You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Anteeksi anto

||Joonaksen nk.||
Olli oli nukahtanut jokunen aika sitten. Itse olin tällähetkellä keittiössä tiskaamassa. Kuulin ulko-oven avautuvan ja menevän kiinni, pian tunsin vahvat kädet lantiollani. "Sul seisoo." Sanoin hiukan hymyillen. "No ehk sä voisit auttaa mua sen kaa. Jaa ehk mä voisin sii samal hyvittää se aikasemma." Niko sanoi. Laskin lautasen ja tiskiharjan käsistäni, ja käännyin kasvotusten aviomiestäni päin. "Kuulostaa hyvält." Sanoin. Niko suuteli minua huulille ja vei kätensä paitani alle. Hän otti paidan minun päältäni ja heitti sen jonnekin. "Hetki Niko." Sanoin, joten hän lopetti. "Mitä?" Hän kysyi. "Aiotaaks me panna täs?" Kysyin. "Ei, paitsi jos haluut." "Eiku haluun jollai pehmeel, noi tasot sattuu aivan saatanasti selkää." "Hyvä o." Niko sanoi ja nosti minut syliinsä.

Hän lähti kävelemään olohuoneeseen ja laski minut sohvalle makaamaan. "Niko." Sanoin hiljaa. "No?" Hän kysyi. "Ei me täs voida, Olli on iha tos vieres." Kerroin. Niko alkoi virnuilemaan enemmän. "Parasta siis koittaa olla hiljaa, jos et haluu et toi herää." Niko sanoi ja alkoi laskemaan housujani. Naamani oli varmaan ihan punainen, sillä minua hävetti tai siis kyllä nyt sinuakin hävettäisi jos panisit aviopuolisosi kanssa nukkuvan kaverisi vieressä. "Sua taitaa kiihottaa toi kiinnijäämisen pelko." Niko sanoi. "No ei edes." Sanoin. "Su alakertas o vähä toista mieltä." Hän sanoi. "Jos mul seisoo sun taki, ku oot nii seksikäs." Sanoin virnuillen. Niko hymähti ja alkoi sitten ottamaan omia vaatteitansa sitten pois.

"Ooks valmis?" Hän kysyi minulta. Nyökkäsin. Niko otti lantiostani kiinni ja työntyi sitten sisälleni, jolloin tajusin että eihän meillä ollut kondomia tai liukuvoidetta. "Mmg....ai s-saatana." Sanoin hiljaa. "Sattuuks paljonki?" Niko kysyi. Pudistin päätäni, jolloin Niko alkoi liikkumaan. Laitoin käteni suuni eteen. "Älä peitä sun suutas." Niko sanoi ja siirsi käteni pois suuni edestä, painaen ne pääni viereen. "M-Mitenh...ah...miten mu-un pitäish sit o-olla hiljaa?" Kysyin. "No sä vaa oot hiljaa, ei se ny nii vaikeet voi olla." Niko sanoi. "Mä-ä oon se kenel o..k-kyrpä persees, et-th sä." "Totta seki." Niko sanoi ja alkoi liikkumaan nopeammin. "N-Niko!" Huusin. Niko laittoi kätensä suuni eteen. Olli mumisi jotain. "Sun täytyy olla hiljaa tai Olli herää." Niko sanoi minulle. Nyökkäsin. Hän siirsi kätensä pois suuni edestä ja suuteli minua sitten huulille. Laitoin käteni hänen niskan taakse syventääkseen suudelmaa. "O-Oonh....mgh l-lähel." Ilmoitin ja yritin sanoa sen mahdollisimman hiljaa. "Niinkö?" Niko kysyi ja nyökkäsin. Hän liutti kättänsä vatsaani pitkin haaroihini. "Oh god...k-kiltti annah mu-un tulla." Sanoin tai no tässä vaiheessa anelin. "Pitäiskö mun?" Hän kysyi. "Ki-ilttih.." "Kyl sä kestät viel hetke." "E-Eih....ah K-Kiltti.". Hän puristi miehuudestani ja painoi peukalonsa sen kärjen päähän. Nyt nautintoa oli ehkä vähän liikaakiin. En kestäisi enää kauaan. "E-En....py-ystyh. Anna m-mun tul-lla." Anelin kyyneleet silmissä. "Onks liikaa nautintoo?" Hän kysyi ja nyökkäsin. Hän alkoi liikuttamaan kättänsä. Purin alahuultani. "Tuu vaa. Oon iteki lähel." Hän sanoi minulle. Hetken päästä laukesin hänen kädelle ja hän sisälleni. Niko pussasi minua huulille ja minä vastasin siihen. "Rakastan sua." Sanoin aviomiehelleni hymyillen väsyneesti. "Mäki rakastan sua." Hän sanoi. "Aioks jäädä mu sisäl vai?" Kysyin. "Aa joo, sori." Hän sanoi ja työntyi ulos. "Tuuks mun kaa suihkuu vai jäätkö lepää?" Niko kysyi samalla kun nousi ylös sohvalta ja alkoi keräilemään vaatteitansa. "Jään lepää, en jaksa liikkuu. Ja sitä paitsi jos tuun sun kaa suihkuu, ni panet mut pariks viikoks pyörätuolii." Sanoin. Niko naurahti. "Joo ehkä." Hän sanoi ja antoi sitten minulle vaatteeni. Laitoin bokserit jalkaani ja t-paidan päälleni, jonka jälkeen suljin silmäni.

