäksi kehoni alkaen liikuttaa lantiotaan vasten omaani samalla tuon kielen tutkien suutani. "Harry! Louis! Olen kotona" kuului ovelta askelien lähestyessä olohuonetta sitten pysähtyen oviaukkoon. "Ööö...mmm anteeks mä.." Anne soperteli vaikeasti minun ja Harryn noustessa äkkiä istumaan sohvalle. " Jos menen vaikka tekemään ruokaa" nainen sanoi lähtiessään kassiensa kanssa kohti keittiötä. "Käyttäkää ehkäisyä ja ei sillon kun minä olen kotona ja noh...ei mieluiten sillä sohvalla se oli aika kallis" Annen ääni kuului käytävästä samalla tuon ilmestyessä takaisin oviaukkoon iskien silmää. "Öömm joo no ehkä me pystytään siihen" sanoin leikkisästi takaisin samalla Harryn painaessa kasvot käsiinsä nolostuneena. "Hei Harry rakas ei tässä oo mitään hävettävää" Anne sanoi katsoen poikaansa huolestuneena mutta hymyillen. "Hei joo Äiti mulla on jotenki kauhee nälkä ni jos vaa meet tekemää sitä ruokaa" Harry sanoi huvittuneena yrittäen pidätellä hymyään, jonka kuitenkin paljastivat poskille vähitellen uppoutuneet hymykuopat. Anne vain naurahti pienesti jatkean matkaansa takaisin keittiöön.
"Syömään lapsoset" Annen huuto keittiöstä keskeytti loikoilumme sohvalla ja suuntasimme kohti keittiötä, mistä ihana ruuan tuoksu kantautui. "Äiti ihan vaan muistutukseks että me ollaan kummatki jo melkein aikuisia että toi termi 'lapsoset' ei välttämättä oo ihan paras vaihtoehto" Harry sanoi leikkisästi äidilleen istuutuessamme pöytään alkaen lastaamaan ruokaa lautasillemme. "Älä rakas muistuta että olet jo noin iso" Anne sanoi takaisin hieman haikeasti hymyillen aloittaen syömään omaa ruokaansa. "Louis oletko puhunut Markille?" Harryn äidin ääni keskeytti vähän aikaa jatkuneen hiljaisuuden. Sanat saivat sydämeni pysähtymään hetkeksi tehden vartalostani aivan heikon. Olin yrittänyt koko päivän vältellä ajatusta ihmisestä, jota minun tulisi kutsua isäkseni, tosin en ollut siitä enää niin varma ja nyt sekaiset tunteet valtasivat taas pääni. "Lou oot sä okei?" Harryn huolestunut ääni kantautui korviini pojan laskiessa kätensä olalleni hivellen sitä hellästi. "Hmm joo vaan..niin en oo puhunut" sain vihdoin vastattua Annen kysymykseen ja näin Harryn antavan äidilleen varoittavan katseen. "Ehkä meidän pitäisi kaikkien yhdessä puhua tästä vaikka illallisella, huomenna?" Anne kysyi varovasti luoden ystävällisen ja odottavan katseen sinisillä silmillään. Vastasin varovasti katseeseen alkaen miettiä halusinko edes tavata 'isääni'. "Louis minä puhuin hänelle ja Mark todella haluaa yrittää. Hän oli vain todella yllättynyt." Nainen jatkoi rahallisesti. Todella yllättynyt. Hmm tietenkin hän oli todella yllättynyt. Viimeiset viisi vuotta isäni on aina ollut poissa kotoa. Miten hän olisi voinut tietää mitään elämästäni kerran ei ollut siitä itse kiinnostunut. Käänsin katseeni Harryyn, joka istui vieressäni odottavasti. "Ehkä..ehkä se olisi ihan hyvä idea?" Vastasin katsoen edelleen Harryä, jonka katseesta nyt näkyi hyväksyminen mutta epävarmuus. "Olen varma" vastasin kuiskaten pojan katseeseen tuon noustessa pöydästä ja painaen suukon otsalleni.Toivottavasti tykkäsitte! ♥
Hirveen paljon kiitos kaikista lukukertoista ja voteista! :3
ILY!♥
YOU ARE READING
It just happened
Romance"Poikasikin voisi tulla mukaan." Äitini ehdoitti innoissaan katsoen Markia suoraan silmiin. "Kyllähän se käy" Mark vastasi hymyillen kaivaen kännykkänsä taskustaan ja alkaen kirjoittaa ilmeisesti viestiä tuolle pojalleen. " Tänä iltana?" hän sanoi k...