You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Parisuhderiitaa pt. 2

||Jotain viikkoja myöhemmin||
Istuin sänkyni reunalla ja tuijotin aukinaista ovea, mistä Aleksi oli jotain tunteja sitten lähtenyt itkien. Riitelimme, jo toista kerkaa tällä viikolla. En ole aivan varma mistä riitamme johtuivat, sillä minulla ei ollut mitään muistikuvia aikaisemmasta riidastamme, joten olin toden näköisesti kännissä. Painoin kasvot kämmeniäni vasten. "Helvetti." Sanoin hiljaa.

||Aleksin nk.||
Istuin olohuoneeni sohvalla, tuijotin mustaa television ruutua ja itkin. Oliko hänen pakko huutaa minulle? Teinkö jotain väärin kun kyselin missä hän oli ollut? Mietin.

||Maanantai klo 2.45. Takauma||
Odotin että Olli tulisi takaisin. Meidän piti katsoa elokuvaa ja vain nauttia toistemme seurasta, mutta Olli lähti sitten jonnekin ja olen siitä asti odottanut häntä. Hän kylläkin lähti jotain kolme vai neljä tuntia sitten.

||Time skip||
Ulko-ovi avautui ja meni kiinni. Käänsin katseeni eteiseen ja huomasin Ollin kännissä. Nousin ylös sohvalta ja kävelin hänen luokse. "He-." En ehtinyt sanomaan mitään, kun Olli työnsi minut sivulle ja käveli makuuhuoneeseen.

Menin hänen perään. Olli vaihtoi paitaansa, jolloin huomasin hänen kädessä uusia viiltoja. Kävelin vessaan, otin haavanhoito tavarat ja menin takaisin makuuhuoneeseen. Olli oli jo saanut vaihdettua paitansa ja istui nyt sänkynsä reunalla. Menin hänen lähelle, laitoin haavanhoito tavarat lattialle viereeni, jonka jälkeen otin hellästi Ollin kädestä kiinni, mutta hän veti kätensä pois otteestani. "Olli anna mä puhdistan noi haavat." Sanoin lempeästi ja otin hänen kädestä uudestaan kiinni, mutta hän veti sen taas pois otteestani. "Olli mä yr-." Aloitin, mutta Olli keskeytti minut. "Anna mun olla, jooko." Hän sanoi. "Saanks mä edes puhdistaa sun haavat?" Kysyin, mutta en saanut vastausta.

Otin desinfiointo pullon käteeni, sitten otin Ollin kädestä kiinni ja olin laittamassa haavojen päälle desifiontiainetta, mutta Olli tönäisi minut lattialle. "Sanoin et anna mun olla!" Hän huusi. "Mut-." "Etkö ymmärtäny!?" Hän huusi. Tunsin kun kyyneleet valoivat pitkin poskiani ja kehoni tärisi pelosta. Nousin ylös lattialta ja heitin desinfiointi pullon lattialle. "H-Haista pa-aska! Oon vi-ittu odottatu-un et t-tuut takas, et voi-idaan pitää ki-iva i-ilta yhes! S-Sitku yritän au-uttaa, ni h-huudat mul j-ja tönit mua!" Huusin ja lähdin huoneesta. En halunnut olla hänen lähellä nyt, hänen käytös pelotti minua. "Aleksi tuu takas!" Hän huusi.

Menin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan, mutta en ehtinyt edes avaamaan ovea, kun tunsin Ollin ottavan kädestäni kiinni vähän turhankin kovaa. "P-Päästä irti!" Huusin. Halusin pois täältä. Pelotti ja ahdisti. "Kuuntele. Oon pahoillani et huusin. Oon vaan väsynyt, en oo vihane sul." Hän sanoi. Olli veti minut haliin. Hän silitteli selkääni hetken aikaa, kunnes hän laittoi kätensä perseelleni. En välittänyt, annoin sen olla siinä. Hän alkoi suutelemaan kaulaani ja samalla hän otti toisella kädellään hiuksistani kiinni, ja veti päätäni sivulle. Hänen ote ei kuitenkaan ollut hellä, jolloin se sattui vähän.

"Olli päästä irti, kiltti. Toi sattuu." Sanoin, mutta hän tiukensi otettaan. "Olli sä vittu satutat mua!" Huusin ja yritin työntä häntä pois päin itsestäni. "Mä haluun sua nyt." Hän sanoi. Tämä ei ole Ollin tapaista, kyllä hän lopettaisi, kun sanoisin että hän satuttaa minua, mutta nyt hän ei lopeta. Joku varmaan laitto sen juomaan jotain. Mietin. Potkaisin Ollia haaroihin polvellani, jolloin hän lopetti kaiken ja päästi irti minusta. Hän kaatui eteisen lattialle ja valitti kivusta. "Anteeks rakas, mut mul oli ihan vitun epämukava olo." Sanoin, jonka jälkeen lähdin.

||Ollin nk. Tiistai. Takauma||
Heräsin ihan jäätävään päänsärkyyn ja niskakipuun. Nousin ylös ja huomasin että olin eteisessä. Nousin seisomaan ja juoksin vessaan oksentamaan. "Muru voiks tuoda vettä!" Huusin Aleksille, mutta kukaan ei tullut vessaan. "A-. Aleksi!?" Huusin, mutta en saanut mitään vastausta. Pyyhin suuni vessapaperiin, heitin paperin pönttöön, nousin ylös ja vedin vessan, jonka jälkeen menin pesemään käteni ja huuhtelemaan suuni.

