You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Kosinta

||Time skip||
Silitin Aleksin hiuksia ja hymyilin tuolle. Hän näytti niin suloiselta kun hän nukkui, mutta valitettavasti minun on herätettävä hänet, sillä pitäähän hänen syödä jotain. "Allu sun pitäis alkaa heräillä pikkuhiljaa." Sanoin rauhallisesti. Aleksi pudisti päätänsä ja hautautui enemmän rintakehääni. Naurahdin nuoremman söpöydelle. "Sun pitää syödä jotain." Sanoin. "En jaksa nousta. Mul on hyvä asento just nyt." Hän sanoi. "Mut kai sulla ny nälkä o?" Kysyin. "Joo." Hän vastasi ja nousi ylös sängystä hyvin vastahakoisesti. Nousin myös ylös sängystä ja seurasin tuota mustahiuksista miestä keittiöön.

Aleksi avasi jääkaapiin, mutta sulki sen sitten eikä ottanut sieltä mitään. "Meiä jääkaappi on tyhjä." Hän sanoi surullisesti ja tuli halaamaan minua. "Kyl meilt varmaa kaapeist jotai nuudeleit löytyy." Sanoin ja avasin yhden keittiönkaapesita, missä näin kaksi isoa pakettia maman kananuudeleita. Otin nuudelit käteeni ja suljin kaapin. "Mähä sanoin." Kerroin Aleksille ja näytin nuudelipusseja. "Voitko sä tehä mulleki?" Hän kysyi söpösti. "Titenki, rakas." Sanoin ja pussasin häntä nenän päähän.

||Joonas nk.||
Istuimme Nikon kanssa autossa, olimme matkalla kotiin. Koko automatkan Niko oli vaikuttanut jotenkin kireältä. Hän taputti sormeansa rattia vasten ja puristi reittäni vähän väliä vapaalla kädellänsä. "Onks kaikki hyvi?" Kysyin jotenkin varovasti, ehkäpä peläten että hän suuttuu minulle. "Joo on, kui?" Hän kysyi kireällä äänen sävyllä ja puristi reittäni. "Vaikutat vihaselt..." Sanoin ja yritin samalla siirtää hänen kättä pois reideltäni. "En oo vihanen." Hän sanoi kiristäen otettaan. "Ai." Sanoin, mutta laitoin käteni suuni eteen. Niko kääntyi minuun. "Mitä nyt?" Hän kysyi. "E-Ei mitää." Vastasin. Niko otti kätensä pois reideltäni. "Satutiks mä sua?" Hän kysyi huolestuneena. Otin käteni pois suuni edestä. "Et." Sanoin. "Ootko varma? Sanoit "ai." ." "Oon varma, et satuttanu mua." "Selvä sit." Hän sanoi ja käänsi katseensa takaisin tiehen. Niko lähti ajamaan kun valo vaihtui.

"Ootko varma et kaikki on hyvin?" Kysyin. "Älä jaksa kysellä." "Haluun vaan tietää et oonko tehny jotain et oot vihanen." "Sä et oo tehny mitään." "No mikä sua vituttaa noin paljon?" "Multa loppu vittu huumeet! En oo saanu niitä nyt pariin päivään!" Hän huusi. "Lyö mua." Sanoin. "Anteeks?" "Tiiän et haluut lyödä jotain, ni lyö mua. Purkaa sun vihas muhu." "Sä haluut et mä purkaan mun vihan suhun?" "Nii. Jos se sua helpottaa, ni joo." "Sä tuut katuu et sanoit noin." "No se nähää myöhemmi." Sanoin.

||Aleksin nk.||
Laitoin tyhjän kulhon olohuoneenpöydälle. Nojasin Olliin. Hän laittoi kätensä hartioilleni ja asetti pusun hiusteni sekaan. "Väsyttääkö?" Hän kysyi ja nyökkäsin. "No ota pienet päikkärit." "Voiks sä tulla mun viereen?" "Joo." Olli sanoi. Hän nousi ylös sohvalta ja nosti minut syliinsä. Hän lähti kävelemään makuuhuoneeseen, kun hän pääsi makuuhuoneeseen hän laski minut sängylle makaamaan ja tuli sitten viereeni. Painauduin ihan kiinni häneen ja suljin sitten silmäni.

||Joonaksen nk. Time skip||
Makasin sängyssä hengittäen aivan helvetin raskaasti. Koko kehonikin tärisi ja tuntui heikolta. En jaksanut nousta tai liikkua muutenkaan, joka paikkaankin sattui. Hetken päästä Niko käveli eteeni. "Toin sul särkylääkkeit, jos ne auttais." Hän sanoi. Yritin sanoa jotain, mutta ääntä ei tullut, varmaan kaiken huutamisen ja itkemisen takia. "Autanko sut ylös?" Hän kysyi. Pudistin päätäni. En halunnut liikkua tällä hetkellä yhtään mihinkään. "Oon pahoillani." Niko sanoi, jolloin loin häneen kysyvän katseen. "Satutin sua. Et pysty liikkuu tai ees puhuu mun takia. Menin liian pitkälle." Hän kertoi. Pudistin päätäni. "I-Ite mä tät-tä halusin." Sanoin hiljaisellä ja käheällä äänellä, mutta kyllä Niko sen kuuli, koska huoneessa oli muuten hiljaista. "En silti ois saanu tehä noin sulle." "E-Ei mua hait-ttaa. Mitä h-haittaa on pie-enist mus-stelmsit?" Kysyin hymyillen heikosti. "Mua haittaa ne." "Oo-oks sä enää v-vihanen?" "En." "H-Hyvä sit."

||Auroran nk.||
Olimme Tommin kanssa menneet johonkin hienoon ravintolaan, sillä hän halusin piristää minua. "Oltaisha me kotonaki voitu tehä jotain ruokaa, ei sun ois tatvinnu tuoda mua tänne." Sanoin, kun olin saanut syötyä. "Halusin hemmotella sua." Tommi vastasi. "Oot ihana." Sanoin hymyillen ja laskin käteni hänen käsen päälle joka lepäsi pöydällä.

||Jotain minuutteja myöhemmin||
Tommi nousi ylös tuoliltansa, otti lusikan käteensä ja koputti viinilasin reunaa, jolloi muut ihmiset ravintolassa kääntyivät meitä päin. "Anteeks mutta saisinko hetkeksi huomionne, kiitos." Tommi sanoi ja laski lusikan sitten takaisin pöydälle. Hän polvistui eteeni. "Aurora. Rakastan sua ihan hrlvetisti ja sä teet must maailman onnelisimman miehen. Ollaan koettu menetyksiä mriän suhteen aikana, mut ollaan selvitty niistä yhessä. Meil on ullu alamäkiäkin mut niistä tehty ylämäkiä. Mä haluisin jakaa mun koko rlämän sun kanssa siks mä kysyn sulta." Tommi sanoi ja kaivoi taskustansa pienen rasian ja avasi sen. "Tuletko vaimokseni?" Hän kysyi. Tunsin onnenkyyneleiden valuvan pitkin poksiani. "Tottaki tulen." Sanoin hymyillen. Kaikki ravintolassa alkoivat taputtamaan. Tommi otti sotmuksen rasiasta ja laittoi sen sormeeni, jonka jälkeen hän nousi ylös. Nousin ylös tuolilta ja halasin häntä. Tommi kietoi kätensä vyötärölleni. "Rakastan sua." Sanoin. "Mäki rakastan sua." Hän sanoi.
_________________________
Sanoja: 775