It just happened

Part 9

HARRY

Heräsin aamulla hirveään paniikkiin että olin myöhästynyt koulusta. Katsoin kelloa, joka näytti vasta varttia vaille viisi. Käänsin kylkeäni vetäen peiton paremmin päälleni, yrittäen nukahtaa uudelleen, sillä herätykseen olisi vielä kolme tuntia. En kuitenkaan saanut unta mutta ajatukseni alkoivat lipua tuohon ruskea hiuksineen poikaan, joka oli eilen vieraillut luonani. En tiennyt mitä ajatella. Olimme jakaneet monta hetkeä vain katsellen toisiamme kunnes olimme säpsähtäneet ja siitä oli seurannut hetken, ehkä vähän vaivautunut hiljaisuus. Voisiko hän oikeasti pitää minusta? Ajatukseni kuitenkin keskeytti äitini karmea huuto alakerrasta joka sai itseni liikkeelle ja suuntaamaan kohti alakertaa. "Äiti?" kysyin huutamalla mutta kuulin vastaukseksi vain pientä vaikerrusta. Suuntasin kohti keittiötä ja näin äitini makaamassa lattialla pitäen kyynärpäätään. "Ouh sattuko pahasti?" Kysyin laskeutuen hänen vireensä. "Ääh ei pahasti vähän vaa kyynärpäähän sattuu", nainen vastasi yrittäen hymyillä, mutta ilmeestä näkyi kuitenkin pieni kivun tuottama tuska. "Pitäskö kuitenki mennä lääkärii?" Sanoin huolestuneena katsoen äitiäni silmiin, jotta hän tiesi että oli parempi puhua totta, kuin yrittää vähätellä kipua. "Annatko mun puhelimen ni voin soittaa Markille, se varmaa vie mut mielellää, ni sä voit mennä rauhassa kouluun", Äitini vastasi hymyillen, nyt jo aitoa rauhoittavaa hymyä. "Okei mut mä vahin että sä soitat", sanoin naurahtaen, samalla nousten ottamaan äitini puhelinta keittiön pöydältä. Näin hänen soittavan Markille joten suuntasin takaisin yläkertaan, sillä tiesin äitini pärjäävän Markin tuloon asti. Seisoin huoneessani peilini edessä tuijottaen itseäni. Näin vain sekaiset hiukset ja tummilla silmänalusilla koristellut kalpeat kasvot. Tunsin itseni todella väsyneeksi ja kouluun meno tuntui jotenkin ylitsepääsemättömältä. Sain kuitenkin virtaa kun ajatuksiini tuli taas suo sinisilmäinen poika, jonka voisin taas nähdä tänään. Kävelin suihkuun sillä koulun alkuun olisi vielä kaksi tuntia joten ehtisin käydä suihkussa helposti. Riisuin vähäiset vaatteeni ja astuin suihkun alle antaen veden huuhdella vartaloani.

. Suihkun jälkeen kietaisin pyyhkeen lantiolleni ja jatkoin matkaani takaisin huoneeseeni, mikä todella tarvitsisi siivousta, sillä hyllyjen päällä oli jo melko upea pölykerros. Sain vaatteet päälleni joiden valitsemiseen oli kerrankin enemmän aikaa kuin yleensä. Ehtisin syödä jopa aamupalan. Siispä suuntasin keittiöön, mistä äitini oli jo häipynyt. Otin kulhon kaapista ja kaadoin siihen muroja. Kaivoin puhelimeni taskustani ja aloin selaamaan yön aikana tulleita ilmoituksia. Olin saanut facebookissa kaveripyynnön ja avasin sen ensimmäisenä. Silmieni eteen iski nimi Louis Tomlinson ja näky sai hymyn huulilleni. Hyväksyin pyynnön ja painoin nimeä ja aloin lukemaan pojan profiilia. Miksi en aiemmin tajunnut "stalkata" häntä Facebookista? Ehkä se ei ollut ensimmäisenä ajatuksissani, sillä mielestäni Facebook on vähän kulahtanut paikka, enkä siellä kauheesti aikaa viettänyt. Pian silmiini kuitenkin iski näytön ylälaidassa oleva kello, joka näytti jo aivan liikaa ja sai itseni takaisin todellisuuteen. Laitoin äkkiä astiat altaaseen ja suuntasin aika pikaisesti kohti eteistä vetäen kengät jalkaani ja lähdin melkein juosten kohti koulua.

Miten onnistuin melkein myöhästymään vaikka heräsin kaksituntia aiemmin kuin yleensä? Mietin kävellessäni luokkaan jonne olin juuri ja juuri ehtinyt. Luokassa ei näkynyt ketään tuttuja sillä kukaan vähäisistä kavereistani ei ollut tällä samalla kurssilla kanssani. Istuin siis yhdelle tyhjistä pulpeteista. Tunnista tulisi todella tylsä enkä jaksanut kuluttaa aivojani filosofian kysymyksien pohtimiseen sillä en saisi niihin kuitenkaan vastausta.

. "Styles! Olisi aika herätä" kuulin äänen viereltäni, joka säpsäytti minut hereille unestani. Nostin pääni ylös ja samalla eteeni pulpetille iskeytyi pino lappuja. "Saat tehdä nuo huomiseksi kerran tunnilla olo ei kiinnosta" tuo sama hieman vihainen ääni vastasi. En saanut vastattua mitään muuta kuin pienen 'anteeksi' ja kävelin ulos luokasta vieläkin vähän unisena.

