You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Olohuoneen matto

||Aleksin nk.||
Kävelin peremmälle Ollin asuntoon. "Mis mä nukun?" Kysyin. "Mun vieres tai sohval." Olli vastasi. "Eli siis sohvalla." Sanoin hiljaa. "Mä alan tekee ruokaa, ni kato sä vaik telkkarii tai jotain." Olli sanoi. Nyökkäsin ja menin sitten sohvalle istumaan. Otin kaukosäätimen käteeni, laitoin telkkarin päälle ja aloin selaamaan kanavoita.

||Nikon nk.||
Istuin sohvalla ja katsoin uutisia. Ovi avautui ja meni kiinni. Käänsin katseeni eteiseen ja näin Joonaksen, taas kerran humalassa. Ei voinu sit pyytää mua mukaan juomaan. Ajattelin.

Nousin ylös sohvalta ja kävelin mieheni luokse, joka yritti epätoivoisesti ottaa kenkiänsä pois. Menin kyykkyyn. "Anna mä autan." Sanoin ja aloin avaamaan hänen kengän nauhoja. "Miks menit taas juomaan? Ja viel ilman mua." Sanoin. "Mun piti ajatella yht juttuu." Joonas vastasi sammaltaen. Kun sain viimein toisenkin kengän pois, nousin seisomaan. "Mitä juttuu?" Kyysin. Joonas käveli ohitseni meidän huoneeseen. Kävelin hänen perään. "Mitä sun piti ajatella?" Kysyin. "Kaikkea. Anna olla jo Niko." Hän sanoi ärtyneenä.

"Okei. Mikä nyt on? Oot selvästikki vihanen mul jostain, joten mitä oon tehny?" Kysyin. "Oon vaa väsyny ja haluun nukkuu. En oo sul vihanen, etkä sä oo tehny mitään väärää." Hän vastasi ja alkoi ottamaan housujansa pois. Hän oli ottamassa paitansakkin pois, mutta sitten hän jäi tuijottamaan minua. "Mitä? Oon nähny sut ilman paitaa tuhansii kertoi, joten turha alkaa nyt ujostelee." Sanoin. "En ujostele, mua ahdistaa. Joten voitko mennä toiseen huoneeseen hetkeks." "En. Voit vaihtaa paitas, vaiks mä olisinki täs." "Eiku oikeesti voitko mennä toiseen huoneeseen siks aikaa?" "Mitä sä häpeet?" "Miten ni?" "Miks et voi ottaa paitaas pois mun edes?" "Kerroin jo. Kiltti mee." "Piilotaks sä jotain mult?" "En mitään. Vannon, oikeesti, mut kiltti mee." "Joonas." "Niko oikeesti. Haluun vaan päästä nyt nukkumaan." "Mene." "En voi vaihtaa mun paitaa jos oot siinä."

"En kato, helpottaaks?" "Unohda. Meen vessaan." Joonas sanoi. Hän otti toisen pitkähihaisen kaapista ja lähti meidän huoneesta. Huokaisin.

||Joonaksen nk.||
Laitoin vessanoven lukkoon. Tiputin kädessäni olevan paidan lattialle ja otin sitten päälläni olevan paidan pois. Katsoin käsissäni olevia palovammoja, eivät ne pahoja ollut, ainakaan minun mielestä.

Otin paidan lattialta ja laitoin sen päälleni. Otin toisen paidan käteeni ja vein sen pyykkikoriin, jonka jälkeen lähdin vessasta. Kun avasin vessan oven näin kihlattuni. "Mitä nyt?" Kysyin. "Ei mitään, kui?" Hän kysyi ja tuijotti käsiäni. Vedin hihojan alemmas. "Kui tuijotat mun käsii?" Kysyin hiukan hermostuneena. "Nosta sun hihat." "Anteeks?" "Nosta sun hihat, nyt." "Mi-." "Joonas nosta sun hihat." Hän sanoi korottaen hiukan ääntänsä. Käteni alkoivat tärisemään, en halunnut näyttää käsiäni hänelle tai oikeastaan kenellekkään. Eihän minulla ollut viiltelyn jälkiä niinkuin Ollilla, mutta palovammoja löytyi. "En nosta." Sanoin. "Sä piilottelet jotain ja mä tiiän sen." "Mä en piilottele mitään." "No nosta ne hihat. En suutu sulle, mut kiltti nosta ne hihat." "Mua väsyttää." "Mä päästän sut nukkumaan heti kun sä oot nostanu hihas." "Niko ku mä en v-." "Nosta ne vitun hihat Joonas!" Niko huusi. Pelästyin hiukan, jonka Niko huomasi. "Anteeks et huusin. Mut oon huolissani. Näin studion ikkunast ku painoit tupakan rannetas vasten ja haluun vaan tarkistaa ettei sul oo lisää palovammoi." Niko sanoi lempeästi. Nostin hihani ylös ja näytin käsivarteni Nikolle.

