You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Meiän pitää kertoo."

||Aleksin nk. Seuraavana päivänä||
Kävelin keittiöön ja näin Joonaksen istumassa pöydänääressä ja joi kahvia. "Huomenta." Sanoin hänelle, josta hän säpsähti hiukan. "H-Huomenta.." Hän sanoi. "Kaikki hyvi?" Kysyin. "Joo on....tota-." Joonas lopetti lauseensa kesken, kun Olli käveli keittiöön ja laittoi kätensä lantiolleni. Hän antoi minulle pusun poskelle. "Mä taidan mennä kävelyl.." Joonas sanoi ja nousi ylös tuolilta. Hän lähti eteiseen ja hetken päästä ovi meni kiinni. "Mikä Joonaksel oli?" Kysyin. "Ehk se on vielki haikeena siit et Niko lähti." "Saat ton kuulostaa silt et Niko ois kuollu." "Nii varmaa saanki." Olli sanoi hiukan hymyillen. "No mut miten ois vaiks tänää illemal?" Hän kysyi ja vei kätensä perseelleni. "Ooks vähä puuttees?" Kysyin. "Ehkäpä." Hän vastasi. "No katotaan." Sanoin. Olli hymähti. Hän suuteli minua huulille ja minä suutelin takaisin. Hän työnsi minut keittiöntasoa päin ja painoi polvensa haarojani vasten. Hymähdin. Laitoin käteni Ollin rintakehälle ja työnsin kauemmas, jolloin hänt otti kätensä pois perseeltäni. "Mitä ny?" Hän kysyi. "Katotaa myöhemmi." Vastasin. "Miks ei nyt, ku Joonas ei oo tääl. Saatais olla iha rauhas." Olli ehdotti, pudistin päätäni. "Myöhemmin, tai ei sit ollenkaa." "Fine, myöhemmi sitte." Hän sanoi.

||Joelin nk. Time skip||
Oveeni koputettiin, joten menin avaamaan sen. Oven takana seisois Joonas, joka oli yllätys yllätys taas kännissä. Päästin hänet sisälle ja suljin oven. Hän sai jotenkin ihmeellä kenkänsä pois ja käveli sitten olohuoneeseen. Menin hänen perässä. "Etkö pysty olee selvinpäin edes yhen päivän?" Kysyin. Joonas ei vastannut. "Johtuuks tää Nikosta?" Kysyin ja hän pudisti päätänsä. "Vaan?" "Menin Ollin kaa sänkyy....otin silt suihi, ku Ale nukkus viereises huonees." Hän kertoi. "Ei helvetti. Ootko varma et Ale ei kuullu teit?" "En mä tiiä. On nii vitun huoramainen olo. Oon naimisis ja meen panee muit tyyppei. Mikä helvetti muaki vaivaa?" "Olitteko selvinpäin?" "Oltiin." "Mahtavaa. Mitä Nikoki nyt sanoo tai Aleksi, jos ne saa tietää?" "Se täs pelottaaki." "Aiotko kertoo?" "Pakkohan mun on. En kestä itteeni muuten." Joonas vastasi. Nyökkäsin.

"Luuletko et ne antaa anteeks?" Kysyin. "En mä tiiä. Toivottavasti." Kitaristi sanoi. "Mitä mä teen jos Niko alkaa mun takii käyttää niit huumeit uudestaa? En kestä vittu enää, se sattuu." Joonas sanoi hiukan ahdistuneesti. "Ei se ala käyttää huumeit enää, ei sun tarvii pelätä." "Toivotaan nii." "Toisaalt sä et ehk välttis luota sen kosketuksee  ainakaa vähään aikaa, mut se on ihan normaalii." "Mitä jos mä enää ikinä tuu luottaa sen kosketukseen?" "Kyllä sä tuut."

||Ollin nk.||
Istuimme Aleksin kanssa sohvalla ja katsoimme jotain elokuvaa. "Muute Olli?" Hän kysyi. "Nii?" "Ollaaks me yhes? Tai siis niinku annoit mul anteeks ja näi, mut ollaaks me palattu yhteen?" "Joo, ollaa me." Vastasin. Käänsin katseeni Aleksiin ja hän hymyili. Hän halasi minua. "Rakastan sua." Hän sanoi. "Mäki rakastan sua." Sanoin.

||Time skip||
Kuulin ulko-oven avautuvan ja sitten menevän kiinni. Katsoin eteiseen ja näin Joonaksen, hiukan humalassa kuten aina. Hän potki kenkänsä pois ja käveli sitten olohuoneeseen, ja istui viereeni. "Meiän pitää kertoo." Hän sanoi. "No ei vitussa kertoa. Voit kertoo Nikolle, mut Alel ei kerrota mitään." Sanoin. "Olli meidän on pakko. En kestä itteeni, jos ei kerrota. Kai dä varmaa haluut et te ootte Alen kaa rehellisii toisillene, ettei teidän suhde oo niinku mun ja Nikon?" "No joo joo, mut ei pettämisest nyt vittu voi kertoo." "Miks ei vois? Aleksin on oikeus tietää siitä." "Ihan vitun sama onko vai eikö, sä et vittu kerro sille siitä, onks selvä?" "Olli ajattele nyt. Rehellisyys on varmaa yks tärkeimmist asioist parisuhtees." "Joo joo. Mä oon rehellinen sille, mut tota mä en aio kertoo." "Mikä siin on nii paha?" "Ehk se et petin sitä ja me palattii just yhtee." "Kyl se antaa anteeks. Säki annoit sil anteeks ku se petti sua." "No joo, mut tää on eka kerta ku mä petän sitä." "Nii, ei nii paha. Tai no pettäminen on aina paha, mut meiän on pakko kertoo sille  mun omatunto ei kestä tätä." Joonas sanoi. "Kertoo mul mitä?" Kuulimme Aleksin kysyvän takaamme.
__________________________
Sanoja: 640