You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"......., se l-lupas."

||Aleksin nk. Seuraavana päivänä||
Kävelin keittiöön ja samalla huomasin sivusilmällä jonkun pienen pussin. Kävelin olohuoneeseen ja otin pussin käteeni. Sen sisällä oli pieniä pillereitä. Avasin sen ja kaadoin yhden pillerin käteeni, koska no särki päähän ja ehkä Olli oli ottanu särkylääkkeitä mukaansa ja siksi ne olivat tässä pienessä minikrippipussissa. En kuitenkaan ehtinyt syödä pilleriä, kun tunsin jonkun ottavan sen ja minikrippipussin pois minulta. Olli laski ne olohuoneenpöydälle ja laittoi sitten kätensä poskilleni. "Ethän sä syöny niitä?" Hän kysyi paniikissa. "En." Vastasin hiukan hämmentyneenä. Olli huokaisi helpottuneena. "Hyvä." Hän sanoi ja otti kätensä sitten pois poskiltani. Hän otti minikrippipussin käteensä ja laittoi pillerin takaisin sinne. "Mikä siin ois ollu nii pahaa jos oisin ottanu tollase?" Kysyin. "Ei tiiä miten ne vaikuttaa suhu..-. Tai siis.." "vaikuttaa? Mitä tarkotat?" "En mitää." "Olli mitä noi on?" "Ei mitään, mist sun pitäis tietää." Olli sanoi ja lähti kävelemään keittiöön, menin perään.

"Ai mun ei pitäis tietää? Onks noi jotai huumeit, vai kui en sais tietää?" Kysyin. Olli avasi roskiskaapin ja heitti minikrippipussin sitten roskikseen, ja sulki kaapin. "Unohda et ees näit ne, unohda et me ees puhuttii niist, okei?" "Kerro mul mitä ne on." "Anna olla." "Olli kerro mitä ne vittu on." "Okei ne on huumeita!" Olli huusi. Tuijotin Ollia hetken aikaa, kunnes lähdin kävelemään eteistä kohti. "Aleksi mihi sä meet?" Hän kysyi, en vastannut. Laitoin kengät jalkaan ja olin lähtemässä, mutta Olli sulki oven ja painoi minut sitä vasten. Hän otti ranteistani kiinni ja nosti ne ylös, painaen ne ovea vasten. "Sul ei oo mitään hätää. Mä en tee sul mitään, lupaan sen." Olli kuiskasi korvaani. Ahdisti aivan saatanasti tällä hetkellä. "O-Olli mä...m-mä en saa he-enkee." Sanoin hiljaa. "Mitä?" Olli kysyi. "M-Mee poi-is." "Ale sun pitää puhuu vähä kovempaa mä en kuule sua muuten." Olli sanoi. En saanut kunnolla henkeä, hengittäminen tuntui lähes mahdottomalta.

Aloin saamaan muistikuvia menneisyydestä ja pian en enää erottanut todellisuutta väärästä. "Aleksi?" Olli kysyi, tai kuulin kylläkin Danielin kysyvän. "M-Mee pois!" Huusin, jolloin hän meni kauemmas minusta. Käännyin häntä päin ja näin Danielin. "Rakas onks kaikki hyvi?" Hän kysyi. "P-Painu hel-lvettiin!" "Allu kaikki on hyvin." Hän sanoi ja tuli luokseni, ja yritti ottaa käsistäni kiinni. "Ä-Älä vi-ittu ko-oske!" "Aleksi rauhotu. Mä en tee sul mitään." "E-Eiks sun pi-itäis olla vankilas?!" "Mitä? Puhuks sä Danielist? Ei ei ei Aleksi se oon mä, Olli, sun poikaystäväs. Daniel on vankilas täl hetkel, eikä se voi tehä sul mitään. Mä lupaan." Olli sanoi. Hän pyyhki kyyneleeni pois peukaloillansa ja antoi pusun huulille. "Ooks sä nyt rauhottunu?" Hän kysyi ja nyökkäsin. "M-Miks sä kä-äytät huumeita?" Kysyin. "Niko anto niit mul ja otin pari koska halusin unohtaa kaiken hetkeks. Ne autto mua unohtaa mun ahdistuksen ja ku otin niitä ni en myöskää halunnu satuttaa itteeni." "S-Selvä. Mut ei-iks noide huu-umeide takii N-Niko lyöny Joonast?" "Häh? Miten nii löi?" "No Joonak-ksella oli jä-älkii sen kasvois, ne o-oli lyömisest." "Ei helvetti. Lähetää hakee Joonas, se tulee nyt hetkeks meil yöks." Olli sanoi ja laittoi kenhät jalkaan. Hän otti vielä autonavaimet ja kotiavaimet, jonka jälkeen me lähdimme.

