You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Tuuletin

||Aleksin nk.||
Istuin vessanpöntön vieressä, nojasin seinään ja itkin. Olin vähän aikaa sitten pakottanut itseni oksentamaan. Puhelimeni soi. Otin puhelimen käteenk ja vastasin katsomatta kuka soitti.
>Puhelu<

Minä:
H-Haloo?

???: R-Rakas oon oike-eesti ihan vitun pahoill-lani.

Minä:
Ä-Älä soita m-mul! E-En hal-luu puhuu sul!

Olli: Al-leksi kilt-.

Lopetin puhelun. En halunnu kuunella Ollia juuri nyt. Hän yritti soittaa monta kertaa uudestaankin, mutta en vastannut. Hän laittoi viestiä, mutta en katsonut niitä.

Vedin jalkani lähemmäs rintakehääni, kiedoin käteni jalkojeni ympärille ja painoin pääni polviini.

||Ollin nk.||
Makasin vessan lattialla ja yritin soittaa Aleksille, mutta hän ei vastannut. Laitoin hänelle viestiä, mutta hän ei vastannut niihinkään."Kil-ltti va-astaa." Sanoin heikolla äänensävyllä. Olin tehnyt jalkaani ihan hiton syvän haavan ja siitä vuosi hirveästi verta lattialle, jonka takia oloni on heikko. Yritin vielä soittaa Aleksille ja hän vastasi.
>Puhelu<

Minä:
A-Ale.

Aleksi: S-Sanoin et älä vi-ittu soita mul!

Minä:
K-Kiltti kuun-ntele. O-Oon pah-hoillani, m-mut kiltti tu-uu tänne.

Aleksi: E-En tuu!

Minä:
Ei-iku oik-keesti. Ta-arvii-in a-apuu.

Aleksi: Mis-s?

Minä:
Tu-uu vaa t-tänne, k-kilt-tti.

Lopetin puhelun. Tiedän että hän tulee tänne.

||Time skip||
"O-Olli!?" Kuulin heikosti Aleksin huutavan. Yritin huutaa, mutta ääntä ei tullut. Viimeinen asia minkä näin, oli se kun Aleksi löysi minut, sitten kaikki pimeni.

||Aleksin nk. Time skip||
Istuin sairaalasängyn viereisellä tuolilla ja pidin katseeni sylissäni. "Al-." Olli oli sanomassa, mutta keskeytin hänet. "Ä-Älä." Sanoin hiljaa. "Oon pahoillani." Hän sanoi. Nyökkäsin vain. "Saanks mä anteeks?" "Joo....olit vaa huolissas." Vastasin.

Huoneen ovi avautui ja lääkäri tuli huoneeseen. "Voidaaks tääl jo paremmin?" Lääkäri kysyi. "Joo. Pääsenhä mä kotiin tänää?" Olli kysyi. "No näyttäis siltä että joo. Et ei muutaku paranemisia." Lääkäri sanoi ja lähti. Nousin ylös tuolilta ja autoin sitten Ollin ylös, jonka jälkeen me lähdimme.

||Joonaksen nk.||
Kävelin parvekkeelle ja olin ottamassa tupakka-askin parvekkeella olevalta pöydältä, mutta se ei ollut siinä. Vitun Niko. Ajattelin ja menin takaisin sisälle. "Niko!" Huusin, mutta en saanut vastausta, jolloin muistin että hän on suihkussa. Kävelin vessan ovelle. Katsoin oliko se lukossa ja ei se ollut, joten avasin oven. "Herran vitun kristus Joonas! Älä saatana tee noin!" Niko huusi.

"Missä mun rööki aski on?" Kysyin. "En tiiä. Laita nyt ees se ovi kiin, tänne tulee kylmä." Hän sanoi. Potkaisin oven vielä enemmän auki. "No toi on vaa mulkkuu." Niko sanoi. "No nii on  viedä toisen röökitki." "Mist sä tiiät et se olin just mä?" "Koska sä oot myöntäny sen ja sä haluut et mä lopetan, ehk siitä. Kerro vaa mis ne on." "Se salaisuus menee mun mukana hautaan." "Aha, haist vittu sit." Sanoin ja lähdin. "Joonas se vitun ovi!" Niko huusi. En välittänyt. Kävin hakemassa eteisen kaapista tuulettimen ja kannoin sen vessan ovelle. Laitoin töpselin seinään ja laitoin sitten tuulettimen päälle. "Aioks sä kertoo mul mis ne on?" Kysyin. "En ikinä." "Aha. No pidä kivaa sit." Sanoin ja lähdin. "Mä niin vittu kostan tän!" Hän huusi.

||Time skip||
Makasin sohvalla ja katsoin telkkaria. Hetken päästä tunsin painoa lantiollani. Käänsin päätäni ja näin aviomieheni. "Oliks hyväki suihku?" Kysyin ja käänsin pääni takaisin telkkarin suuntaan. "Oon jäässä sun takia."  "No oma vikas." "Saat hyvittää sen mul, nyt." "En jaksa. Väsyttää ja vituttaa, ku en oo saanu röökii." Sanoin. Niko nousi pois päältäni ja nosti minut sitten olkapäällensä. "Hei mul oli ohjelma kesken." Valitin.