LOUIS

Näin Harryn kävelevän minua kohti koulun käytävällä vaikka arvelin että hän ei kuitenkaan huomannut minua sillä poika käveli kuin zombi eteenpäin katsoen lattiaan välillä haukotellen. Tuo näytti todella todella suloiselta "Moi Harold!" Sanoin kävellen pojan viereen ja laskin käteni tuon olkapäälle. Pelkkä pojan kosketus sai sisälläni aikaan suuria tunteita ja lämpö levisi koko kehooni. "Ai moi Louis", hän vastasi kääntäen katseensa minuun päin hymyillen, vilkaisten samalla kättäni joka oli edelleen tuon pojan olkapäällä. "Meillä on liikkaa eikö vaan?" Kysyin pojalta, joka ei varmaan vieläkään ollut ihan todellisuudessa. "Joo nii varmaan on" tuo vastasi naurahtaen sillä oli selvästi aivan pihalla kaikesta. "Tuu mennää", sanoin laskien käteni pojan käsivartta pitkin alemmas hipaisten tuon kämmen selkää ja huomasin pojan jäykistyvän hetkeksi kunnes lopulta lähti seuraamaan minua kohti pukuhuoneita.

. Olimme todella myöhässä ja pukuhuone oli jo tyhjentynyt muitten siirtyessä jo salin puolelle. Olimme siellä siis kahdestaan. Tilanne oli omalta puoleltani todella tukala kun huomasin Harryn alkavan vaihtamaan vaatteitaan. En meinannut saada katsettani irti pojasta kunnes huomasin itseni olevan vielä aivan täysissä pukeissa ja aloin ripeästi vaihtamaan vaatteitani. Olin pelkillä boxereisillani kun tunsin katseen selässäni ja käännytin ympäri ja näin Harryn tuijottavan minua. Hän käänsi ehkä hieman liiankin nopeasti katseensa pois ja sopersi jotain jo saliin menemisestä.

. Liikunta tunnit olivat jo ohi, mikä oli hieman sääli sillä ne olivat niitä harvoja tunteja missä näkisin Harryn. Nyt minulla kuitenkin oli kouluni näytelmä ryhmän harjoitukset, joista olin aina innoissani sillä rakastin näyttelemistä. Suuntasin kohti yhtä koulumme lukuisista saleista ja astuin sisään moikaten muita ryhmäläisiäni. Ja istuin paikalleni ringissä opettajan saapuessa saliin. "Meillä alkaakin nyt uuden ohjelman harjoittelu ja vuorossa on musikaali", nostin vähän kulmiani sillä emme ollut ennen tehneet musikaaleja ja en tiedä onko tämä niin musikaalisesti lahjakasta porukkaa. Itse olin aina tykännyt laulaa ja soitellut pianoakin aina välillä. Jatkoin kuitenkin kuuntelua opettajan selittäessä aiheesta. "Meitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi joten joudumme hakemaan lisää porukkaa ryhmään" ,tuo sanoi ja ajatus ei oikein innostanut minua sillä ryhmässämme oli juuri nyt todella hyvä ryhmähenki enkä haluaisi ketään sotkemaan sitä. Lopputunti meni kunkin kertoessa musikaalisista lahjoistaan ja porukasta todella ei löytynyt kovin montaa isompien roolien esittäjää.

. Koulu olikin jo loppu ja suuntasin kerrostaloaluetta kohti, missä kotini sijaitsi. Kaivoin kännykän taskustani ja aloin kirjottamaan Harrylle viestiä, jotta voisimme mahdollisesti nähdä toisiamme tänään. Eihän siinä ollut mitään väärää jos halusin tutustua häneen paremmin. Isänikin oli kehottanut meitä ystävystymään, tosin jos hän kuulisi että hänen oma poikansa on homo, ja no pakko myöntää, ihastunut hänen naisystävänsä poikaan ei hän välttämättä olisi ystävystymisestä enää samaa mieltä. Ei hän ollut varsinaisesti mikään homofobikko mutta tietenkin automaattisesti piti minua heterona ja kyseli tyttöystävistäni. Tällöin tilanteet olivat kieltämättä kiusallisia. Kävellessäni lähetin kuitenkin viestin Harrylle että voisimme tavata vähän matkan päässä olevalla kentällä ja pelata vaikka jalkapalloa. Sain pojalta vastauksen, jossa hän höpötti jostain filosofian lapuista mutta suostui lopulta tulemaan kentälle kanssani. Sovimme ajan kuudeksi joten ehtisimme kummatkin käydä kotona.

. Avasin asuntomme oven ja potkaisin kengät eteiseen jotka vähän jäivät huonosti, koska en ollut mikään siistein ihminen. Kotona ei ollut taaskaan kerran ketään. Mutta olin tottunut olemaan yksin tai monesti Zayn oli seuranani. Kävelin keittiöön ja nappasin kulhosta omenan ja söin sitä kävellessäni olohuoneeseen. Avasin television, mistä ei tietenkään tullut mitään, joten kävelin huoneeseeni vieden samalla omenani loput roskikseen. Huoneessani etsin vaatekaapistani jotkut urheilullisemmat vaatteet ja heitin ne sängylleni. Vaihdoin farkkuni harmaisiin collegeihin ja t-paitani päälle vedin vihreän Adidaksen hupparin. Päätin vielä ennen lähtöäni katsoa pari matikan tehtävää ja lastasin kirjat pöydälle. Tehtävät olivat geometriaa joten aika helppoja. Katsahdin kelloa, joka näytti jo kymmentä vaille kuusi joten päätin lähteä kävelemään kohti kenttää, jonne olisi noin viden minuutin kävelymatka. Pääsin kentälle, jossa poikaa ei vielä näkynyt joten istuin katsomon penkille odottamaan. Katsellen joidenkin pienempien poikien peliä kentän toisessa laidassa. Painoin silmät kiinni ja nautin hetken vielä syksyn viimeisemmistä aurinkoisista päivistä.