||Nikon nk. Time skip||
Ovikello soi, joten menin avaamaan oven. Oven takana seisoi ei niin iloinen Olli ja ahdistuneen näköinen Aleksi. Katsoin kumpaakin hiukan ihmeissään. "Ööö onks teil kaikki hyvi?" Kysyin. Olli käveli sisälle asuntoon ja Aleksi tuli perässä. Suljin oven. "Mis Joonas o?" Olli kysyi. "Nukkumas, oli aika rankka ilta, kui?" "Ale mee sä herättää Joonas." Olli sanoi ja Aleksi käveli makuuhuoneeseen. "Anteeks, mut mitä on tekeil?" Kysyin. "Sä löit Joonasta, etkö lyönykki?" Hän kysyi. "Ja mistäs sä tollast kuulit?" "Vastaa. Löitkö sä sitä vaiko et?" "En satuttais Joonasta ikinä, rakastan sitä." "Mitä ne kaikki jäljet sit oli, häh?" "Joonasha kerto et ne tuli seksistä, se pyys mua tekee ne." "Ja sä luulet et mä uskon ton paskan? Kumpikoha on tuntenu Joonakse kauemmi?" "Et sä voi tietää mist Joonas nauttii ja mist ei." "Ainaki se verra ettei se kyl mistää hakkaamisest kiihotu." "Hakkaamisest? En oo hakannu sitä." "Löit." "Koska se pyys mua." "Ja paskanmarjat se mitään pyys." Olli sanoi.

"Mist te riitelette?" Kuulin Joonaksen kysyvän. Olli kääntyi Aleksia ja Joonasta päin. "Hyvä sä heräsit. Ota kaikki tärkee mukaa, sä tuut meil nyt hetkeks." Olli sanoi. "Häh? Miks?" Kysyin. "Kyl sä tiiät, älä leiki tyhmää." Olli vastasi minulle. "Joonaksel ei oo mitään hätää tääl mun kaa, ni miks sen pitäis tulla teil?" "Ai ei mitää hätää. Sä helvetti löit sitä ja meinasit pakottaa seksiin." "Edelleenkää mä en lyöny sitä." "Etkö. Joonas mist noi jäljet tuli?" Olli kysyi. Joonas hiljeni ja käänsi katseensa lattiaan. "Pyysiks sä Nikoo tekee ne?" Olli kysyi. Joonas pudisti päätänsä hiukan. "Niko löi sua?" Olli kysyi ja Joonas nyökkäsi. "M-Mut se ei haitt-taa." Joonas sanoi ja nosti katseensa meihin, jolloin huomasin että hän itkee. "Ei muka haittaa? Sä et ansaitse tollast paskaa." Olli sanoi. "Ei N-Niko tee si-itä enää, se l-lupas." "No Niko voi haistaa vitut täs vaihees." "Hei mä oon viel täs." Sanoin. "Turpa kiin." Olli sanoi. "Pakkaa nyt ne sun tavaras. Allu vie sut autoo." Olli sanoi Joonakselle. Joonas ja Aleksi lähtivät takaisin makuuhuoneeseen.

Naurahdin vähän. "Ei helvetti tää on naurettavaa." Sanoin. "Naurettavaa vai?" Olli kysyi. "Nii. Tai siis mä en satuta Joonast ja sen pitää tulla teil, koska sil ei oo muka "turvallist" tääl mun kaa. Ihan niinku mä sil mitää tekisin." "Et ehkä selvinpäi teekkää, mut aineis teet." "Ihan niinku sä et tekis Alel mitää ku oot aineis." "Mä heitin me roskii." "Jätkä mitä vittua? Ne oli kalliit. Olisit nyt ees antanu takas ne." "Aleksi meinas vittu syödä yhen sellasen. Tajuutko et se voi pahentaa sen syömishäiriöö." "No jos se amfetamiinia käyttää ni joo." "Aivan sama. Aleksi ei saa koskee huumeisiin." "Luuletko et mä ees antaisin sil huumeit? En haluu vaarantaa sen terveyt yhtään enempää." "No ei sust tiiä, mitä sä kamapäissäs teet." "Just. No lupaan etten koskaan anna Aleksil mitään." "Hyvä. Ois varmaa hyvä jos iteki lopettaisit ton kama vetämise." "Naa, siit tulee hyvä olo." "Tiiän, mut silti. En haluu et satutat Joonast, enkä myöskää haluu et kuolet toho." "Mä en satuta joonast ja en mä ny tähä kuole. Lopetan sit jokus." "Mmm."
__________________________
Sanoja: 1027