Niko löi minua perseelle. "Hei. Laske mut alas." Sanoin. Niko lähti kävelemään jonnekin. Hetken päästä näin housuni lattialla. "Kato mun housut.....hetki? Mun housut?! Niko miks mun housut on lattial?!" Kysyin. "Ehk siks et sä et tarvii niit nyt." Hän vastasi. "Ahaa, tälleenkö mä joudun hyvittää sen aikasemman. No sopii mulle." Sanoin virnuillen.

Niko laski minut sängylle makaamaan  selälleni. "Onks tää nyt sit reiluu, et mä oon alasti mut sul on vaatteet pääl." Sanoin. "No sä tiiät koht syyn. Laita silmät kiin." Hän sanoi. Purin alahuultani ja suljin sitten silmäni. Tunsin kun Niko käänsi minut mahalleni ja laittoi sitten käteni selkäni taakse. Pian tunsin jotain kiertyvän ranteideni ympärille tiukasti. Naurahdin hiukan hermostuneesti. "Niko voiks sä löystää sitä? Se vähän niinku sattuu." Sanoin. Hän käänsi minut takaisin selälleen ja sitten hän suuteli minua huulille. "Anteeks, mut en mä voi ottaa sitä riskii et sä saat sun kädet vapaaks." Niko sanoi. "Mä lupaan et mä en yritä irottaa mun käsii. Löystä sitä vaan vähän, et veri kulkee." "Ihan koht." "Selvä. Pitääks mun pitää vielki silmii kiin?" "Joo. Mä kyl sanon ku sä saat avaa ne." "Ok."

Pian tunsin kun Niko painoi kämmenensä haarojani vasten, jolloin suustani pääsi nautinnollinen ääni, mutta siinä samassa naru tai mikä ikinä sitten oli ranteideni ympärillä kiristyi. "M-Mitä helv-vettiä?" Kysyin. "Ai niin unohdin kertoo. Jos sä päästät yhenki äänen, ni toi naru menee kireemmäks." Niko kertoi. "Mut se kiristää nyt jo." "Parasta siis olla hiljaa, vai?" "Niin..." Sanoin. Niko jatkoi mitä teki jo aikaisemmin. Purin alahuultani, jotta en päästäisi mitään ääniä, mutta se oli yllättävän vaikeaa. Ei Niko ole ikinä käskenyt minun olemaan hiljaa tälläisenä hetkenä, miksi nyt? Tunsin että naru kiristyi aina kun suustani pääsi ääni. "N-Nikoh....oo-on l-lähell-lä...ai!" "Eks mä sanonu et älä päästä mitään ääniä?" "Joo j-joo, mut mun-n pitää t-tulla." "Aha.....no ei käy." "H-Häh?" "Tää on kosto aikasemmast." "Mitä?" "Juu. No mut sä voit jo avata silmäs." Hän sanoi. Avasin silmäni. "Koita selvii. Meen käymää kaupas." Niko sanoi. "Hei eks sä avaa tätä?" Kysyin viitaten naruun ranteissani. "Öö en. Ehk vast sitku tuun kaupasta. Rakastan sua." Hän sanoi ja lähti. "Niko perkele!" Huusin. Kuulin kun ulko-ovi avautui ja meni kiinni.

||Time skip||
Makasin vieläkin sängyssä. En saa narua pois ranteistani ja se alkaa jo hiertämään kivuliaasti. Ainut tapa miten pääsen täatä, on jos esitän että itken...sitten Niko ainakin avaa tämän. Pitää vain keksiä keino miten itken. Aloin ajattelemaan jotain surullista ja se toimi. Tunsin kun kyyneleet valuivat pitkin poskiani.

||Nikon nk.||
Avasin kotioven, astuin eteiseen ja suljin oven. Otin kenkäni pois ja vein kauppakassin keittiöön. Hetken päästä aloin kuulemaan vaimeaa itkua. Aloin miettimään että kuka itkisi, kunnes muistin Joonaksen. Kävelin meidän makuuhuoneeseen. "Rakas?" Kysyin varovasti. "T-Tää sattu-uu. I-Irro-ota se." Joonas sanoi itkien. Otin narun pois hänen ranteista ja nostin hänet sitten syliini. Menin istumaan sängyn reunalle ja silittelin Joonaksen hiuksia. "Anteeks rakas." Sanoin ja pussasin Joonasta poskelle. "Voinks mä tehä jotain sul?" Kysyin ja Joonas nyökkäsi. "Mitä?" Kysyin. Hän otti vapaasta kädestäni kiinni ja vei sen lähemmäs haarojansa.

"Se s-sattuu." Hän sanoi ja alkoi liikuttamaan kättäni. "Mä autan sua." Sanoin. Otin hänen miehuudesta kiinni ja aloin liikuttamaan kättäni. Joonas suuteli minua huulille ja minä suutelin takaisin. "N-Niko.." "Tuu vaan." Sanoin. Hetken päästä hän laukesi. Hän hengitteli hetken aikaa ja alkoi sitten nauramaan. "Mikä on ny noi hauskaa?" Kysyin. Joonas vetäytyi hiukan kauemmas, jotta näkisin hänen kasvot. "Kiitti avust." Hän sanoi. "Mitä? Eiks sua sattunukkaa?" "Sattus, mut ei nii paljoo et oisin itkeny." "Sä siis feikkasit?" "Juu." Joonas sanoi ja nousi sitten pois sylistäni. Hän lähti meidän huoneesta. "Jumalauta jätkä. Olin ihan vitun huolissani et satutin sua pahasti!" Huusin hänen perään.
_____________________________
Sanoja: 1182