||Ollin nk. Time skip||
Heräsin siihen, kun tunsin jonkun potkaisevan minua. "Mitä helvettiä?" Kysyin ja nousin istumaan. Käänsin katseeni viereeni, jossa näin Joonaksen nukkumassa, pelkät bokserit jalassa ja t-paita päällä. "Et oo tosissas?" Kysyin. "Anna mun nukkuu. Niko ei menny hel-." "Nii että mitä että? Panitte mun vieres ku nukuin. Mitä vittua?" Kysyin ja nousin ylös sohvalta. Joonas avasi silmänsä ja nousi istumaan. "Onks mussaki mällii? Hyi helvetti." Sanoin. "No ei ole ei." Joonas sanoi. Huokaisin helpotuksesta. "Miks ette menny makuuhuoneesee?" Kysyin. "Kysy Nikolt." "Okei, no mis Niko o?" "Suihk-. Hetkine...ei se kyl enää siel voi olla." Joonas sanoi ja nousi ylös sohvalta, mutta pysähtyi. "Mitä ny?" Kysyin. Joonas katsoi alas. "Ei helvetti." Hän sanoi. "Mitä?" Kysyin. "Ei käytetty Nikon kaa kortsuu......ja tota noini-." "Se laukes su sisälles?" "Vähän niinku joo, et tota jos niis lakanois o jotai, ni se oli sit Nikon vika." "Hyi vittu mä saatana nukun täs." "No joo joo, sori, okei?" "Sori ei ny kauheesti auta." "No vaihdetaa ne lakanat sit vähä myöhemmi." "Ei jumalauta. Tota mä taidan mennä studiol nukkuu. Ni eipähä tarvii mun sit valvoo öisin." "Mitä tarkotat?" "Jätkä sä olet vitun äänekäs. Äänekkäämpi ku Ale." "No kyllä säki ny huutaisit jos oisit Nikon kaa sängys. Koska se jätkä ei anna sit yhtää armoo." "No hyvin oot näyttäny pystyvä kävelee." "Mä oonki jo tottunu tähä." "Tietenki." Sanoin.

||Time skip||
Avasin studion oven, astuin peremmälle, suljin oven ja otin sitten kengät pois jaloistani. Käännyin kävelläkseni sohvalle, mutta sitten näin Aleksin istumassa työtuolillansa. Hän ei kylläkään tehnyt mitään, joten hän varmaan nukkui. Tää on nii mun tuurii. Ajattelin. Olin kääntymässä takaisin ovelle päin, kunnes huomasin rytättyjä papereita studion lattialla. Kävelin niiden luokse ja otin yhden käteeni. Suoristin sen ja aloin lukemaan mitä siinä on. Paperissa oli laulun sanoja. Otin toisen paperin käteeni, suoristin sen ja siinäkin oli laulun sanoja.

"Niko annetaan olla. Ne on ihan paskoja, ei se suostui-." Aleksin lause jäi kesken kun hän kääntyi tuolillansa minua päin. "Olli?" Aleksi kysyi. Tiputin paperit lattialle ja lähdin laittamaan kenkiä jalkaani. Avasin oven, mutta Aleksi sulki sen. "Kuuntele mua." Hän sanoi. Pudistin päätäni. En halunnut kuulla mitä hänellä oli sanottavana. Halusin pois tästä tilanteesta. Tunsin kun kyyneleet pyrkivät ulos kyynelkanavoistani. "Olli kiltti kuuntele." "J-Jätä mut ra-auhaan!" "Jos sä kuuntelet mua. Kun sä oot kuunnelu mua, voit vihata mua sen jälkeen nii paljon ku haluut tai sit ehk antaa anteeks, mut lupaan jättää sut rauhaan jos kuuntelet mitä mul on sanottavana." Aleksi sanoi. Nyökkäsin.

