It just happened

Part 8

Anteeks kauheesti ku on kestäny näin kauan!! :( mutta koitan ryhdistäytyä! :) Jaa ootte oikeesti aivan ihania ku ootte lukenu tätä noin paljon!!!!!!! ♥♥ mutta nyt jatkuu! :3

ENJOY!!

ZAYN

Olin törmännyt taas ruokalassa tuohon vaaleahiuksiseen irlantilaiseen. Haluaisin todella tutustua häneen paremmin mutta en tiedä mitä tekisin. Poika menee niin paniikkiin lähelläni että häneen on melkein mahdoton saada yhteyttä.

Kävelin juuri kohti matikan luokkaa kun jokin sai minut kääntymään ja lähdin pienellä hölkällä kohti vessoja minne olin kuullut tuon Niallin sanovan menevänsä. Astuin sisään ja huomasin pojan seisomassa katsoen itseään peilistä. Kävelin hänen taakseen ja raukka säikähti nähtyään minut peilistä vierellään. "Hei ei sun mua tarvii pelätä," sanoin rauhoittaen laskien käteni tuon olkapäälle. Poika laski katseensa kädelleni ja pian siirsi nuo kauniit siniset silmät omiini. "En mä..tai.." Poika yritti sopertaa jotain laskien sitte katseensa alas ja tuijotteli kenkiään. "Joo ei se mitää. Onks sulla kaikki hyvin?" Kyselen antaen katseeni vaellella pojan kasvoilla. Miten joku voi olla noin täydellinen ja suloinen? "Joo mä vaan välillä tarviin vähä omaa tilaa," hän vastaa katsoen minua jälleen silmiin väläyttäen kauniin hymyn todisteeksi hänen olevan ihan kunnossa. "Hyvä! Hmm..tota tää tulee vähä äkkiä ja ei sun todellakaa tarvii tai...haluaisit sä joskus vaikka tehä mun kanssa jotai, siis vapaa ajalla ku ois kiva tutustua niiku paremmi?" Kysyn pojalta hieroen kädellä niskaani sillä en todellakaan ollut tottunut tähän. En ollut koskaan halunnut kenestäkään seksiä enempää enkä varsinkaan pojasta. Niall vain jotenkin oli niin ihmeellinen ja valtasin ajatukseni niin päivisin kuin öisinkin. "Siis oot sääkin homo? Tai siis öö sori et sä tietenkään mitää aatellu sillei.." Tuo irlantilainen vastaa hämmästyen mutta painaa sitten katseensa alas punan noustessa hänen kasvoilleen. Hymy nousee kasvoilleni ja otan pojan kädestä kiinni vetäen hänet lähelleni painaen huuleni tuon vastaaville. "Huomenna kello seitsemän," huikkaan tuolle lähtien vessasta takaisin kohti luokkaa minne ei kyllä ole enää järkeä mennä sille tunti loppuisi aivan kohta.

NIALL

Jään seisomaan vessaan Zaynin lähdettyä tuijottaen suu auki hänen jälkeensä jäänyttä aukinaista ovea. Mitä helvettiä juuri tapahtui? Minua suuteli juuri maailman seksikkäin poika jota en uskonut koskaan saavani lähellekkään minua. Maistoin vieläkin pojan tumman, vähän tupakalta maistuvan maun ja tunsin tuon lämpimien huulten kosketuksen huulillani. En voinut estää hymyn nousua huulilleni kävellessäni ulos vessasta.

"Niall missä helvetissä sää oot ollu?" Kuulen äänen huutavan takaani ja samalla tunnen käden olkapäälläni joka kääntää minut ympäri ja kohtaan Harryksi osoittautuneen pojan kasvot. "Mmm mulla oli vähä huono olo ni olin tunnin vessassa," "tunnin vessassa?" Poika vastaa ihmetellen. "Nii ja no näin Zaynin," sanon vielä suuremman hymyn noustessa kasvoilleni. " Ja...?" Harry kysyy vinkaten silmää. "No?" Vastaan yrittäen esittää tietämätöntä. "Sinä, Zayn vessassa. Ei toki yhtään epäilyttävää." Poika vastaa naurahtaen jatkaen kävelyä vierelläni kohti seuraavan tunnin luokkaa."Me vähän niinku suudeltii," vastaan ujosti katsoen ympärilleni ettei kovin moni kuullut. "Te suutelitte? WOW Niall!" En pystynyt enää vastaamaan mitään kun tunteet sisälläni olivat jotain aivan käsittämätöntä en jaksaisi odottaa huomista.

