It just happened

part 3

MOII KAIKKI!!:) Tässä ois taas uutta lukua:) ja ois kiva saaha milipiteitä ja jotai rakentavia kommentteja ku tää on mun eka fanfic :) mutta ei muuta kun lukemisen iloa ::)

HARRY

Seisoin peilini edessä ja hoin itselleni kaiken menevän hyvin. Olin hirveä jännittäjä ja en pitänyt ollenkaan sosiaalisista tilanteista. Samalla kuulin äitini huutavan että Mark ja Louis olivat tulleet. Vilkaisin vielä viimeisen kerran peiliin ja nostin pari kiharaa hiussuortuvaa pos kasvoiltani, kunnes lähdin jännittyneenä kohti alakertaa. Ei minua Mark niinkään jännittänyt, mitä se minusta välittäisi äitiänihän hän ainakin toivottavasti rakasti. Mutta Louis. Oliko hän joku elämään kyllästynyt paskiaisen, jota vaivasi masennus, pukeutui mustaan ja oli peitetty tatuoinneilla? Näkemäni ei kuitenkaan ollut yhtään sitä mitä olin äskön kuvitellut, vaan Markin perässä sisään astui minusta huomattavasti lyhyempi mustiin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan pukeutunut poika, jonka upeaa olemusta korosti leveä hymy, joka oli kuin suoraan pepsodentti mainoksesta. Katsoin tuon meren sinisiin silmiin ja uskaltauduin vastaamaan hymyyn. Hän näytti hyvältä oikeastaa todella hyvältä. "Eiköhän lähetä." äitini sanoi keskeyttäen ajatukseni ja sai minut irroittamaan katseeni noista sädehtivistä silmistä ja laskin katseeni lattiaaan. Nyökkäsin kuitenkin äitille vastaukseksi sillä en saanut sanaa suustani.

Alku matkan autossa vallitsi kiusallinen hiljaisuus kunnes Louis sai aloitetuksi keskustelun. "Nii sä olit Harry eikö vaa?" "Joo Harryhän mä" Vastasin lyhyesti yrittäen peittää jännitykseni. "Lou...mmm siis Louis?" "Jep Louis vaikka kyllä toi Louki kuulosti aika hyvältä." poika vastasi iskien silmää. Naurahdin ja käänsin katseeni kohti ikkunaa ettei hän vaan näkisi punaa poskillani.

LOUIS

Isäni oli pari kertaa maininnut että Annella oli melkein minun ikäinen poika. En sinänsä jännittänyt iltaa sillä rakastin uusia ihmisiä, mutta silti vatsani pohjassa tuntui oudolta. Ehkä pelkään minkälaisen kuvan tuo poika saa itsestäni. Olin niin miljoona kertaa möhlinyt kaiken huutamalla ihmisille kaiken itsestäni. Joutuisimme kuitenkin olemaan tekemisissä toistemme kanssa luultavasti kauan, sillä isäni ja Annen suhde alkoi näyttää pelottavan vakavalta. Odotukseni oli kuitenkin kova sillä halusin todella nähdä tuon pojan.

Alku ilta oli mennyt aika hiljaisissa merkeissä ja huomasin Harryn olen aika ujo, joten ei kannattanut odottaa että tuo poika aloittaisi keskustelun. Hän oli niin viaton ja punasteli joka asiasta. Se oli mielestäni kuitenkin todella suoloista ja en voinut pidätellä hymyäni katsoessani poikaa. Kun olin nähnyt Harryn ekan kerran olin joutunut räpyttelemään pari kertaa silmiäni sillä en voinut uskoa näkemääni, se oli jotain täydellistä ja samalla tosi seksikästä. Pojan vartalo oli todella hyvässä kunnossa ja melko tiukat vaatteet paljastivat altaan juuri sopivasti kehon treenattuja kohtia. Tapa jolla hän veti hiuksia otsaltaan upottaen sormensa ruskeiden kiharoidensa sekaan sai minut tuntemaan halua pörröttää nuita villejä kiharoita. Tomlinson jotain rajaa! käskin itseäni siinä onnistumatta vaan uppouduin takaisin ajatuksiini omistamatta mitään tietoa mitä keskustelua pöydässä käytiin.

Loppujen lopuksi ilta oli kuitenkin mennyt hyvin ja Harry paljastui todella mukavaksi kun sain hänet ulos kuorestaan. Lähdimme kävelemään kohti autoa ja ajoimme Harryn ja Annen hienolle talolle. " Hei Harry kiinnostasko sua hengata mun kaa useimminki tai siis ois niinku kiva tutustuu paremmi niin ku kaverina olaaha me melkei samaa perhettä.""Joo totta kai" poika vastasi nousten autosta "Kiva hei tossa mun numero ni soitellaa tai jotai" sanoin kurkottaen penkin yli ojentaen lapun missä oli numeroni Harrylle. " NÄHÄÄ! Moi!" poika vielä huusi olkansa yli lähtien kävelemään kohti ovea. En kuitenkaan ehtinyt vastaamaan kun isäni käynnisti jo auton ja lähti ajamaan kohti kotiamme. Miksi sanoin Harrylle että vain kavereina, joo ei yhtään epäilyttävää. Entä jos harry olisikin joku homofobiainen täyshetero. Milloin voisin ikinä kertoa hänelle olevani homo, olin kuitenkin aika monelle vielä kaapissa ja aivan liian syvällä.