You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Öitä."

||Joonaksen nk.||
Makasin sohvalla ja katsoin telkkaria, samalla kun Niko hieroi jalkojani. Tunsin puhelimeni värähtävän taskussani, joten otin sen pois ja katsoin kuka minulle soitti, ja se joku oli Olli. Vastasin hänelle.
>Puhelu<

Minä:
Mites jakselet? Kuulin et pääsit pois sairaalast.

Olli: Iha hyvi täs. Ja no mä oon taas vaihteeks tääl vitu osastol.

Minä:
Noni. Mitä nyt tapahtu?

Olli: Haavat aukes ja menetin ihan vitusti verta. Pääsen huomen kai pois.

Minä:
Haavat? Puukottiks tää tyyppi sua useemmanki kerra?

Olli: Ei, se puukotti mua vaa kerra. Viilsin ranteet auki, ku sain kuulla et menit Alen kaa sänkyy kännis.

Minä:
Nii...se. Oon oikeeati ihan vitun pahoillani. Se ei toistu, ikinä.

Olli: Toivon kans ettei. Oot mun paras ystävä ja luotan suhun.

Minä:
Säki oot mun ja mäki luotan suhun. Kuin syvii haavoi sä sit oikee teit, jos menetit vertaki paljo.

Olli: Ei oo varmaa kauhee järkevää puhuu sun kaa siit, ku oot iteki itsetuhonen.

Minä:
En ees......sain lopetettuu sen.

Olli: Joonas sä tiiät et mä en usko sua.

Minä:
Nii tiiänki.

Olli: Nii. Ai nii ja mä en saa soittaa bassoo tai varmaan mitään muutakaa soitint 2 kuukautee, et jos voitais pitää taukoo?

Minä:
Tietenki voidaan. Ei me tehä mitään vitun keikoi tai biisei, jos sä et oo mukaan. Se ei ois sama asia.

Olli: Kiitti Joonas.

Minä:
Ei mitää. Mut no mä päästän sut nyt lepää.....tosin yks kysymys viel.

Olli: No?

Minä:
Oot sä vihanen mul et kävin painaa sun miestäs?

Olli: En. Olitte kännissä.

Minä:
Huh, kiitti Olli. Ja viel kerra anteeks.

Olli: Ei se mitää. Nähää.

Minä:
Juu. Nähää.

Lopetin puhelun.

"Kui Olli sairaalas on?" Niko kysyi. "Se on Ollin henkilökohtanenasia, joten en voi kertoo, sori." Sanoin. "Selvä. No kuulin et meidän pitäis pitää taukoo 2 kuukaut vai?" "Joo. Olli ei oikee voi soittaa täl hetkel." "Selvä. No kai me sit pidetään se tauko." "Nii." "No mut. Meen tekee leivän, otaks sä?" "Voin mä ottaaki." Sanoin.

Nostin jalkojani jotta Niko pääsee pois sohvalta. Hän nousi ylös käveli eteeni, kumartui alemmas ja asetti pusun otsalleni, jonka jälkeen hän meni keittiöön.

||Ollin nk.||
Aleksi lepuutti päätänsä sänkyni reunalla ja piti kädestäni kiinni, tuntui siltä ettei hän aikonut ikinä päästä irti siitä, mutta ei hän voinut nukkua täällä, hänen pitäisi mennä kotiin. "Rakas hei." Sanoin ja sain vain muminaa vastaukseksi. "Allu herää." Sanoin ja hän käänsi päänsä minua kohti. Hän hymyili väsyneesti minulle.

"Mitä kello on?" Hän kysyi unisena. "21.45. Sun kannattais mennä kotiin nukkumaan." Sanoin. "En mä haluu. Haluun olla täällä sun kaa." "Tiiän, mut sul tulee olee niskat ihan hiton kipeet aamul." "Ei kiinnosta, kunha mä saan olla sun kaa." "Aleksi." "Ale....sano Ale tai Allu." "No Ale. Must tuntuu et lääkäri ilmottaa sul jos mun tila muuttuu täst, joten sä voit mennä kotiin." "Mut mitä jos en ehikkää ajois ja sul tapahtuu jotain siin ajas?" "Mul on kaikki hyvin täällä. Tääl on ammattilaisii jotka pitää must huolta, joten ei sun tarvii murehtii must. Menisit vaa kotii nukkuu." Sanoin hymyillen.

Aleksi nousi ylös, antoi minulle pusun poskelle. "Öitä." Hän sanoi. "Öitä Ale." Sanoin. Aleksi lähti.

||Aleksin nk. Time skip||
Makasin Ollin sängyssä ja minulla oli hänen huppari päälläni, josta sain edes jotain lohtua ja turvaa. Käperryin tiukemmin peittoon ja vedin sitten hupparin kaulusta ylemmäs, jotta haistaisin Ollin hajuveden. Suljin silmäni ja yritin nukahtaa.
____________________________
Sanoja: 547