HARRY

Huokaisen hiljaa kävellessäni kohti kotia. Vihdoin koulu loppui en olisi jaksanut olla enää sekuntiakaan tuon kivisen rakennuksen seinien sisäpuolella. Tunnen viileän tuulen puhaltavan vasten kasvojani ja saa pitkäksi kasvaneet kiharani menemään aivan sekaisin. En voi olla miettimättä Louisia ja hänen sanojaan pukuhuoneessa. Hän todella oli homo? En voi käsittää tätä. Tämä vain hankaloittaa asioita. Jos hän olisi ollut hetero olisin voinut yrittää unohtaa sekaiset tunteeni, mutta nyt ne vain voimistuvat. Vaikka eihän hänen homoutensa tarkoita että hän pitäisi minusta enemmän kuin kaverina. Jatkan kävelyä ajatuksissani ihmeellisen aurinkoisessa säässä vaikka syksy oli jo todella pitkällä. Kuulen juoksuaskeleet takaani jotka alkavat vetämään minua hiljalleen todellisuuteen ajatuksistani. Kännyn ja nään Louisin joka seisahtuu eteeni kuin seinään. Seisomme vain siinä keskellä tietä katsoen toisiamme silmiin. Minä todella uppoan noihin merensinisiin silmiin jotka kaartuvat pienesti hymyn noustessa pojan huulille ja siristyvät hieman syksyn viimeisimpien auringonsäteiden loistaessa pojan silmiin. "Ömm moi Hazza," sinisilmäinen sanoo hymyillen. Hazza? Hän antoi minulle lempi nimen. En voi pidätellä isoa hymyäni , mikä väkisin vetäytyy huulilleni pojan suloisuudesta. "Moi Lou," vastaan hiljaisuuden jatkuessa kunnes kummatkin naurahdamme. "Voinko tulla käymää?" Louis kysyy toiveikkaana. "Tottakai voit," vastaan ehkä liiankin innoissani kääntyen sitten takaisin kohti meno suuntaa Louisin seuratessa vierelleni. En oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua sillä Tottakai Louiskin muistaa pukuhuoneen tapahtumat. Enkä tiedä mitä olisi tapahtunut ellei opettaja olisi keskeyttänyt. Ehkä vain tulkitsin väärin. Tuskin hän yritti suudella minua. Kuitenki tunnelma kävellessämme oli jännittynyt mutta silti todella nautin tuon vanhemman pojan seurasta. "Se mitä sanoin sulle siellä pukkarissa..." Tuo kuitenki aloitti ja veri pakeni kehostani koska en todellakaan osannut käydä tällaisia keskusteluja. "Niin..?" Vastaan vai kysyen varovasti. "Eikai se muuta meijän välejä mitenkää tai en tiiä unoha koko juttu.." Louis sanoo hermoillen. "Mä en oo vaa kertonu kenellekkää muulle ku yhelle sun lisäks että oon homo." Tuo jatkaa katsoen maahan kävellessään. "Ja miks kerroit mulle?" Kysyin vähän hämmästyen sillä emmehän edes tunteneet kunnolla. "Musta se vaan tuntu oikeelta ku säki kerroit että oot..nii homo" "No oon kieltämättä otettu tästä," vastaan naurahtaen ja saan myös hymyn nousemaan Loun kasvoille mikä helpottaa vaivautunutta tunnelmaa. "Mistä sä löysit rohkeutta kertoa kaikille?" Louis kuitenkin jatkaa keskustelua kysymyksellä? "Mä....en tiiä...mä en oo ikinä tykänny tytöistä tai ala-asteellakaa en ollu ees ihastunu ikinä kehenkää enkä sillon tajunnu sitä ja aatteli ettei siinä oo mitää outoa jos en tunne vetoa kehenkää ja sitte ylä-asteella ihastuin poikaa tai Nialliin ja no sitte en tiiä, en vaa kestäny mitää salailua ja tiesin että mun vanhemmat tai äiti kyllä ymmärtäs ja sitte vaa kerroin. Musta kyllä vähä tuntuu että se oli huomannu sen jo aijemmin." Sanon naurahtaen lopussa. Näen kuitenkin että tämä ei todella ollut Louisille helppo asia sillä hän käveli edelleen vieressäni katse painettuna alas. Minun kävi häntä sääliksi. "Saanko kysyä kuka se toinen on?" Kysyn varovasti sillä tajuan että hänellä voi olla jopa jo poikaystävä. "Mun sisko," tuo kuitenkin vastaa ja tunnen lievän helpotuksen sisälläni. "Zaynkään ei siis tiiä?" "Ei" poika vain sanoo vaisusti. Mutta Zaynhän on näköjään itsekkin. Miksi hän ei sitten tiedä Louisista? Päätän kuitenkin olla hiljaa sille en ole asiasta varma. Vaikka he suutelivatkin Niallin kanssa. Huomaankin että olemme jo saapuneet lähelle kotiani ja kaarrun pihatielle joka vie kohti taloa. Kaivan avaimet taskustani noustessani portaita ovelle. Avattuani oven astuin sisään Louisin seuraten perässä. Huhuilin ovelta mutta kotona ei näyttänyt olevan ketään. Saimme kengät pois jalasta ja lähdin kohti keittiötä heittäen raskaan reppuni eteisen nurkkaan. "Haluutko jotai syömistä?" Kysyn pojalta joka on saapunut taakseni ja näen vanhemman katseen vaeltelevan vartalollani. Yskäisen että saisin vanhemman huomion. "Öö joo jos keitetää vaa kahvit" poika vastaa heräten todellisuuteen painaen katseensa maahan hieman nolostuen. En haluaisi alkaa ajattelemaan liikaa mitä tuo äsköinenkin oli, sillä minun olisi pakko pitää itseni kurissa vaikka kuinka haluaisinkin koskea jokaikistä kohtaa tuon ruskea hiuksisen pojan vartalossa. En vain yksinkertaisesti voisi tehdä niin. Vaikka en kyllä haluisi ikinä kenenkään antaa rajoittaa rakkauttani.