Kävelin pois vessasta. "Ale!?" Huusin, eikä mitään. Kävelin eteiseen ja huomasin että hänen kengät puuttuivat. Mitä helvettiä oikee tapahtu eilen? Mietin. Kävelin makuuhuoneeseen, otin puheliemni yöpöydältä ja koitin soittaa Aleksille, mutta hän ei vastannut. Istahdin sänkyni reunalle ja huokaisin. "Mitä hittoa on tekeil? Oonks mä tehny jotain Alel?" Mietin ääneen.

||Pari päivää myöhemmin. Takauma||
"No voitko sä edes helvetti kertoa mitä mä oon tehny?!" Kysyin vihaisena. Aleksi on ollut hiljaa siitä asti kun hän tuli tänne, eli eilisestä. Hän ei vastannut vain nosti hupparinsa hihaa ja näytti hiertymät ranteessaan. Katsoin häntä ihmeissäni. "Onks joku koskenu suhun?" Kysyin huolissani ja hän nyökkäsi. "Ketä?" Kysyin. "Sä." Aleksi vastais. "Mä? Siis mä oon satuttanu sua?" Kysyin. "Joo." Aleksi vastasi. "Millon? Ja miks?" "Maanantaina ku tulit kännis kotii.....aloit huutaa mul ja tönii mua, sitku yritin lähtee, ni otit mun ranteest kii. En oo varma mis kaikis aineis sä olit, mut et ollu oma ittes." Aleksi kertoi surullisesti. "Mä en käytä mitään aineita." Sanoin. "Tiiän. Joku oli varmaa laittanu sun juomaan jotain, joten en oo sinäänsä vihanen....sitä vaan et." "Et mitä? Teinks mä jotain muutaki sul?" "Tukistit, etkä päästäny irti vaiks sanoin et satutat mua." "Ei vittu. Rakas mä oon ihan helvetin pahoillani. Korvaan ton kaiken sul." "Ei sun tarvii. Et ollu oma ittes." Aleksi sanoi ja tuli halaamaan minua. Halasin takaisin ja asetin pusun hänen hiusten sekaan. "Oon niin pahoillani." Sanoin.

||Lauantaian. Takauma.||
Nostin Aleksin paitaa ja aloin suutelemaan hänen rintakehää, mistä liikuin alemmas. Lopetin kuitenkin kun huomasin mustelman Aleksin kyljessä. "Mitä helvettiä?" Kysyin. "Mitä nyt?" Aleksi kysyi. "Mist tää mustelma tuli?" Kysyin ja nosuin kunnolla istumaan, jolloin huomasin myös että Aleksi oli laihtunut.

Aleksi veti paitansa alas ja nousi istumaan. "Mist se mustelma tuli?" Kysyin uudestaan. "Mä tota löin sen kohan keittiön pöytään." Aleksi vastasi. "Aha. No et oo ainakaa syöny." "Oonpa." "Niinkö. Näytit hirvee laihalt." "Näit väärin." "Niinkö vai? Nosta sun paitaa." Sanoin. "En." Aleksi sanoi ja nousi pois sängystä. Nosin itsekkin ylös ja yritin nostaa Aleksin paitaa, mutta hän meni kauemmas. "Olli älä." Hän sanoi. "Näytä mul." "En. Ei oo mitää mitä näyttää." "Aleksi nosta sun paitaa." "Sanoin et en." "Nosta sitä paitaa nyt!" "En." "Aleksi nyt!" "Lop-peta jo!" Aleksi huusi ja kuulin kun hänen ääni säröili hiukan. Otin askeleen lähemmäs ja nostin hänen paitaa ylös. Aleksi yritti laskea paitaa alas, mutta otin hänen molemmista ranteista kiinni ja painoin ne seinää vasten. "O-Olli!" "Miks sä et syö?" "S-Syön! Päästä nyt irti!" Aleksi huusi paniikissa ja hänen silmistä valui kyyneleitä. Päästin irti hänestä ja otin pari askelta taaemmas. Menin istumaan sänkyni reunalle. "Anteeks Ale, en tarkottanu. Mut halusin vaan olla varma et näin oikein." Sanoin. Aleksi ei sanonut mitään. "Oon huolissani susta. Voiks sä antaa anteeks ton äskäsen?" Kysyin. Hän ei vastannut vain lähti. "Al-." Olin huutamassa, mutta oven pamahtaminen kiinni keskeytti minut.

||Nyky hetki||
Nousin ylös sängyltä ja kävelin vessaan. Otin kaapista partaterän ja menin sitten istumaan vessanpöntön kannen päälle. Katsoin tikattuja arpia kädessäni, jotka olivat jo hiukan parantuneet. En voinut tehdä enempää vahinkoa käsiini, koska en varmaan pääsisi ikinä soittamaan. Katsoin reisiäni ja aloin sitten tekemään siihen viiltoja.
_____________________________
Sanoja: 1105
Jes, vittu viimein sain tehtyy pidemmän osan.