Tunsin kun Aleksi meni kauemmas. Käännyin häntä päin ja nojasin oveen. "Tein väärin ja myönnän sen. Mut haluun et tiiät et rakastan sua aivan helvetisti. Oon ihan sekasin, en tiiä miks tein sen, ehk luulin et halusin teit molempii, mut en haluu. Haluun vaan sut, rakastan vaan sua. Oon ihan helvetin pahoillani. Jos sä et haluu et me palataan yhteen, ni se on okei, kunha sä vaa tiiät et rakastan sua ja tuun aina rakastaa." Hän selitti ja huomasin kun hänen silmistä valui kyyneleitä. Huomasin myös katumuksen hänen silmistä. Tiesin että hän oli oikeasti pahoillaan. "Noi kaikki laulun sanat mitä oot kirjottanu....kirjotitko ne mulle?" Kysyin. "Kirjotin. Jätkät ajatteli et antaisit anteeks jos kirjottaisin sul jonku biisi, mut siit ei tullu mitää." Aleksi vastasi. "Oon kirjottanu niit koko yön oikeestaa, mut ei mikää kuulostanu hyvält. Joten mä luovutin ja ajattelin et mä sit vaan puhun sul." Hän jatkoi. "Kirjotit biisei koko yön, vaan jotta saisit anteeks?  Ei sun ois tarvinnu. Et oo varmaa nukkunu hyvin tai syöny?" Kysyin. "En oo oikee ehtiny. Halusin vaa näyttää et rakastan sua iha vitusti....mut tuski onnistuin." Aleksi sanoi. Menin halaamaan häntä. "Onnistuit sä. Anteeks et suutuin. Mun ois pitäny kuunnella sua." Sanoin. "Sul oli oikeus suuttua." "Silti mun ois pitäny kuunnella sua." "Niin kai." Hän sanoi. "Rakastan sua." Sanoin. "Mäki rakastan sua." Aleksi sanoi ja halasi minua.

||Joonaksen nk. Time skip||
Avasin koti oven, astuin eteiseen  suljin oven ja otin kengät pois, jonka jälkeen kävelin keittiöön. Laskin kauppakassin pöydälle ja aloin purkaamaan sitä. Laitoin tavarat oikeille paikoille ja laitoin muovipussin sitten yhteen kaappiin, jonka jälkeen kävelin makuhuoneeseen. En nähnyt Nikoa missään. Katsoin hiukan ympärilleni ja näin Nikon tietokoneen pöydällä, ja se oli auki. Kävelin koneen luokse ja näin ruudulla ne kuvat minusta. Selasin kuvia hiukan eteen päin ja sieltä tuli vastaan myös pari videota minusta. "Sä tulit jo kotii." Kuulin Nikon sanovan takaani. Käännyin häntä päin. "Niko mitä vittua?!" Kysyin. "Mitä?" "Ooks sä kattonu noi videot?" "Mä tota....saatoin kattoo ehk yhen tai kaks...mut mitä sitte? Sä oot sii, ni mitä haittaa siit o?" "Kai sä vittu tajuat et mun raiskaajat o ottanu nää kuvat ja videot?! Sä vitun mulkku katot niitä!" "Ei ne kaikki oo sun raiskaajie ottamii.....osa on sun omias tai sit mun ottamii." "Sä et poistanu sitä!?" "Poistin mä sen mun puhelimest."

"Miten mä voin enää ees luottaa suhu!?" "Miks sä et vois luottaa muhu?" "Koska sä lupaat ja lupaat, mut et ikinä pidä niit lupauksii! Valheita valheiden perään, joka ikinen kerta! Voitko edes kerran pitää lupaukses ja olla valehtelemat mul!?" "Voin, tietenki voin." Niko sanoi. "Mut vaan jos säki lupaat ja oot valehtelemat mul." Hän jatkoi. "Miten mä nyt oon valehdellu?" Kysyin. "Kuin paha sun alkoholiongelmas on? Onks se parantunu yhtään?" "Et oo tosissas? Mä juon hillitysti." "Niinkö? Pari päivää sit ei silt näyttäny." "Olin juomas Ollin kaa." "Sä olit ihan kännissä, et tajunnu mistää mitää, eikä sun puheest saanu selvää mitenkää. Sä juot aina ittes ihan vitun känniin, ihme et ihmiset sun ympäril käyttää sua hyväks. Kyllähä ny tyhmäki tajuaa et ei kannata juoda nii paljoo, ettei tajuu mitä ympäril tapahtuu." "Ai onks se raiskaus ny jotenki mun vika? Onks mun vika et mut raiskattii?" "Ei, se ei oo sun vikas. Mut voisit sä vähä hillitä tota su juomistas." "Ihan sama." Sanoin.
___________________________
Sanoja: 1532