You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Lenkki

||Ollin nk.||
Heräsin siihen kun joku koputti oveeni. Nousin ylös sohvalta, vedin hihani alas, laitoin partaterän taskuuni ja menin hakemaan märän rätin, jotta voin pyyhkiä veren pois lattiasta. Otin keittiön yhdestä kaapista rätin, kastelin sen, kävelin olohuoneeseen ja aloin pesemään lattiaa. Oveeni koputettiin uudestaan.

Kun sain veren pois, vein rätin tiskialtaaseen ja avasin hanan. Pesin rätin, jotta se ei haisisi verelle, kun olin sen tehnyt, tin rätin hanan päälle kuivumaan. Menin avaamaan oven ja oven takana seisoi Porko. "Vihdoinki. Mikä oikee kesti?" Hän kysyi ja käveli eteiseen. Suljin oven ja menin olohuoneeseen, Porko perässäni. "Olin nukkumas." Vastasin.

"Selvä. Ootko kunnossa?" "Miten niin?" "Sun käytös oli vähä outoo studiolla, varsinki sen jälkee ku Ale ja Joel tuli." "Mä näin ne suutelemas vessas." "Eikä. Ei helvetti." "Nii. No mut sainpahan varmistuksen siit ettei Ale tykkää must, miks tykkäis." "Olli hei. Kyl se sust tykkää." "Miten muka? Se menee Joelin kaa sänkyy ja suutelee sitä vessas, se selvästikki tykkää Joelist." Sanoin.

||Aleksin nk.||
Olin herännyt aikaisin aamulla lenkille. Joel jäi nukkumaan kämpälleen. En viitsinyt kirjoittaa hänelle lappua, sillä en tiedä kauanko minulla menee tässä lenkissä ja en kirjoittanut sitä myöskään siksi, että Joel olisi suuttunut minulle, jos saisi tietää että olen lenkillä.

Hetken juostessani, kehoni alkoi tuntumaan todella heikolta. Koko kroppani tärisi. Menin istumaan yhdelle puiston penkille. Nojasin käsilläni polviini ja pidin käsiäni hiusteni seassa. "Okei Ale, sä pystyt tähä. Mieti niit tuloksii. Sun on pakko jatkaa." Sanoin itselleni. Nousin ylös penkiltä ja olin lähtemässä juoksemaan uudestaan, mutta jalkani pettivät alta. Olin kaatumassa, kunnes tunsin lujan otteen käsivarressani. Käännyin henkilöä päin ja huomasin Tommin. "Vittua sä täällä juoksentelet?" Hän kysyi. "Tar-rvitsin....eh-. Tarvitsi raikast il-lmaa." Vastasin hengästyneenä. "Et sais käydä lenkeil." Hän sanoi minulle. Vedin käteni irti hänen otteesta. "Ja nyt sit liikuntaki on kielletty?" Kysyin. "Ihan niinku sä sitä muutenkaa harrastaisit." "Välil." "Mmm. Mut et sais harrastaa mitään liikuntaa, ettei sun paino tipu." "Mitä väliä sil on jos tippuiski?" "Aleksi." "Tommi oon kunnossa, huolehdit turhaan." "Tietääks Joel et sä oot rääkkäämäs ittees hengilt tääl?" "Sen ei tarvii tietää." Sanoin ja olin lähtemässä juoksemaan, mutta Tommi heitti minut olallensa ja lähti kävelemään Joelille päin. "Laske mut alas!" Huusin ja löin Tommin selkää nyrkeilläni, mutta hän ei välittänyt. "En. Mä en aio kattoo ku rääkkäät ittes sairaalaan tai hautaan." Tommi sanoi.

||Joelin nk. Time skip||
Istuin sohvalla ja odotin Aleksi tulisi takaisin, missä sitten ikinä olikaan.

Oveeni koputettiin, joten nousin ylös sohvalta ja menin avaamaan oven. Oven takana seisoi Tommi ja hänen olkapäällä oli Aleksi, ainakin mitä perseestä voi päätellä. Päästin Tommin sisälle ja suljin oven. Hän päästi Aleksin alas olaltaan ja Aleksi katsoi Tommia hyvin vihaisesti. "Missä hitossa sä olit?" Kysyin huolissani Aleksilta ja laitoin käteni puuskaan. Nuorempi mies ei vastannut ja käänsi katseensa lattiaan. "Ale oli lenkil." Tommi kertoi. "Ale et sä voi mennä len-." Olin sanomassa, mutta Aleksi keskeytti minut. "En oo enää lapsi! Voin huolehtia ittestäni!" Hän huusi.

"Mä lähen nyt, mut me varmaa nähää studiol." Tommi sanoi. Nyökkäsin ja Tommi lähti. Menin istumaan sohvalle Aleksin viereen ja olin laittamassa käteni hänen reidelle, mutta hän nosti jalkansa koukkuun, joten otin käteni pois hänen läheltä. "Kai sä tiiät et mä rakastan sua?" Kysyin ja hän nyökkäsi. "Nii. En haluu että makaat sairaalas tai haudas, jos jatkat tota. Oot mulle tärkee ja haluun et oot kunnossa, ymmärräks sä?" "J-Joo. En vaan voi lope-ettaa. Haluun, m-mut en voi." "Sä pystyt siihen. Mä autan sua ja Tommiki auttaa sua. Sun vaan pitää yrittää syödä. Se voi olla vaikeeta, mut sun on pakko yrittää, ainaki vähän. Lupaatko?" "Joo."
________________________
Sanoja: 588