||Ollin nk.||
Istuin vessan lattialla ja katsoin rannettani missä oli kolme haavaa, mistä tuli verta. Havahduin oven koputukseen. "O-Olli tuu ulos sie-eltä mä o-oksennan!" Aleksi huusi. "Etkö voi odottaa ees hetken?!" Kysyin. "Jos et nyt-t vittu tuu ulos ni-i oksennan sun ol-lohuoneen matolle!" "Et sä nyt siihen matol voi oksentaa! Se oli kallis!" "No t-tuu sit vähä ri-ipeesti pois sieltä!". Nousin ylös lattialta, otin jonkun pyyhkeen ja heitin sen veritahrojen päälle jotka olivat lattiassa. Laitoin terän taskuuni ja laskin hihani alas, jonka jälkeen avasin vessan oven lukon ja Aleksi juoksi suoraan vessanpöntö luokse ja oksensi.

"Ei se ruoka noin pahaa ollu." Sanoin vitsaillen. "Olli tu-. Turpa kiinni." Nuorempi mies sanoi. "Miten vaan. Ai joo, me katotaan sun paino huomen tai siis mä katon." "Pitäiskö mun sit alkaa stsekkaa sun ranteit?" (A/n en sit tiiä miten toi stsekkaa kirjotetaan, et onks se stse vai chek, koska mun korviin se kuulostaa molemmilt, mut laitoin nyt ton stse.) Käännyin Aleksiin ja katsoin häntä hiukan ihmeissäni. "Ai miks?" Kysyin. "No sä katot mun paino, ni miks mä en vois kattoo sun ranteit?" "Ne on kaks aivan eri asiaa, sitä paitsi oon ollu puhtaana viiltelyst, nyt viikon." Valehtelin. "Nii varmaa. Oletaks et uskon sua?" Aleksi kysyi. "Miks et uskois? Mä oon meist se luotettava." "Valehtelin pari kertaa, koska en halunnu satuttaa ketään." "Mut totuus nyt sattuu olee valhetta parempi, vaiks se sattuiski." "Joskus valhe on totuutta parempi." "Miten sen sit ajattelee."  Sanoin ja lähdin vessasta.

Menin keittiöön, nostin hihani ylös, avasin vesihanan ja laitoin käteni veden alle. Haavat kirvelivät hiukan. Annoin jääkylmän veden valua haavojeni päälle hetken aikaan, kunnes sammutin sen ja aloin kuivaamaan kättäni varovasti pyyhkeellä. "Arvasin et valehtelit." Kuulin Aleksin sanovan takaani. Laskin hihani alas ja käännyin Aleksiin. "En tiiä mist puhut." Sanoin. Aleksi käveli luokseni ja nosti hiahni ylös, joka kirveli silleen mukavasti. "Et tiiä vai? Kato vähän sun kättä." Hän sanoi. "Ei ne ees oo pahat." Sanoin. "Ei pahat?"  "Oon tehny pahempaaki jälkee." Kerroin. Olin laskemassa hihani alas, mutta Aleksi otti kädestäni hellästi kiinni ja lähti viemään olohuoneeseen. Hän laittoi minut istumaan sohvalle, jonka jälkeen hän meni vessaan, varmaankin hakemaan puhdistusainetta, lappuja ja sideharsoa.

Hän tuli takaisin tarvikkeiden kanssa. Hän otti yhden lapun käteensä, kaatoi siihen puhdistusainetta ja alkoi puhdistamaan haavojani varovasti. "Eihän tää satu?" Tämä kysyi ja pudistin päätäni. Hyvä että kädessäni oli tunto tallella, ottaen huomioon kuinka paljon siinä on jälkiä. Puhdistuksen jälkeen, Aleksi laittoi pari lappua haavojen päälle ja alkoi sitten laittamaan käteni ympärille sideharsoa. "Kiitti. Ei sun ois tarvinnu." Sanoin, kun Aleksi oli saanut sideharson käteeni. "Ja olisin antanu niiden tulehtua? En vitussa." Hän sanoi. "Miks autoit mua? Oon ollu kauhee mulkku sua kohtaan." "Ja niin on mäki ollu sua kohtaan. Lopetetaan tää typerä riita, ei siin oo järkee. Meil molemmil on mielenterveysomgelmii, jotka on erilaisii, joten kumpikaan ei voi verrata niitä." "Oot oikees. Oon pahoillani et sanoin et sä valitsit ton." "Ja mä oon pahoillani, et sanoin perjaattees et teet tota huvikses." Aleksi sanoi. Levitin käteni ja Aleksi halasi minua. Kiedoin käteni tuon kapealle keholle ja vedin lähemmäs itseäni.
______________________________
Sanoja: 1017