You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Kamera

||Joonaksen nk.||
Niko laittoi minut makaamaan selälleen sohvalle, otti tiukemmin lantiostani kiinni ja alkoi liikkumaan rajummin. "Ah...N-Nikoh!" Huusin. Niko virnisti. Hän alkoi tekemään fritsuja rintakehääni. Hetken päästä huomasin sivusilmälläni punaisen valon, joten käänsin katseeni sen suuntaan ja näin kameran. Kuvaaks Niko meit? Mietin paniikissa. No mä kysyn sitä sit myöhemmin. Ajattelin. Käänsin katseeni takaisin Nikoon. "Onks kaikki hyvi? Näytät ahdistuneelt, haluuks sä et mä lopetan?" Niko kysyi kuiskaten korvaani. Pudistin vain päätäni ja Niko nyökkäsi.

"O-Oon lähel.." Sanoin ja Niko nyökkäsi. "Sama." Hän sanoi. Laukesin hetken päästä mahalleni ja Niko kondomiin. Hän työntyi pois minusta, otti kondomin pois, solmi sen ja heitti lattialle. Sitten hän nousi ylös sohvalta ja käveli kameran luokse. Käänsin katseeni pois päin hänestä.

||Time skip||
Istuin sohvalla ja katsoin telkkaria. Pian Niko istui viereeni ja antoi minulle pusun poskelle, mutta työnsin hänet kauemmas. "Mikä ny o?" Hän kysyi. "Kuvasiks sä meit ku meil oli seksii?" Kysyin ja käänsin katseeni aviomieheeni. Hän virnisti. "Sä huomasit." Hän sanoi. "No totta vitussa mä huomasin!" "Ei se oo nii paha." "Ei paha?! Tajuutko et tollane on iha vitun ahdistavaa, varsinki ku sä tiiät et mua on kuvattu enneki, vaiks en oo halunnu!" "Joonas rauhotu. Kukaan muu ei nää sitä, paitsi mä." Niko sanoi.

Nousin ylös sohvalta. "Sä oot taas ottanu niit huumeit, etkö ookki?!" Kysyin. "Entä sitte? Ainaki mul o hyvä olla." "Mä enää helvetti tiiä kuka sä oot! Et oo enää se mies kehe rakastuin! Oot muuttunu!" "Aioks jatkaa tota huutamist viel?" "Entä sit jos jatkanki?! Mitä ajattelit tehä?! Lyödä mua taas?!" "Herran vittu Joonas, en mä sua jumalauta lyö!" "Must vähä tuntuu et nää mustelmat o eri mielt!" "Löin sua kerran ja se kaduttaa edelleen! Ei mun pitäny sua satuttaa, en tiiä mikä mua vaivas sillo! Mut mä en tuu enää ikinä satuttaa sua!" "No lopeta niide huumeiden käyttö, ni ehk su aivot toimis paremmi!" Huusin. "En voi lopettaa niit!" Niko huusi. "Miks et?! Mikä estää?!" "Mä vaan en voi!" "Kerro se syy!" "En voi kertoo sitä sul, ku ei sua kuitenkaa kiinnostais! Etkä ymmärtäis milt must tuntuu täl hetkel, otan huumeit et voisin unohtaa sen asian ja etten ois surullinen!" "Johtuuks tä must? Ooks mä tehny jotai?" Kysyin hiljaa. "Et, rakas sä et oo tehny yhtää mitää." "Niinkö? No vähä vittu tuntuu silt." "Miks? Ooks mä syyttäny sua jostai?" "No en helvetti tiiä, ku ei sust ota enää selvää." "Aha, mut en oo syyttäny sua mistää." Niko sanoi. Tuhahdin ja kävelin sitten eteiseen. "Mihi sä meet?" Hän kysyi. "Ulos, vai onks se kielletty?" "Kuka sano et kiellän sult yhtää mitää?" "Et viel, paitsi tupaka." Sanoin ja lähdin ulos.

||Ollin nk.||
Istuin olohuoneen sohvalla ja pyörittelin minikrippipussia -jonka sain Nikolta aiemmin- niin kädessäni. Aleksi oli jo mennyt nukkumaan, tai ainakin luulen että hän on nukkumassa. Mietin koko ajan että pitäisikö minun ottaa pari pilleriä, vaiko mennä vain nukkumaan, mutta samalla minua kuitenkin ahdisti ja halusin satuttaa itseäni, ja huumeet saivat minut unohtamaan sen.

Heitin minikrippipussin olohuoneen pöydälle. "Vittu." Sanoin hiljaa. Nousin ylös sohvalta ja kävelin makuuhuoneeseen. Istuin sängyn reunalle ja nojasin kyynerpäilläni polviini. "Onks kaikki hyvi?" Kuulin Aleksin kysyvän unisellaäänellä. "Joo, mee vaa takas nukkuu." "Tiiät etten usko sua, joten kerro mikä on." "Ahdistaa ja haluun viillellä, mut en tiiä miks mua ahistaa." Kerroin. "Pelkääks sä jotai?" Aleksi kysyi. "Pelkään. Pelkään et menetän sut." "Mihin sä mut nyt menettäisit? En oo kuolemas ainakaa lähiaikoina." "Toho su laihduttamiseen." "Mä en oo ees nii alipainone." "Vielä." "Et sä vaa ymmärrä." "No en vittu ymmärräkkää. Auta mua ymmärtää." "Edelleen, haluun näyttää hyvältä sulle." "Rakas ku sä näytät jo, ei sun tarvii laihduttaa sen takia. Oot hyvä just niinku oot." "Joskus vaa tuntuu etten oo sul tarpeeks, etten riitä." "Kyl sä oot tarpeeks ja sä riität mul. Rakastan sua sun takia, en sun kehon." Sanoin ja käännyin istumaan Aleksia päin. "Silti." Hän sanoi.
_________________________
Sanoja: 634

Sit ei huudeta siel kommenteis, oma vikanne toi alku😌